Ihmisenä kaikkeudessa

Pirjo Maritta Lahti

318 s.

Printek Keuruu, 2022

Tämä kirja on tarkoitettu niille, jotka etsivät elämässään rauhaa ja sopusointua itsensä ja ympäristönsä kanssa. Niille, joiden elämä on halukas muuttumaan paremmaksi tai vieläkin paremmaksi sen myötä, että oppii kuuntelemaan itseään ja elämänsä opetuksia ja sitä myöten löytää oman itsensä ja oppii tuntemaan ja tunnistamaan oman todellisen halunsa ja oman tiensä osana tätä elämän kokonaisuutta, jossa me kaikki kukin oman polkumme kulkijoina elämme. Jokaisella on oma polkunsa.

Kirja on syntynyt puolentoista vuoden aikana Pirjo Marittan vastaanottamana kanavointina.

Otsikoita mm.

Ylösnousemus, Korkeimman ohjaus, Valaistuminen, Kehittyvä ihminen, Sielun kuolemattomuus, Luonto, Tuuli, Oleminen, Jumalallinen johdatus, Kirous, Onko maailmankaikkeus niin laaja kuin ihmisten mielestä on, Miten vaikutat tässä maailmassa ja maailmankaikkeudessa, Aivojen toiminnasta, Korona, Korkein tietoisuus, Ajattomuuden merkitys, Sielujen yhteys, Mielen hallinta, Eristäminen, Totuus ja epätotuus, Harhaanjohtaminen, Avaruuden ihme, Säiden haltijasta, Ajan kuluminen, Pelon tarpeettomuus, Ihmisen ulottuvuudet, Maailmankaikkeuden synty, Elämän merkityksellisyys, Maailmankaikkeuden luomisen lähde…

Ultran kirja-arvio:

Tämän kirjan antaisin lahjaksi jokaiselle, sillä ei ole olemassa ihmistä, joka ei kirjan lempeitä neuvoja tarvitsisi. Lukija kokee kirjaa tutkiessaan ihmeitä. Kirjan voi avata mistä kohtaa vain, mutta pian huomataan, miten sisältö vie mukanaan. Oudon olon sattuessa kohdalle löytää myös neuvot. Lukija on pian koukussa ja huomaa, miten korkeat henget asuvat sanojen takana. Juuri lukija on kaiken keskiönä, sillä teksti tarjoaa suunnatonta lohtua, sisältö pakottaa miettimään sanoja ja aikomuksia ja punnitsee lukijan tarkoitusperiä niin, että sanoma varmuudella ymmärretään.

Näillä eväillä uskoisin, että maailmaan voisi syntyä rauha, mutta ei hätää – tarvittava rauha syntyykin omaan mieleen. Rauhaisa ihminen myös levittää ympärilleen rauhaa.

Miten kaunis onkaan sana kaikkeus. Tärkeää on, että luottamus omaan itseen on kantava voima kaikkialla ja kunpa vain muistaisimme, että elämä on kurssitusta. Kun jotakin sattuu omalle kohdalle – missä asiassa tahansa – asiaa todella auttaa, että muistat heti, että suhtautumisesi on tärkeää. Miten käyttäydyt tai puhut, määrää suunnan kurssituksille.

Ihan itse olet valinnut ennen syntymääsi tulevaan elämääsi tarpeellisia kurssituksia. Joskus voi jäädä vaikkapa luokalle, ennen kuin omaksuu oikean ratkaisun ja suhtautumistavat.

Jokainen kanssaeläjä on samanarvoinen, vaan tätäpä on vaikea muistaa.

Jokainen on tehnyt omat valintansa. Kun hetken pohdimme ihmisten valintoja ja kerromme mielipiteemme tehdyistä valinnoista vaikkapa kahviringissä, seuratkaa tarkoin ja uteliaasti esiin tulevia

kommentteja: mitä se likka oikein kuvittelee, kun ottaa semmoisen miehen / muutama kilo pois ja hääpuvusta tulisi parempi / ehkä olisi mietittävä ja otettava sinut pois testamentista jne.

On myös hirvittävää, mitä kuuluisa some sisältää – ei mairittelevia asioita, päinvastoin; nimetään joku turhakkeeksi, juopoksi jne. Missä on hyväntahtoisuus? Piruhan se niissä lausunnoissa luuraa ja kääntää kateuden ja vahingonilon maailman näppärästi eteemme.

Siis mitä oikein ajattelemme? Jos emme huomaa pahojen henkien aiheuttamia sotkuja, kohdallemme satelee kaikkea muuta kuin mieleisiä tapahtumia. Onko tapasi kiroilla, ja näitä suomalaisia sanontoja turistina opetamme toisille matkoillamme. Mietitään, mitä suustamme päästämme.

Olen todennut kohdallani, että joskus huomaa vasta myöhemmin saamansa kohtelun tai sanallisen virkkeen tosi tarkoituksen ja itkee avuttomana kotonaan. Sekin on parempi, kuin että vastaisi tylysti, joka saattaa pistää sanojalle jauhot suuhun, mutta tästä voitosta seuraisi kuitenkin ei niin hyvä mieli.

Sain kerran sapiskaa naapurilta, että miksi sun pitää niin pitää suusi kii ja vain hymyillä vienosti! Heh heh. Voimia tietenkin kysyy noudattaa hyviä tapoja ja olla vastaamatta vielä paremmin rumemmin. Sitten tästä tuleekin tapa hiljalleen.

Kirjassa painotetaan, että eläkää omaa elämää, pitäkää uskontoa johon olette tottuneet, eläkää kiitollisina. Opetelkaa sanomaan mieluummin KISSAN VIIKSET kuin toivotatte toisen helvettiin. Kyllä tämän oppii, ja silloin kivan sanan lausuminen pahan sijasta – tämä on todella oma suositukseni lukijoille – nostaa hymyn kanssaihmisen kasvoille. Moni tilanne myös raukeaa paremmaksi. Oppia ikä kaikki.

Pirjo Maritta on vastaanottanut kanavointina kirjan sisällön, jolla totisesti on tarvetta kaikkeudessa. Aikaa kului puolentoista vuotta, mutta nyt tämä lukijoita selättävä ihme on luonamme.

Kiitos kirjasta, Pirjo Maritta!

Aika on myös laajentanut kaikkeuden ääriä ja hengetkin puhuvat meidän jokaisen hyväksi. Annetaan hyvän kiertää.

Tuula Pelttari