Homeopatia

– Opas luonnolliseen terveyteen
Satu Järvilehto & Katja Rikala

480 s. (kovakantinen suurteos)
Kustantaja Readme.fi, 2019 1. painos

KUSTANTAJAN ESITTELY:

Käytännön neuvoja akuutteihin terveyspulmiin, satoja lääkeainekuvauksia, ohjeita homeopaattisten lääkevalmisteiden käyttöön ja annosteluun…

Kirja käsittelee homeopatian perusteet selkeästi ja kattavasti.

Se sisältää runsaasti käytännön neuvoja akuutteihin terveyspulmiin, satoja lääkeainekuvauksia, sekä ohjeet homeopaattisten lääkevalmisteiden käyttöön ja annosteluun. Kirja on tarkoitettu kaikenikäisille, vauvasta vaariin.

Kirjoittajat Satu Järvilehto ja Katja Rikala ovat Suomen homeopatian kärkinimiä ja heillä on vankka kokemus homeopatiasta. He pitävät aktiivisesti vastaanottoa Helsingissä. Satu Järvilehto on homeopaattina hoitanut tuhansia asiakkaita. Hän opettaa homeopatiaa kahdessa homeopatiakoulussa, sekä järjestää homeopatiakursseja. Satu on toiminut vuosia Suomen Homeopaatit Ry: n hallituksessa ja Euroopan homeopaattien kattojärjestön ECCH:n Suomen edustajana.

Katja Rikala on homeopaatti, akupunktiohoitaja ja vauvahieroja. Hänellä on vankka kokemus kokonaisvaltaisesta hoidosta ja homeopatiasta jo toisessa sukupolvessa. Katja on parhaillaan Suomen Homeopaatit Ry:n hallituksen puheenjohtaja ja opettaa homeopatiaa homeopatiakoulussa ja omilla kursseilla.

Ultran kirja-arvio:

Monissa maissa koululääketieteen lääkärit toimivat rinta rinnan, yhteistyössä koulutettujen homeopaattien kanssa, yhteisenä tavoitteenaan potilaan paras. Niin voisi olla myös Suomessa. Mutta valitettavasti meillä monet koululääketieteen edustajat vierastavat yhä lähes kaikkia täydentäviä hoitomuotoja. Jopa niitäkin, joilla on vankka historia. WHO on laatinut jäsenmailleen suosituksen, tavoitteenaan yhdistää täydentävät hoitomuodot osaksi kansallista terveydenhuoltoa (Traditional Medicine Strategy 2014-2023).

Homeopatia on Suomessa aihe, jolla on sekä vahvat kannattajansa että myös sitkeät vastustajansa. Kuitenkin homeopatian juuret ulottuvat jo 1700-luvulle. Hoitomuodon kehitti aikanaan saksalainen lääkäri ja tiedemies Samuel Hahnemann. Lisäksi on olemassa merkittävää tieteellistä tutkimusnäyttöä, joka puhuu homeopatian puolesta. Hoitomuotoa käytetään niin ihmisille kuin eläimillekin.

Homeopatia pyrkii käynnistämään kehon oman paranemisprosessin. Koulutettu homeopaatti ei koskaan tee diagnooseja, ei nimeä sairauksia eikä myöskään puutu lääkärin potilaalle määräämään hoitoon. Vastuullinen homeopaatti osaa myös tarvittaessa ohjata asiakkaansa koululääketieteen edustajan vastaanotolle.

Kaikenlaiset oireet ovat merkkejä epätasapainotilasta. Tilan poistamiseksi on poistettava myös oireiden alkuperäinen syy. Homeopatia näkee ihmisen (ja eläimen) kokonaisuutena. Samalla jokaisen yksilön reaktiotapa on ainutlaatuinen, juuri hänelle ominainen. Siksipä homeopaatti voikin määrätä samankaltaisista oireista kärsiville yksilöille eri lääkeainetta. Homeopatian muut pääperiaatteet ovat samankaltaisuus ja pienin mahdollinen lääkeannos.

”Lääkevalmiste, joka terveessä henkilössä aiheuttaa oireita, parantaa ne sairaassa henkilössä minimaalisesti annosteltuna. Lääkeaineeksi valitaan mahdollisimman tarkasti sairastavan oireiden kanssa samankaltaisen reaktion aiheuttava lääkeaine, jolloin paranemisprosessi käynnistyy.”

Oikein valittu homeopaattinen lääkeaine voi tuoda nopeasti helpotusta erityisesti akuuttiin vaivaan. Sisäkissamme tykkää talvellakin istuskella ikkunanraossa, nuuhkuttelemassa raitista ilmaa. Vaan sattuipa pari viikkoa sitten kissan istuskelu hieman venymään. Seuraavana yönä alkoi tiheätahtinen aivastelu. Kissamme oli vilustunut. Kuuntelin aivastelua aikani ja vääntäydyin sitten ylös mukavasta vuoteestani. Liuotin veteen yhden kissan annoksen Aconitumia ja annoin sen ruiskulla suupielestä kukonlaulun aikaan. Aivastelu loppui siihen paikkaan eikä annosta tarvinnut toistaa.

Tällä opuksella on muhkeutta lähes 500 sivua. Kirjan rakenteellinen jako on selkeä. Ensin perehdytään homeopatian käsitteeseen, perusperiaatteisiin ja hoidon etenemiseen. Tarkastelun kohteena on myös maailmalla tehty homeopatian tutkimus. Teoriaa seuraa käytäntö: kirjasta löytyy reilut 200 sivua kotihoito-ohjeita erilaisiin yleisimpiin vaivoihin sekä opastusta oikean homeopaattisen lääkeaineen valintaan. Viimeinen noin 170 sivua (Materia Medica -osuus) tarkastelee tarkemmin kirjassa mainittuja homeopaattisia lääkeaineita.

Lukuunottamatta Materia Medican osuutta, kirjan teksti on fonttikokonsa ja jaottelunsa puolesta helppolukuista. Kirjan kokonaissivumäärä olisi kuitenkin kasvanut reilusti, mikäli lääkeainekuvauksetkin olisivat olleet isolla fontilla. Silmiini osui eräs puutos. Etsin lisätietoa Calendulasta, ja huomasin sen unohtuneen pois Materia Medicasta.

Aiemmat aiheesta lukemani suomenkieliset teokset ovat olleet paljon suppeampia. Niinpä kartutin tietojani lukemalla innolla läpi jopa kaikki tämän kirjan ainekohtaiset kuvauksetkin. Ja erityisesti lääkeaineiden potenssiin (vahvuus) ja annosteluun liittyvät seikat selkeyttivät ko. asioita minulle itselleni. Rakennehoidoissa käytetyistä potensseista ja annosten tiheydestä olisin mielelläni lukenut hieman laajemminkin, samoin kuin homeopatian saralla tehdyistä tutkimuksista.

Kokonaisarviona sanoisin kuitenkin, että tämä kirja on tervetullut lisä suomenkieliseen alan kirjallisuuteen!
Kirsi Lohtaja