Elämää avaruudessa – Miksi on todennäköistä, ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa

Avi Loeb
234 s.
28€

Kustantaja WSOY, 2021

Harvardin tähtitieteen professorin kiehtova kirja kertoo, miksi voimme hyvällä syyllä olettaa, ettei Maa ei ole universumin ainut elävä planeetta.

Syksyllä 2017 aurinkokuntamme halki kiisi komeetta, joka sai tähtitieteilijät ymmälleen. Mittausten perusteella se oli muodoltaan ohut ja litteä ja muutti suuntaansa ilman minkään ulkopuolisen voiman vaikutusta. Todellinen uutispommi koettiin, kun Harvardin yliopiston astronomian professori Avi Loeb esitti, että Oumuamuaksi nimetty taivaankappale saattaisi olla jonkin toisen, kaukaisen sivilisaation rakentama luotain. Loeb kannustaa hauskan filosofisella tyylillä lukijaa avoimeen mieleen ja kosmiseen nöyryyteen: vielä neljäsataa vuotta sitten olimme vakuuttuneita, että maapallo on universumin keskipiste. Loeb kertoo, miten hän päätyi teoriaansa ja miksi on todennäköistä, että emme ole ainut kehittynyt sivilisaatio maailmankaikkeudessa.

Ultrassa 1/2022 Avi Loebin haastattelu.

Ultran kirja-arvio:

Otin käteeni Avi Loebin kirjan odottaen sen sisältävän kiinnostavaa tietoa Oumumuasta, tästä ensimmäisestä tähtienvälisestä vierailijasta, joka kummastutti tiedeyhteisöä. Ensimmäiset havainnot Oumuamuasta tehtiin sen jo ohitettua maapallon 2017 loppuvuodesta. Kappaleen olemus vaihteli asteroidista komeettaan ja lopulta sen nimeksi vakiintui: 1I/2017 U1, jossa I tarkoittaa interstellar (tähtienvälinen). Mitä enemmän tätä kappaletta tutkittiin, sen erikoisemmaksi se muuttui. Sillä oli kolme selvästi erikoista, mitattavissa olevaa piirrettä: 1. Mittasuhteeltaan se oli äärimmäinen; joko kohde oli erityisen pitkulainen tai erityisen litteä vain muutaman millimetrin paksuinen 2. Kohteen normaalia suurempi heijastavuus/luminositeetti 3. Erikoinen poikkeama Oumuamuan liikeradassa, kun se poistui aurinkokunnasta ilman komeettamaista häntää. Kappaleen lukuisista outouksista johtuen Avi teorioi kohteen olleen mahdollisesti keinotekoista alkuperää. Hän uskoo Oumuamuan olleen joko vieraan älyn rakentama aurinkopurje tai toisen sivilisaation avaruuteen dumppaama avaruusromu. Aurinkopurjehypoteesi selittäisi kappaleen kiihtyvyyden poistuessaan Aurinkokunnasta. Hän leikkii myös ajatuksella, että kyseessä olisi ollut galaktinen poiju, navigointiopaste tai luotaimen laukaisualusta. Osaa poikkeavuuksista selittäisi, jos kappale olisi muodostunut vetyjäästä tai olisi ollut höttöinen pilvi (Joista ei kummastakaan ole aikaisempia havaintoja). Kohde kulki huimaa vauhtia n. 300 000km/h, paljon nopeampaa kuin ohikiitävät komeetat. Oli kyseessä mikä tahansa, Oumuamua oli äärimmäisen poikkeava kohde. Käytännössä oma galaksimme liikkuu hurjaa vauhtia avaruudessa, joten voidaan ajatella, että Oumuamua oli levossa ja meidän aurinkokuntamme törmäsi siihen, Avi pohtii. Kirja on suhteellisen helppotajuinen ja kirjailija on lähestynyt aihetta Valtaojamaiseen tyyliin, kansantajuisesti. Kirja vetää lukijansa innostuneesti mukaan tutkimaan tätä tähtienvälistä kummajaista. Välillä siirrytään hänen perheeseensä ja siihen miten hän elämän valintojensa kautta päätyi Israelista Harwardin tähtitieteen laitoksen johtajaksi (2010-2020). Juutalaisena hän kertoo myös sukunsa tarinaa ja sen miten hänen isänsä Abraham päätti muuttaa antisemitismin noustessa, Saksasta Israeliin 1936. Pääpaino kirjassa on Oumuamualla. Loeb ei kuitenkaan jätä elämän etsintää ainoastaan 2017 vuonna vierailleen kappaleen harteille vaan sukeltaa kirjassa myös moniin eri teorioihin ja tutkimuksiin (Joista monet ovat hänen omia). Avi taipuu ehkä hieman liiaksikin nostamaan omaa häntäänsä. Loppujen lopuksi kirja on kuitenkin kiinnostava ja inspiroiva. Hänenlaisiaan laatikon ulkopuolelta ajattelevia tutkijoita saisi olla enemmänkin. Monet nauravat ufotutkimuksellekin, vaikka selvästi se pitää sisällään myös aidon mysteerin johon ei ole saatu virallista ratkaisua. Viime vuosina varsinkin Amerikassa Pentagonin julkistettua ufo-ohjelmansa ja ilmavoimien kuvaamat kohteet ovat tehneet ufoista, tai nykyisimmin UAPsta (Unidentified Aerial Phenomenom), arkipäiväisempiä suurelle yleisölle. Loeb on huomannut tiedeyhteisössä vallitsevan vähättelevän konsensuksen vieraan älyn mahdollisuutta kohtaan. Hän pelkää, että liian konservatiivinen ajattelu jättää tärkeät löydöt tekemättä. Esimerkiksi jos olisimme löytäneet alkeellista elämää Marsista jo 40 vuotta sitten, hypoteesi Oumuamuasta vieraan älyn tekeleenä saattaisi olla vähemmän eksoottinen kuin tänä päivänä. On hyvä pitää kaikki mahdollisuudet avoimina.

”Maanulkopuoliseen sivilisaatioon perustuva selitys on kuin kaukoputki, johon skeptikko jyrkästi kieltäytyy katsomasta” Avi loeb

Kimmo Kuningas