Avan maailma

Ava Havu

198 s.
Kustantaja BOD, 2016

Kirja pohjautuu kokemukseen ja sitä kautta heräävään tietoisuuteen.

Kertomus ajasta ajattomuuteen, molemman tilan läsnäolosta joka hetki – tiedosti sen tai ei.
Kirjan tarkoitus on helpottaa ja inspiroida kanssakulkijaa avaamaan silmät tähän hetkeen.

Kirja sisältää kertomuksia, joissa toinen todellisuus on vahvasti läsnä.
Yksilöllinen matka minuuteen, poiselämisen kautta.
Nähdä kaikki uutena ja tuoreena hetkessä, sitä tarkoittaa ”uusi aika”.

kirja-arvio:

Kirjailija tuo luettavaksi omaa maailmaansa kiinnostaneet asiat toivoen, että joku toinenkin uskaltaisi ryhtyä samaan. Jo pidemmän aikaa on kirjallisuus käsitellyt selvänäköisyyttä ja jälleensyntymää, hyvän ja pahan ongelmaa, kipua ja kuolemaa. Maailmassa ollaan rohkaistuttu. Niin tai näin, aina on niitä ensikertalaisia, jotka vasta uskaltautuvat edes miettimään näitä aiheita.

Anun kirjassa on 195 aihetta, mutta on paras, ettei tätä jää tuskailemaan, sillä hiljaa hyvä tulee. Lukee vain sen, minkä kykenee sisäistämään. Aikaahan on – jatketaan sitten seuraavassa elämässä, uudessa kurssituksessa. Anu tähdentää, ettei mikään ole sattumaa. Ei ole sattumaa, jos Anun kirja eksyy lukijan käsiin. Jos on tarkoitus ymmärtää lukemansa, niin ymmärtää ja mikä tärkeintä: uskaltaa kysyä.

Olen huomioinut, että tavallisessa arjessa, odottamattomissa tilanteissa, joku lausuu ajatuksen tai toteamuksen, joka elää kauan kuulijan mielessä vastaten kokijan omia tunteita. Ympärillä tapahtuu koko ajan – mitä mukaan nappaamme, onkin yllätyksellistä. Asenteet, nöyryys ja ilo, palkitsevat. Kaikki tapahtuu universaalisten lakien alaisina.

Jokaisen matka on henkilökohtainen. Ava kertoilee kohdanneensa Jeesuksen ja Magdalan Marian. Ihmisille annetaan näkyjä ja kokemuksia pohdittaviksi. Joskus jokin yllätys, jota ei ole osannut odottaa, vaikuttaa syvästi. Arjen asuun pukeutunut loistavasilmäinen enkeli kävelee ohitse taputtaen kokijaa olkapäälle ja lausuen: siunausta! Lohdutuksen sana, paljonpuhuva silmien katse tavoittaa sydämen.

Ava painottaa kokeneensa myös lehmän hengen hoitaessaan eläintä. Nuo hetket ja taianomainen ihmisen ja eläimen yhteenkuulumisen tunne on sanoinkuvaamaton.

Ava vaikuttaa hyvin vaatimattomalta, vaikka elämänkokemukset puhuvat toista. Joissakin kohdissa olisin tarkistanut sitä pilkunpaikkaa, joka voi muuttaa koko lauseen.

On hyvä lukea ihmismielen avartumista. Ihmisen hetket ovat kultaa. Sanat tai sanattomuus puhuvat tai puhuttavat, ja sydämeen on kätketty kaikki elämän päiväkirjat.
Tuula Pelttari