Ultrapäivät 2002

 Artikkeli Ultrassa 4/2002

Riitta VuorelaVALON TAISTELIJAT

Katsot ympärillesi ja näet maailman täynnä pahaa. Miten suojautua?

Katsot päätöksiäsi, ratkaisujasi; kuinka moni valinnoistasi on yritystä turvata hyvä elämä sinulle, rakkaallesi, lapsillesi? Jos sinun ei olisi ollut koskaan tarvinnut pelätä mitään pahaa, olisitko tehnyt samat valinnat?

Paha on tarttuva tauti. Puhtaan pahan tunnistamme, osoitamme sitä sormella ja varoitamme siitä lapsiamme. Koko ikämme vahdimme, varustaudumme, taistelemme pahaa vastaan tai pakenemme sen luota; se muuttaa taktiikkaa ja hiipii nukkuvaan leiriimme, työntyy lihaan haarniskan pehmeistä kohdista.

Emme huomaa emmekä näin myöskään osaa varoa ja torjua naamioitunutta pahaa: Tuskaa, pelkoa, masennusta, epätoivoa. Katsotaanpa niitä läheltä.

On oikeutettua olla peloissaan, sanot; ymmärrettävää olla huolissaan. Ihminen, joka ei ymmärrä maailman hätää ja epätoivoa, on tunteeton, sanomme, ja oikeutamme kaikki voimakkaat kielteiset emootiot. Voi, jos näkisimme, mitä ne meille tekevät! Jos pystyisimme näkemään pelon ja huolen likaläiskät niin kuin näemme ohi kiitäneen auton päällemme heittämät kuraroiskeet ... niin emme koskaan enää suostuisi kulkemaan ryvettyneinä, vaan tekisimme kaiken voitavamme puhdistautuaksemme, peseytyäksemme, tuoksuaksemme raikkaalta. Mutta me emme näe.

Pelkäämme lastemme puolesta: Entä jos minulle tapahtuu jotakin, kuka pitää lapsestani huolen? Itsemme puolesta: Entä jos sairastun? Menetän työpaikkani? Menetän muistini? Minut jätetään? Rakastetun puolesta: Entä jos hän... Vanhempien, sisarusten, lapsenlasten...

Et pysty lopettamaan ajatteluasi, mutta et pysty ajattelemaan kahta asiaa yhtä aikaa; niinpä, avatessasi tietoisesti mielesi hyvälle, sillä hetkellä torjut pahan näkymättömät lyönnit: Pelon, masennuksen. Pelkäämällä emme paranna maailmaa, vaan toimimalla. Hiljalleen, kun teet työtä, pahan siemenet näivettyvät. Sinua ei voi enää kiristää pelolla.

Kun opit keskittämään ajatuksiasi: Kun ajattelet positiivisesti - kun tietoisesti ajattelet hyviä asioita, niitä, joiden olet unelmoinut toteutuvan, olet kiitävän hetken täysin turvassa pahalta. Luo näitä hetkiä; lisää niiden kestoa. Se on ainoa, mitä sinun tarvitsee tehdä, mutta se on tehtävä. Älä pelkää pahaa!

Kun autat toista ihmistä; kun mielessäsi toivot vain hyvää, näet toisen - tai itsesi - hymyilevänä, terveenä, onnellisena, silloin mielesi on täytetty asioilla, joita haluat, hyvillä asioilla. Silloin ajattelet positiivisesti.

Sinulla on hyvä mieli, ei enää paha mieli.

Kaiken pahan alku on ajatuksen, ei aineen, ulottuvuudessa, eikä Valon taistelijan sota ole ulkoista, se on sisäistä, henkistä. Välillä hän voittaa, välillä häviää, mutta milloinkaan hän ei luovuta, vaan nousee jaloilleen yhä uudestaan. Valon taistelija on jatkuvasti valppaana. Hän haistaa vaaran: Se haisee pelolta, masennukselta, epätoivolta. Hän ei samaistu näihin tuntemuksiin, koska tietää, että samaistuessaan hän alkaa taistella itseään vastaan, vaan katsoo, mikä ne lähettää, eikä aliarvioi vastustajaansa.

Tässä taistelussa ei näe kiiltäviä miekkoja, hohtavia haarniskoja; nämä kunnian kentät ovat näkymättömät.

Jokainen vastaantuleva voi olla Valon soturi; tavallinen ihminen, pipo päässä, lenkkarit jalassa. Sinä ja minä.

Koskaan emme tiedä, miten suuren sielun kanssa seisomme vastakkain.

Kun näet toisen ihmisen, ystäväsi, masentuneena, kaatumassa, nostat hänet ylös. Lohdutat, tuet, annat aikaa, ymmärrät. Olet kärsivällinen. Annat anteeksi. Olet oppinut: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Mutta muistatko aina rakastaa itseäsi yhtä paljon kuin lähimmäistäsi? Oletko ymmärtänyt, että jos et rakasta itseäsi, et osaa rakastaa myöskään ketään toista ihmistä? Niin kuin itseäsi, sana sanoo; että rakastaisit itseäsi ja saisit siitä ensimmäisen mallin, miten rakastaa.

Miten: Ymmärrä. Anna anteeksi. Anna aikaa. Ole kärsivällinen. Kun kaadut, nouse ylös. Epäonnistut vain, jos jätät työsi kesken.

Valon sota koostuu lukemattomista pienistä ja suurista taisteluista, se on jokapäiväistä, sinnikästä taistelua kaiken sen puolesta, mihin uskoo. Ei auta puolustautua ulkoista vihollista vastaan, ampua nuolia ulos pimeyteen, jos päästämme takaovesta vihollisen luikahtamaan muurien sisäpuolelle. Miten estää vahinko? On yksi, voittamaton ase: Vapaa Tahto.

Valon soturi päättää itse ja valitsee: Kun käytän vapaata tahtoani hyvän ajattelemiseen, niin kuin pitää - silloin tämän pienen, suuren hetken minä olen täynnä hyvää, eikä paha mahdu sisääni. Sillä hetkellä MINÄ OLEN niin kuin minun on tarkoitettu olevan.

Riitta Vuorela

 


TAKAISIN