Ultrapäivät 2002

Artikkeli Ultrassa 1/02

RAHA JA RAJATIETO Martin Keitel

Melko harva saa taloudellisen toimeentulonsa työskentelemällä jollain rajatiedon alueella. Yleisesti katsotaankin henkisten ja parapsyykkisten palveluiden uskottavuuden kärsivän rahastuksesta. Kuitenkin rajatiedon alalla työskentelevienkin täytyy (joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta) maksaa asumisesta ja syömisestä. Asiaa on pohdittu paljon, varmaan Ultrankin sivuilla. Käsittelen asiaa tässä omasta näkökulmastani.

Henkisestä työstä maallista palkkaa?

Varmaankin kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kaiken rehellisen henkisen työn täytyy tapahtua henkisistä motiiveista. Tällöin lähtökohtana henkisen työn aloittamiselle ei koskaan ole unelma maallisesta rikastumisesta, vaan toisten auttamisen ja sitä kautta oman kehittymisen kautta tapahtuvasta henkisestä rikkaudesta. Jos joku alun alkaen alkaa toimittaa henkisen alan palveluita bisnesmielessä, ei hän oikeastaan edes voi sanoa kysymyksessä olevan henkisen työn.

On kuitenkin aivan luonnollista, että vastalahjaksi tarjoamistaan palveluista ottaa jotakin sellaista mitä itse tarvitsee työnsä jatkamiseen ja kehittämiseen. Eikä ole mitään väärää siinä, että ihmiset ovat valmiita maksamaan korvausta saamastaan avusta ja palvelusta. Ja koska henkisen työn tekijä ilman muuta tarvitsee rahaa elääkseen tässä yhteiskunnassa, tuntuu kovin loogiselta ottaa korvaus rahan muodossa. Tähän asetelmaan sisältyy kuitenkin ongelma tai pari.

Ahneuden yhteiskunta

Raha ruokkii ahneutta. Ahneus on jonkin asian haluamista ja himoitsemista itsekkäistä syistä yli oman tarpeensa. Suomessa ei monella ole mahdollisuutta rikastua henkisellä työllä, mutta ainakin rikastumisen tavoite saattaa iskeä siinä vaiheessa, kun rahaa alkaa tulemaan - varsinkin jos sitä tulee helposti. Rajatiedon alueella syntyy auktoriteetteja ja idoleita monia muita alueita helpommin. Jos saavutat auktoriteetin tai "julkkiksen" aseman, esiintymisestäsi tai tekemistäsi tuotteista maksetaan pelkästään nimesi vuoksi. Jos olet rahapulassa, voit helposti lipsahtaa rahattomuudesta selvitäksesi ottamaan vastaan palkkiota työstä tai palvelusta, johon et lainkaan henkisellä tasolla paneudu, ts. teet homman vain rahaa saadaksesi.

Materialistisessa yhteiskunnassa tämä on normaali käytäntö, eikä sitä pidetä mitenkään tuomittavana - itse asiassa siihen jopa julkisesti kannustetaan. Esim. yrittäjäkoulutuksessa opetetaan nimenomaan luomaan ihmisille keinotekoisesti tarpeita, jotta he maksaisivat sellaisistakin asioista, joita eivät todellisuudessa tarvitse. Pitäisi olla jokaiselle selvää, että henkisessä työssä tällainen asenne ei saisi muodostua yleiseksi toimintalinjaksi. Ja oikeastaan pitäisi olla jokaiselle ajattelevalle ihmiselle selvää, että tämä on yleisestikin inhimillisyyttä mädättävä systeemi, josta pitäisi pyrkiä eroon.

Rahan tekemisen paine

Itselleni tällaiset asiat ovat tulleet pohdittavaksi nyt kun olen aloittanut sivutoimisen yrittämisen (päätoimisen työttömyyden sivussa). Minun osaamiseni sijoittuu pääasiassa kuva- ja mediatuotannon puolelle, mikä tarkoittaa käytännössä julisteiden ja postikorttien tekemistä sekä mahdollisesti kirjojen ja lehtien kuvitusta. Lisäksi voin tehdä tietokoneanimaatioita ja videoita. Oma erikoisalueeni kuvatuotannossa ovat 3-ulotteiset ja animaatiokuvat.

Olen juuri hiljattain saanut valmiiksi peltokuvioita käsittelevän videodokumenttini. Olen tehnyt sen täysin ilman ulkopuolista budjettia (normaalista tällaisen elokuvan tekemiseen tarvitaan vähintään 50.000 mk rahoitus) ja joutunut ottamaan pankkilainaa mm. matkustamista ja videon monistamista varten. 3-ulotteisten kuvien tekemisessä tarvittavia materiaaleja varten olen joutunut lainaamaan rahaa yksityisesti. Nimenomaan näissä tuotteissa on siis tuhansia markkoja kiinni.

Kun velkaa on jo opintolainojenkin muodossa yllin kyllin ennestään, minulla on paine saada tuotteitani myydyksi, jotta saisin talouteni kuntoon. Eli myymisestä on ainakin tilapäisesti tullut ykkösprioriteetti, siitäkin huolimatta että alkuperäisinä lähtökohtina olivat henkiset ja taiteelliset motiivit. Ja tiedän, että samantyyppinen tilanne on monella, joka yrittää harjoittaa liiketoimintaa henkisellä alalla - jolla markkinat ovat kasvavasta kiinnostuksestakin huolimatta marginaaliset.

Asia häiritsee minua suuresti. En voi enää esim. mennä antamaan esitelmää peltokuvioista tai muista aiheista ilman, että minulla on paine saada siinä sivussa tuotteitani myydyksi. Millä tavoin tämä vaikuttaa antamani tiedon sisältöön? Kuinka voin tasapainottaa todellisen pyyteettömän tiedon jakamisen ja omien tuotteideni mainostamisen?

Mistä toimeentulo, jos ei henkisestä työstä?

Ratkaisu voisi olla se, että henkinen työ olisi ulkoisesti katsottuna pelkkä "harrastus", toimeentulon tullessa tavanomaisesta kaupallisesta työstä. Graafisella alalla kaupallinen työ tarkoittaa pääasiassa mainoskuvitusta. Mainokset taas edustavat juuri tuota äsken parjaamaani luonnonvastaista yhteiskuntaa; suurin osa mainostettavista tuotteista on tarpeettomia ja lisäksi ympäristöä kuormittavia. Mitä isommalla rahalla tehdään mainoksia, sitä todennäköisemmin on kysymyksessä täysin keinotekoisesti luotu tuote. Ja luultavasti sen valmistamisessa käytetään sumeilematta hyväksi halpoja raaka-aineita ja työvoimaa kehitysmaissa.

Kun nyt tässä vauhtiin pääsen, otan mielelläni esimerkiksi kommunikaatioalan jättiyritykset, joista suurin on valitettavasti suomalainen Nokia. Firma käyttää valtavasti rahaa mielikuvamainontaan, jonka tarkoituksena on myydä kansalaisille aina vain uusia kännyköitä, vaikka kaikilla jo sellaiset on. Tässä hyödynnetään röyhkeästi kaikenlaisia psykologisia taktiikoita, joilla ei ole mitään tekemistä itse tuotteen kanssa. No, nyt kyllä jo alkaa juttu rönsyilemään alkuperäisestä aiheesta...

Joka tapauksessa hyvä idea toimeentulon hankkimisesta kaupallisella työllä henkisen työn vapauttamiseksi taloudellisista rasitteista alkoikin kuulostaa huonolta idealta. Itse kukin tietysti päättää, missä kohdin on järkevää ja välttämätöntä tinkiä periaatteistaan. Omalla kohdallani olen todennut, että itselleni vastenmielisten instituutioiden palveleminen rahasta vaikuttaa hyvin negatiivisesti mielenterveyteeni. En kuitenkaan moralisoi ja tuomitse jokaista joka esim. perheensä elättämiseksi joutuu tekemään henkisten periaatteidensa vastaista työtä.

Ja tietenkin "siviiliammatissaan" voi pyrkiä mahdollisuuksien rajoissa tukemaan ja esittelemään pehmeitä henkisiä arvoja. Minäkin voisin ajatella, että jos minä en niitä mainoksia tekisi, ne tekisi kuitenkin joku muu ja vieläkin "hengettömämmin". Olenkin valmis asennoitumaan siihen, että teen silloin tällöin kaupallisia projekteja henkeni pitimiksi ja vähätuottoisen henkisen työn mahdollistamiseksi.

Raha + henkinen työ

Mutta palataanpa vielä kysymykseen: Voiko henkisestä työstä hankkia elantonsa, uhraamatta työn vilpittömyyttä? Varmasti voi. Se on kiinni ihmisen omasta kypsymisestä ja henkisen asenteen vakaudesta. Kun saavutat mainetta työllesi, voit alkaa saada riittävästi tilausta, jotta saat menosi katettua. Ja jos pidät kiinni elämänarvoistasi, et kasvata kulutustasi sitä mukaa, niin että raha pitää tehdä aina vaan lisää. Sen jälkeen kun olet saavuttanut omat tarpeesi kattavan tulotason, voit huoletta alkaa tekemään työtä osittain myös ilman palkkaa – tai sijoittaa "ylimääräisen" rahan epäitsekkäisiin tarkoituksiin (vaikka tietysti aina saa itseään vähän hemmotellakin). Tätä voisikin pitää jonkinlaisena henkisen työn tekijän vilpittömyyden testinä: Jos siis vielä välttämättömän ansion saatuasi haluat tehdä lisää rahaa henkisellä työlläsi, pysähdy miettimään motiivejasi!

Aivan lopuksi vielä välttämätön mainospala. Taidetuotoksiani voit tilata ottamalla yhteyttä allekirjoittaneeseen. Postikortit á 5 mk (mieluummin useita yhdessä tilauksessa), A3-julisteet á 20 mk. Animaatio- ja 3D-kuvat 100-200 mk riippuen kuvan koosta. Ota myös yhteyttä, jos haluat teettää tällaisen erikoiskuvan omasta aiheestasi (tai vaikkapa oman yrityksesi logosta!).

Martin Keitel
Kivijärventie 300
42700 Keuruu

mkeitel@altavista.com
www.ioon.net/cropcircles

M.Keitelin muita kirjoituksia Ultra-lehdissä: katso hakemisto!


Takaisin Ultrapäivien ohjelmaan
Takaisin Ultraan 1/2002