Viisi edellistä elämää

Dolores Cannon

215 s.

Kustantaja Kupla Kustannus, 2022

Mitä tehdä, kun löydät aikaansa edellä olevaa informaatiota? Mitä tehdä, kun uteliaisuutesi vie sinut niin omituiseen seikkailuun, ettei siinä ole mitään ”normaalia”? Vuonna 1968 tämä tapahtui Dolores Cannon’lle – kauan ennen hänen varsinaista uraansa menneiden elämien hypnoterapistina ja regressionistina. Matkaa kanssamme aikaan, jolloin termit ”jälleensyntymä, regressio, new age” olivat vielä tuntemattomia suurelle yleisölle.

Tämä on tarina kahdesta tavallisesta ihmisestä, jotka törmäsivät menneisiin elämiin vahingossa. Kaikki alkoi kovin viattomasti, mutta se ylitti mielikuvituksen rajat ja avasi täysin uudenlaisen ajattelutavan aikana, jolloin se oli ennenkuulumatonta ja täysin vastoin tuon ajan uskomusjärjestelmiä. Kokemus muutti osallistujia ja heidän uskomuksiaan lopullisesti.

Nyt Dolores Cannon tunnetaan ympäri maailmaa ja hänen kirjojaan on käännetty yli 20 kielelle. Tämä kirja kertoo miten kaikki sai alkunsa. Kirja valmistui jo vuonna 1980, mutta se odotteli vuosikymmeniä arkistokaapin pohjalla pölyä keräämässä. Nyt sen on aika tulla julki. Nauti seikkailusta!

Ultran kirja-arvio:

Tästä kirjasta on melko vaikea kirjoittaa, koska se on rakenteeltaan niin yksinkertainen. Dolores
Cannonin kirjoista tehty edellinen suomennos, ”Vapaaehtoisen kolme aaltoa ja uusi maailma”, oli niin
muhkea pakkaus täynnä filosofiaa ja kosmista moniulotteista tietoa, että ei oikein tiedä miten tähän
uuteen suomennokseen suhtautuisi. ”Viisi edellistä elämää”- kirja on Cannonin ensimmäinen kirja ja
kuten hän itse sanoo johdannossa, se on koruton ja naiivi. Kirja on kuvaus siitä, kuinka Cannon ja hänen
miehensä törmäsivät menneiden elämien regressioon heidän suorittaessaan rutiinihypnoosia.
Oman mielenkiintonsa lukemiseen tuo ylipäätään se, kuinka hypnotisoitavan muistoista avautuu
menneiden elämien tapahtumakirjoa. Koska teos on kuin luettelo yhden tuntemattoman ihmisen
menneiden elämien kohtaloista vailla juuri minkäänlaista filosofista syvyyttä ja pohdintaa, kosmisista
moniulotteisuuksista puhumattakaan, vaatii lukijalta melkoista kiinnostusta viihtyä noissa elämien
yksityiskohdissa koko kirjan verran. Toisaalta juuri tästä syntyy omalaatuinen ulottuvuus, jonka jokainen
lukija tuntee jossakin sielunsa ytimessä, sillä se saa pohtimaan sitä moniulotteista kokonaisuutta jota me
itse kukin sieluna käymme läpi. Tämä onkin kirjan vahvuus. Kirjan tarina on niin suorasukaisen mutkaton
siinä elämien kavalkadissa, jota päähenkilö Anita on kokenut.
Kolme ensimmäistä elämää sijoittuvat yhdysvaltioihin ja neljäs Brittein saarille. Viidennessä hän on
saksalainen. Kaikissa elämissään nytkin naisena elävä päähenkilö on nainen. Tämä hämmentää lukijaa.
Cannon ottaakin asian esille sivulla 160 ja olettaa, että tiettyjen seikkojen vuoksi oli monta naiselämää
käytävä läpi, ennen kuin tulevaisuudessa olisi vuorossa kehollistuminen mieheksi.
Anita on nähnyt vuosien ajan toistuvasti unta, miten hän heittää jotakin yli veneen laidan. Hän oli
tulkinnut sen olevan enneuni. Hypnoosissa läpikäyty menneen elämän tapahtuma paljastikin unen
juontavan juurensa tapahtumasta, jossa hän oli hävittänyt todistusaineistoa sisältävän laatikon rikollisen
miehensä puolesta. Tapahtuma menneisyyden Amerikasta heijastui siis jostakin syystä tämän hetken
uniin. Tämä mielenkiintoinen yksityiskohta kertoo hyvin siitä, kuinka vaikeaa unien tulkitseminen on jopa
niiden näkijälle itselleen, saatikka ulkopuoliselle taholle, ja kuinka helposti tulkitsija vetää vääriä
johtopäätöksiä, jotka voivat vaikuttaa hyvinkin loogisilta.
Päähenkilön kummittelu ja kiusaajien piinaaminen (sivulta 149 alkaen) sen jälkeen, kun hän vuotaa
kuiviin, kuolee ja irtaantuu kehostaan, on ainutlaatuista luettavaa. Hevoset aistivat hänen henkensä
läsnäolon ja hän rauhoittelee niitä. Tämä episodi tapahtuu lineaarisessa ajanlaskussa kauan ennen
kirjassa aiemmin kuvattuja elämiä, koska rankat kokemukset ovat vaatineen kyseisen elämän jälkeen
satojen vuosien toipumisjakson henkimaailmassa.
Hypnoosi-istunnon pitäjät saattavat kohdata odottamattomia asioita hypnotisoitavan taholta, tämä
edellyttää herpaantumatonta tarkkaavaisuutta ja avoimuutta käsitellä ilmaantuvia yllätyksiä. Sivulta 161
alkaa lyhyehkö jakso, joka yllätti hypnoosiregression ohjaajat täysin. Ohjattava kertoikin olevansa henki.
Henki kertoi asioita, jokseenkin yksinkertaisesti ilmaistuja asioita, joissa ei ole juurikaan uutta rajatietoon
vähänkään perehtyneelle. Kirjan kirjoittamisen aikaan ne olivat kuitenkin uusia kirjoittajalle. Seuraavissa
kirjan luvuissa kerrotaan siitä mitä päähenkilö, Anita, teki henkenä elämiensä välillä.
Kirjoittaja Dolores Cannon on näiden tässä kirjassa esitettyjen alkuhaparointien jälkeen saavuttanut
maailmanlaajuisen tunnettavuuden hypnoterapeuttina. Ufot, menneet elämät ja koko kiehtovan

moniulotteinen ilmiöiden kirjo, jossa elämät ja kuolemat maaplaneetalla ja muilla planeetoilla kietoutuvat
toisiinsa, avautuvat hänen tuotannossaan. Cannonin ote on aina uteliaan tutkiva ja sellaisena hänen
sanomansa lienee jokaiselle helposti lähestyttävää.

Timo Teide