Salaiset symbolit – Avain esoterian maailmaan

Liisa Väisänen

176 s. kovakantinen

Kustantaja SKS, 2023

Avaa ovi symbolien salaiseen maailmaan!

Graal, sateenkaari ja käärme. Omena, ruusu ja risti. Ihminen on kautta aikojen viestinyt symbolien avulla, ja näitä merkkejä esiintyy kaikkialla ympärillämme. Salaiset symbolit liittyvät mielessämme usein johonkin okkulttiseen tai pahaan, mutta todellisuus on usein paljon mielenkiintoisempi.

Millaisilla symboleilla salaseurat ovat kommunikoineet muilta salaa, ja mitä tarot-korttien kuvat merkitsevät? Entä mitä vankilatatuointien on tarkoitus kertoa? Symbolitutkija Liisa Väisäsen voodoosta alkemiaan ja kabbalasta hieroglyfeihin johdatteleva teos on kiehtova visuaalinen matka salaperäiseen kulttuurihistoriaamme.

Kirjan mukana on myös kätevä symbolihakemisto.

Ultran kirja-arvio:

Esoterian ja sen enemmän tai vähemmän salatusta symboliikasta kiinnostunutta lukijaa, tutkijaa ja kokijaa on muutaman viime vuoden ajan hemmoteltu monin asiaa perusteellisesti avaavin teoksin. Nina Kokkinen ja Tiina Mahlamäki valaisivat kansallisten suurmiestemme ja naistemme aatehistoriallisia taustoja, jotka näkyvät usein heidän teostensa symboliikassakin, mm. yhteisessä kirjassaan Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa (Vastapaino 2020).

Liisa Väisänen on yksi erityisesti esoteriseen symboliikkaan eniten perehtyneistä tutkijoistamme, jonka rikasta kirjaa Symbolien Helsinki (SKS 2022) tarkastelin taannoin Ultrassa. Nyt hän on julkaissut vielä rikkaamman Symbolien salat, joka käsittelee symboleja laaja-alaisesti ja globaalissa kontekstissa. Hän kuljettaa meidät symbolien taikametsään, missä kohtaamme aikansa alkemisteja, muinaisia ja nykyisiä kabbalisteja, ruusuristiläisiä, vapaamuurareita ja teosofeja. Siis paljolti juuri salaisten seurojen jäseniä, ja heidän merkkien kieltään hieroglyfeistä riimujen kautta heprean aakkostoon ja pyhään geometriaankin perustuvia symbolitunnuksia ja kuvioita.

Salaisilla symboleilla on tarkoitus viestittää ’omille’ omaa sanomaa, jota asiaan vihkiytymättömät tai sitä vihaavat ja vainoavat eivät ymmärtäisi. Symbolit saattoivat olla sinänsä julkisia ja pintamerkitykseltään avoimia, mutta niiden sisältöjen syvemmät merkitykset eivät. Ne olivat siksi myös monikerroksellisia, jolloin pintamerkitys toimisi vain symbolin ’virallisena’ selityksenä.

Väisänen avaa n. 200 sivuisessa tiivisti kirjoitetussa kirjassaan niin taiteessa, uskonnoissa kuin eri salaseurojen rituaaleissa käytettyjen merkkien saloja ja tekee sen varmuudella, jonka vain suuri asiantuntemus ja asian harrastus voi antaa. Todella mielenkiintoista ja hyvin avattua asiaa on paljon, välillä hengästyttävänkin paljon, sillä yhdellä sivulla saatetaan sivuta useita kohteita. Joten tietyltä luettelomaisuudelta ei ole vältytty. Mutta sen korvaa kirjan monet kiehtovat ja jännittävät kuvat ja sujuva tyyli. Vaikka jäinkin kaipaamaan joihinkin kabbalan ja vapaamuurariuden merkkeihin useampiakin kerroksia, niin toisaalta samaa asiaa harrastaneena sain myös uutta ja itseni yllättänyttä informaatiota; oppia ikä kaikki!

Erityisen hienosti ja samalla selkeästi Väisänen kuvaa ns. literaalin eli kirjallisen kabbalan lähtökohdan, missä maailmansynnyn symboli: Elämän puu kuvaa 10 sefiran ja 22 emanaatiopolun kautta jumalaisen arkkitehtuurin pysyviä luomisparametreja. Jumala loi ensin 22 kirjainta ja näiden 22 kirjaimen kautta ja toteutti Tooran, johon sisältyvän kaavan tai ’rakennuspiirustusten’ avulla loi ilmenneen maailman. Toora oli siis primordiaalisti olemassa jo ennen Biblian Tooraa; tähän liittyen Väisänen löytää mielenkiintoisen yhteyden heprealaisen Menorahin eli 7 jalkaisen kynttilänjalan ja Tooran ensimmäisen virkkeen välille. En toki kerro sitä tässä…

Kabbalan lähtökohdan hän siis kuvaa hyvin, literaalin kabbalan kaikille hienoille järjestelmille kirja ei voi antaa tilaa, niin jännittäviä kuin monien salakirjoitusten kuvaaminen olisikin; kirja paisuisi liikaa. Mutta tarot-kortteja hän ei voi välttää, sillä ns. tavallista lukijaa ne tietysti tavattomasti kiinnostavat. Niitäkin kun on näet 22 kappaletta (Suuri arkana) kukin nimetty heprean kirjaimella, ja erilaisia pakkoja on runsaasti. Kukin kortti on ihmisen psykologisen tilan ja kohtalon kuva ja samalla opetus. Itselleni hämmästyttävin on Tarot kortti 13, jonka kuva räjähtävästä tornista osuu yksityiskohtineen hämmästyttävän tarkasti yhteen WTC: tornien räjähdyksen kanssa. Tämä on oma havaintoni.

Minua ilahduttivat suuresti myös teosofian ajan vapaamuurariuden esille tuodut monet symbolit. Vapaamuurariushan on yksi teosofian voimakas oksa. Teosofian Väisänen nimeää ”Tieksi kohti korkeampaa tietoa’ ja siitähän teosofiassa on paljolti kysymys, kun samalla on kyseessä myös pyrkimys viedä maailman kansoja tielle kohti yhteistä veljeyttä ja tasa-arvoa.

Teosofian alun Väisänen näkee jo uusplatonismissa ja yhteisiä piirteitä toki löytyy. Kuten myös kristillisten mystikkojen ajatuksista. Uusplatonikko Boëthius (480-525 jKr) on usein yhdistetty teosofiaan ja kristillisten puolelta Bonaventura (1221-1274). Runsaasti tilaa kirjassa saa monitulkinnallisen Graal-symbolin esittely eikä suotta. Onhan tämä viisastenkivi ’Lapis exilis’ nähty niin sydämenä kuin Jeesuksen verimaljana kuin Maria Magdalena kohtuna ja kuningas Arthurin pöydän antimena. Väisänen kutsuukin Graalia -symbolien symboliksi.

Vapaamuurareiden useampia merkkejä Väisänen kuvaa lyhyesti mutta selkeästi, joskaan ei niiden kaikilta tasoilta. Aihe olisi liian laaja ja ehkä diskreettikin. Hän kuvaa tietysti harpin, viivaimen, kolmion, G-kirjaimen, tikapuut, piirustuspöydän, Salomonin kaksi pylvästä, mustavalkolattian temppeleissä, opetustaulut jne. Ja antaa erityismerkityksen harpin kulma-asteelle kussakin riituksessa. Symboliikka huipentuu rituaalissa mestarimuurarin ’kuolemaan’ ja ylösnousemukseen uutena ihmisenä.

Numerologiaakin vilahtaa temppelin lattian mustavalkoruudukkojen määrän 64 jaollisuudessa. Sinänsä numerologia jää kirjassa käsittelemättä ja se olisikin aivan oma alueensa, vaikka liittyykin olennaisesti kabbalaan. Mutta VM-osio on kirjassa erinomaisen kiinnostava, kirjaimen G heprealaisen nimen Gimel eli kameli avaamista jäin vaille.

Kristillisellä ja kristillisten järjestöjen tavattoman runsaalla symboliikalla on tietysti kirjassa suuri rooli. Symboliikan laajuutta kuvaa hyvin se, että teologian tri Pentti Lempiäinen on yksin siitä toimittanut Hans Biedermannin työhön perustuvan 500-sivuisen ”Suuren symbolikirjansa” missä on aakkostettuna ja avattuna noin 3000 hakusanaa. Väisänen antaa kuvat 14 erilaista rististä, mutta toteaa niitä olevan lukemattomia. Mielenkiintoisesti hän toteaa risteillä olevan – kuten monilla muillakin krist. kuvilla – esikristillisen alkuperän ja niiden kuvaavan myös maallisia ilmiöitä; neljää ilmansuuntaa, maapalloa, neljää alkemistista elementtiä jne.

Kala on myös tärkeä, antaahan sen kreikkalainen nimi Ichthys initiaalit: Iesous Christos Hyios Theou Soter eli Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja. Kala ennakoi ristiä ja viittasi opetuslapsiin kalastajina. Jäin kaipaaman muuten hyvässä selityksessä kalan avaamista myös pyhän geometria kautta, vesica-piscis eli kalanrakko kun on kuviona ja mittasuhteissaan minusta yksi tärkeä, ellei tärkein avain UT: n mysteereihin.

Suuren plussan kirja saa myös kelttien symboliikan esilletuomisesta. Kelttiläinen risti saa monta tulkintaa Jeesus-auringosta voittajien saamaan lakeeriseppeleeseen. Oma tulkintani olisi neljään vuodenaikaan jaettu kalenteri näyttämässä kevätpäiväntasauspisteen siirtymiä. Kelttiristin takana oleva kehä kun saattoi pyöriä akselissa ja samassa tapissa olevan ristin sakarat toimia näyttöviisareina. Mitä tulee kelttien metsästämään villisikaan, lukijan ei tarvitse jäädä vain Asterix-sarjakuvan varaan, sillä tämän torahampaisen karjun metsästykselle Väisänen antaa ymmärrettävän, joskin suhteellisen arkisen tulkinnan. Mystisempäänkin suuntaan villikarjun kanssa olisi ehkä voinut edetä, sillä tuskin on sattuma, että villikarjun kelttiläis-saksalainen nimi eber sisältää maailman yhden vanhimman kaupunkinimen arba, mistä ibrimit, heprea ja heprealaiset. Ja vielä Sirius tähti Abereq. Siriusta palvovat dogonit kun omaavat villikarjulleen ihan oman tanssinkin.

Väisäsen jopa hienoisesta runsaudenpulasta kärsivä kirja käsittelee ansiokkaasti myös Egyptiä, shamanismia ja voodoota ja alakulttuureja, joiden symbolinen kieli on kukin osoitus ihmiskunnan luovasta mielikuvituksesta ja tarpeesta kommunikoida ohi puhuttujen ja kirjoitettujen kielien, yleismaailmallisesti tai vain pienille piireille osoitetusti. Kuva kun voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä vanha totuus pätee mitä parhaiten symbolien kieleen.

Salaisten symbolien kustantajaa SKS:ssä lainaten: ” Uudessa kirjassaan Väisänen avaa lukijan silmät havaitsemaan symboleja kaikkialla. Taiteen esoteerisen symboliikan lisäksi koko arkipäivämme on täynnä erilaisia merkkejä ja merkityksiä. Monien kaikille tuttujen symboleiden merkitystä ei välttämättä tule koskaan ajatelleeksi – miksi esimerkiksi hotellien luokituksia kuvataan juuri tähdillä?

Ja Väisästä itseään ”Symbolit ovat mitä mainioin kommunikaation väline. Ne voivat toimia kuin salakieli: kieltä osaamattomilta viesti jää ymmärtämättä. Tieto on valtaa. Salaisina pidetyt symbolit ja niiden merkitykset eivät välttämättä ole täysin erillään muusta maailmasta ja yleisestä symbolien kielestä. Harva meistä keksii kokonaan uutta kieltä. Pikemminkin käytämme hyväksemme jo olemassa olevia kieli- ja merkkijärjestelmiä, joille annamme korkeintaan uusia merkityksiä.”

Näin siis symbolitkin elävät ja kiitos Riitta Väisäselle, joka auttaa niitä jälleen elämään sujuvassa ja rikkaassa kirjassaan Salaiset symbolit, jolle annan **** tähteä. Yksi jää vielä odottamaan heliakista nousuaan horisontin takaa.

Tampereella 6.11.2023 Seppo Heinola