Pyhiinvaellus nykyhetkeen

– juuri näin, juuri nyt

Lauri Siirala

Sanna Pelliccioni (kuv.)

384 s.

Kustantaja Basam Books, 2022

(4-väri kuvat)

Kirja kutsuu laskeutumaan syvemmälle sisäänpäin ja tutkimaan omakohtaisesti ulottuvuutta, jota ei voi sanoiksi pukea mutta joka on sen kokijalle todellinen ja joskus elämää syvästi muuttava. Se tarjoaa ehdotuksia miten pysyä yhteydessä nykyhetken voimaan, pyhään arjen keskellä, muistuttaen että jokaisella meillä on yhteys pyhään, kun vain avaamme tuon yhteyden siihen, mitä todella rakastamme.

Pyhiinvaellus nykyhetkeen kuvaa avarampaa perspektiiviä elämästä, rakkaudesta ja omasta tarkoituksestamme. Se on monikudelmainen kirja, jossa harjoitukset ja tarinat limittyvät Lauri Siiralan omaelämäkerrallisiin kokemuksiin ja oivalluksiin.

Lauri Siirala on läsnäolon ja tietoisuustaitojen tutkimusmatkaaja ja sanansaattaja, joka on opastanut ryhmiä ja yksilöitä usean vuosikymmenen ajan. Teoksen on kuvittanut lastenkirjailija ja kuvittaja Sanna Pelliccioni.

(Tulossa myös äänikirjana)

Ultran kirja-arvio:

Lauri Siirala on tunnettu mm. tietoisuustaitojen ohjaajana ja hän kutsuu itseään myös ”totuuden vainukoiraksi”. Hän on elänyt rikasta ja vaihtelevaa elämää eri tehtävissä eri puolilla maailmaa aistit avoinna – myös sisäiset sielun silmät ja korvat. Kirjassaan Siirala omien oivallusten ja kokemustensa pohjalta jakaa näkemyksiään lukijoilleen. Teksti on intuition luotsaamaa pohdintaa, useimmiten kepeää ja silti nostaen esiin hyvin syviä ajatuksia. Usein hän tarttuu johonkin sanaan, joka johtaa toiseen, ja mukava etymologialla ja ajatuskuluilla leikittely vie uusiin oivalluksiin. Esimerkiksi kauan ennen Internetiä on ollut käytössä merkityksekkäämpi ”innernet” (engl.) sisäinen verkko eli kollektiivinen, intuitiivinen tieto.

Kirja ylistää elämän rikkautta ilman ehtoja. Siirala tarkentaa kirjansa tarkoitusta: se on ”kirjurin ja lukijan välille syntyvä sanojen voiman yhteys, ja mahdollisuus tietoisuuden elävään, muuntuvaan, avartuvaan taajuuteen, rakkauteen itseensä.” Itseään korottamatta hän puhuu minän kautta, joka on myös Sinä ja Hän. Ihminen on ihmettelijä ja ihmettelyn aihe!

Kirjoittaja on yhtä avoin kaikelle mitä ihmiselämässä on, kuolemassakin hän näkee elämän: ”Uskalla avautua elämän toiselle puolelle, kuolemalle, jossa minä elämä asustan yhtä lailla, ilman muotoa ja sen rasitteita.” – Kaunista, kuin runoa! Tekijä herättelee meitä yhteen jos toiseenkin uuteen juttuun, kuten siihen että ”uuden havaintokykymme myötä saatamme todeta, miten elämän virta ja kuoleman virta muodostavat itse asiassa myyttisen kaksoisvirtojen maan. Ne luovat minussa uutta hedelmällistä maaperää.” Kannattaa hetki ajatella mitä tuo voi tarkoittaa. Kirjoittaja kannustaa myös kohtaamaan kanssakulkijamme ongelmattomasti, jolloin luomme tasapainoa kokonaisuuteen. – Jäin hetkeksi tunnustelemaan, miten todellakin pystyisin kohtaamaan hankalatkin tilanteet nimenomaan ongelmattomasti!

Kirjan teksti on paikoin lähes haltioitunutta tajunnan virtaa, joka hetkittäin ryöpsähtää runojen muotoon, jotka minun korvissani alkoivat sykähdellä rap-rytmissä. Siirala on puheessaan lempeä ja hyväksyvä. Hän availee ovia elämän eri huoneisiin, hän on elämälle utelias. Kokemustensa hän kertoo olevan palasia jostakin pyhästä elävän tietoisuuden avautumisesta.

Sisäistä tunnelmaa kohottavana bonuksena kirjassa on lastenkirjailija ja kuvittaja Sanna Pelliccionin luoma fantastinen piirroskuvitus, joka sointuu Siiralan tekstin henkeen.

Kiteytettynä kirjan anti jäi mieleeni tekijän huudahduksessa: Oi, mikä elämä saan olla!

Heikki Juutilainen