Pyhien vesien äärellä

Tuomo Kesäläinen & Aimo Kejonen

153 s.

Kustantaja Salakirjat, 2022

Pyhien vesien äärellä on tietokirja Suomen lähteistä. Maamme tuhannet lähteet ovat raikkaiden ja puhtaiden vesiensä ansiosta olleet merkittävässä osassa ihmisten elämää läpi vuosituhansien. Paitsi käytännöllisissä tarpeissa, ovat maan uumenista pulppuavat maagiset vedet palvelleet myös kansanuskon taika- ja uhripaikkoina.

Lähteiden kiehtovan käyttöhistorian ja perinnetietouden lisäksi kattava tietoteos vastaa myös kysymyksiin millaisia erilaisia lähteitä maassamme on ja kuinka paljon. Miten lähteet eroavat toisistaan ja mikä niiden merkitys on ympäröivälle luonnolle ja koko ekosysteemille. Miten lähteitä voidaan suojella ja voidaanko huonokuntoisia tai jo tuhoutuneita lähteitä vielä pelastaa.

Upeasti kuvitettu teos huokuu pyhän veden lumoavaa raikkautta ja se johdattaa lukijansa syvälle lähteiden sykähdyttävään ja ainutlaatuiseen maailmaan.

Sisällys:
Johdatus lähteiden maailmaan
Kuinka paljon lähteitä Suomessa on?
Minkä kokoisia Suomen lähteet ovat?
Millaisia lähteitä Suomessa on?
Lähteisiin liittyviä sanoja ja käsitteitä
Mitä lähteillemme kuuluu?
Lähteiden ennallistaminen
Lähteiden kasvillisuus ja kasvilajisto
Terveyslähteet
Suomen pyhät ja parantavat lähteet
Miten avunpyytäjän on toimittava lähteellä
Lapin kaltiot ja niiden parannuskäyttö
Lähteiden yliluonnolliset asukkaat
Saivot ja pohjoisen mytologian vedenhenget
Vedenhenkiä saamelaisessa kansanperinteessä
Lähteet taioissa, tarinoissa ja saduissa
Lähteisiin liittyviä kansantarinoiden aiheita
Lähteiden nimien kertomaa

Ultran kirja-arvio:

Pyhien vesien äärellä on virkistävä tietokirja Suomen lähteistä.Upeat luontovalokuvat koristavat lähes jokaista aukeamaa. Karkeasti kuvailtuna sisällön voisi kuvailla kahteen osaan, ensimmäinen puolisko keskittyy tietoon ja jälkimmäinen osa kertomuksiin eri lähteiden ympäristöistä unohtamatta näiden rikasta historiaa. Luettuani teoksen olin lähes sanaton ja mietteissäni pitkän tovin. Kokonaisuus yllätti minut ja jäin ajatuksissani pulppuavien virtojen vietäväksi.

Kirjailijan kuvaillessa erilaisia lähteitä, saatoin kuvitella itseni näihin taianomaisiin maisemiin. Syvä rakkaus ja huoli, näitä vetisiä paikkoja kohtaan oli käsin kosketeltavaa. Huoli ei ole suinkaan tuulesta temmattua, vaikka Suomesta löytyy yli 30 000 kartoille merkattua lähdettä. Säilyneistä lähteistä alle kymmenesosa on luonnontilan kaltaisessa tilassa ja ainoastaan yksi sadasosa on luonnontilassa.

Kappale kappaleelta kävi selväksi kuinka herkkiä ja haavoittuvaisia lähteen ympäristöt ovat. Nämä pysyttelevät viileinä kesällä ja lämpimämpinä talvisin, virtaavien pohjavesien ansiosta. Kosteikoissa kasvaa ympäröivästä metsästä poikkeavia lajeja, lämpötilojen ja kosteuden ansiosta. Olin kirjaimellisesti tipahtaa tuolilta, kun luin että joillakin lähteillä kasvaa uhanalaisia kasvilajeja, jotka ovat selvinneet samaisessa paikassa viimeisestä jääkaudesta asti. Niin kauan on lähde siinä virrannut ja suojellut ympäröivää elämää. Uskomatonta!

 Lähteet ovat pysäyttäviä, maagisia, kiehtovia ihmetysten paikkoja, joista löytyy jotakin niin iänikuista, rauhoittavaa ja alituisen kaunista! Lähteet ovat toden teolla pyhättöjä niin meidän ajassamme kuin tuhansia vuosia sitten.

Tartuin kirjaan juuri siksi että se käsitteli paitsi luonnon ja kasvillisuuden lisäksi myös laajasti lähteiden ympärillä olevia uskomuksia, mytologiaa, kansanparannuskeinoja ja taikoja. Oli upeaa lukea luonnonhengistä ja haltioista ja kaikenlaisista menoista lähteillä. Siellä on säilötty ruokia, kylvetty, pesty pyykit, keitelty pontikkaa, lepytelty sairauksia ja paranneltu vaivoja.

 Olen itsekin heittänyt kolikoita lähteisiin ja hiljaa mielessäni tehnyt toiveita. Tulevana kesänä on tehtävä retki jos toinenkin lähteen äärelle. On maksettava kolikolla tai hopealla uhri, jotta voisin nöyrästi pyytää apuja lähteen hengiltä ja lupaa lähteiden parantaville vesille. Alkaa ikäväkseni ikänäkö painamaan oikeaa silmää, eikä hyvä onnikaan pahitteeksi olisi. Kirjassa on vanhoja taikoja ja sanoja, joilla lähestyä vedenhaltijoita ja henkiä. Tärkeimpänä kirjasta löytyy kuitenkin oikea etiketti, sillä lähteiden ympäristöissä tulisi liikkua varoen ja suurella kunnioituksella. Jalkojen alle jää väistämättä elämää sammaleiden ja kasvien muodossa, joista mikä tahansa saattaa olla lajinsa viimeinen.

 Clare Gardiner