Ultra

Puolalaisen torimuijan palttoo

20,00  sis. alv.

Aika – onko se lähes selittämätön epäaineellinen ilmiö, neljäs ulottuvuus tai jotain konkreettisempaa, johon voimme jopa vaikuttaa? Tämän kirjan tekijälle se on ollut ainakin ajatusmateriaa, jota on lähdetty kehittelemään omien rajakokemusten ja kirjailijan mielen työkalujen avulla somaksi pikkuromaaniksi. On ehdottoman hyvä asia, että luodaan ajatuskuvia ja hypoteeseja, jotka ovat ikään kuin askel uudenlaisen oivalluksen poluille. Yksi askel voi johtaa seuraavaan; jonkin uuden näkökulman avautuessa on helpompi nähdä taas eteenpäin.

Turistimatkallaan Krakovassa kirjan minä, Anneli, joutuu torilla aikaportaaliin ja hupsahtaa vuoden 1919 tammikuuhun. Kirjoittaja on havainnut torien olevan porttipaikkoja. Tuohon ajatukseen voi hyvin yhtyä, sillä kaupunkien ja kylien toreilla on helppoa kokea jonkinlainen ajattomuus ja antaa herkän mielen lähteä lentoon.

Vanhassa Krakovassa Annelia vastaan tulee merkityksellisiä kohtaamisia ja keskusteluja. Löytyy lankoja vedettäväksi yhteen henkilöiden ja aikakausien välille sieltä ja täältä. Kuvaukset tuon ajan puolalaiskaupungista, kulttuurista ja juutalaisperheen elämästä ovat aidon tuntuisia. Mutta uskaltaako heille tulevaisuudesta puhua! Mielenkiintoista tässä on mahdollisuus katsella vuodesta 1919 tänne nykyhetkeen päin ja sille välille. Useamminhan katselemme täältä taapäin historiaan, mutta Anuirmelin kertomus avaa uuden näkökulman.

Kirjan toisessa osassa Anneli käyttää saamaansa ”ajan avainta” ja siirtyy vuoden 1945 Kotkaan vierailulle mummonsa ja tätinsä luo. Täti Liisa on tuolloin nuori, herkkä näkijä, jonka Anneli yrittää pelastaa mielisairaalalta ja järkyttävältä lobotomialeikkaukselta, jonka tietää tätä odottavan. – Voiko jossain todellisuudessa olla mahdollista palata ajassa taaksepäin ja muuttaa historian kulkua? Siihen kannattaa pyrkiä.

Kertomuksessa henkilöiden väliset yhteydet eri aikakausilta ja asuinpaikoilta punoutuvat aika koskettavalla tavalla yhteen kuin köydentekijän nyörit. Kirjan tarina sinänsä on hiukkasen tehdyn makuinen, mutta näen että ne suuremmat ajatukset, jotka nousevat kertomuksen alta, ovatkin tässä tärkeämmät.

Heikki Juutilainen

KUSTANTAJAN ESITTELY:

Eskapismia ajan hermoilla!

Puolalaisen torimuijan palttoo on aikamatka vuoden 1919 Krakovaan ja Kotkaan vuonna 1945, mutta samalla se kuljettaa lukijansa ikuisten kysymysten äärelle. Mitä aika on? Miten muisti toimii? Miten vapaa tahto ohjaa ihmisen elämää? Onko jälleensyntymää olemassa?
Ei tarvitse olla erityisherkkä tehdäkseen aikamatkaa, mutta väkevän intention ja ripauksen magiaa se vaatii. Anuirmeli Sallamo-Lavi (s. 1963) on kirjoittanut esoteerisen trilogian ensimmäisen osan, jossa Anneli tutustuu vieraan kulttuurin sekä sukunsa historian avulla myös itseensä.

Aikamatkan kuvaus luontuu kirjoittajalta, eikä ihme: onhan hän suomentanut Diana Gabaldonin maailmanmenestykseen nousseen jättisaagan Matkantekijä (Outlander), jonka pohjalta tehty tv-sarja on nähty myös Suomessa.
Puolalaisen torimuijan palttoossa nostalgia on tärkeää, suvaitsevaisuus tärkeämpää. Tarina sivuaa vakavia aiheita: kulkutautiepidemioita, vääränlaista johtajuutta, mielisairauksien hoitohistoriaa. Kertomus on kuitenkin kautta linjan toiveikas ja valoisa. Se valaa lukijaansa uskoa ja toivoa. Maailma muuttuu – ja me sen mukana.

Anuirmeli Sallamo-Lavi on täysverinen mystikko, kirjallisuuden suomentaja ja näkijä, joka osti krakovalaiselta kirpputorilta suonvärisen villakangastakin. Toinen toistaan pakottavammat näyt alkoivat välähdellä hänen silmiensä verkkokalvoilla jossain unen ja valveen rajamailla. Niiden seurauksena syntyi tämä kertomus, jossa on totta – ainakin – toinen puoli.

Olethan huomannut Ultran Rajatietopäivän 20.11. Kylämällä!
Katso koko ohjelma täältä!