Megaliittikivien arvoitus

Megaliittikivien arvoitus

Jukka Nieminen

125 s.
Salakirjat, 2016

* Vuoden rajatietokirja yleisöäänestyksen voittaja!

Megaliittikivet ovat muinaisten ihmisten pystyttämiä ihmis- tai eläinhahmoisia kiviä, jotka sijaitsevat syvisssä metsissä, poikkeuksetta maaston korkeimmassa kohtaa, ja itsessään ilmentävät korkeakulttuurista ajattelua. Ketkä olivat ihmiset niiden takana ja milloin he elivät? Mitä he haluavat viestiä näiden kivien välityksellä?

Maamme asutushistoria alkaa virallisesti vuodesta 8600 eKr. Rannansiirtymäteorian mukaan nämä kivet ovat kuitenkin pystytetty jo 9800 eKr. eli yli tuhat vuotta aiemmin. Silloin nämä kivet eivät olleet korpimetsien kätköissä vaan muinaissaarilla keskellä aavaa ulappaa, ja lintujen sijasta lauloivat ryhävalaat. Kiistatta nämä muinaiset valaanpyytäjämme olivat myös ensimmäisistä ensimmäiset maamme asuttajat. Me kaikki polveudumme heistä.

Näitä kiviä ei ole aiemmin tunnistettu muinaiskohteiksi, eikä niitä ole koskaan tutkittu. Muinaiskulttuuri niiden taustalla on yhtä tuntematon kuin koko aikakausikin. Kivet kuitenkin kertovat ja paljastavat paljon pystyttäjiensä motiiveista ja elintavoista. Tässä kirjassa matkataan alkusuomalaisen maailmankuvaan. Asutushistoriamme alkupisteeseen, jota kukaan ei ole koskaan aiemmin tutkinut.

Kirja-arvio:

Jukkis ei Ultran lukijoille paljon esittelyä kaipaa. Hän on kirjoittanut jos jonkinlaista hittikirjaa mm. Luomiskoodi (2009), Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta (2010), Suomen mysteerit (2012)…

Hänen uusimmassa kirjassaan perehdytään metsän megaliitteihin, tiettyihin eläin- tai ihmishahmoja muistuttaviin kiviin, jotka sijaitsevat korkealla maastossa tai muinaisten rantaviivojen kohdilla. Nieminen väittää vahvasti, että kyseiset kivet olisivat entisten valaanpyytäjien tai asukkaiden aikaansaannoksia, siis muinaiskulttuurin jäänteitä. Tätä kulttuuria sitten pohditaankin monelta eri kantilta. Kirjan teksti on näppärää ja helposti luettavaa.

Itsekin metsiä koluttaessa ei voi välttyä näkemästä erilaisia siirtolohkareita. Jokainen megaliitti on oma persoonansa. Yksi harrastuksistani kesäisin on ollut etsiä karttaan merkittyjä lohkareita. Esim. Isojärven kansallispuistossa niitä on jo pelkästään kymmeniä ellei jopa satoja. Joskus samalla alueella voi olla jopa 5-10 lohkareen rypäs.

Tietoja ja viittauksia erilaisiin kiinnostaviin yksityiskohtiin tulvii lukijan tajuntaan kirjaa lukiessa. Hän mainitsee esim. ruotsalaisen kanssaihmisen Bo Westlingin, joka on tutkinut Ruotsissa sijaitsevia megaliitteja. Nieminen heittää ilmaan tiukkoja väitteitä, joissa on pohdiskeltavaa ja pureskeltavaa. Hyvänä lisänä kirjassa on suuri valikoima erilaisia kivikuvia eripuolilta Suomea. Kivikuviin on yhdistetty myös Maankamara -ohjelman kuvitusta, joka osoittaa merenkorkeuden eri aikakausina. Karttapohjien mustavalkoisuus häiritsee hieman, sillä nyt kaikki viivat ja linjat menevät helposti sekaisin kun eri väripohjia ei näy. Kaikki informaatio on kuitenkin niistä löydettävissä. Loppujen lopuksi muinaiskulttuurin löytyminen jää odottamaan jatkoa, vaikka Jukkis asiastaan onkin kovin varmana.

Kimmo Kuningas