Matka kotiin

 – valmistautuminen elämän perimmäiseen seikkailuun
Ann V. Graber

98 s. kovakantinen
RKS Tietopalvelu Oy, 2011

KUSTANTAJAN ESITTELY:

* Oletko koskaan miettinyt, miten auttaa kuolevaa läheistäsi?
* Pelottaako ajatus kuolemasta sinua?
* Mitä tekisit, jos saisit tietää, että kuolet pian?

Tässä kirjassa Ann Graber vie lukijan kiehtovalle matkalle: ensin omaan kohtaamiseensa kuolevaisuuden kanssa, kun hän vakavasti vammautuneena kävi hyvin lähellä kuolemaa ja oivalsi, miten kuolema on vain alku olemassaolomme jatkuvuudesta; sitten auttamaan muita kohtaamaan kuoleman prosessi ja siihen liittyvät pelot. Lopuksi seuraamme Kayn rohkeaa kulkua ja valmistautumista elämän viime vaiheisiin. Lukija saa mahdollisuuden osallistua hänen siirtymiseensä Valoon. Kirjassa on myös esimerkkejä tavoista, miten muistaa kuolleen läheisen elämää – ja samalla lohduttaa menetyksen kärsineitä.

”Ann Graberin kirja ”The Journey Home” on kuin ylhäältä annettu lahja. Lukija saa kokea kauneutta, ihmeellisiä ja mieltä ylentäviä asioita. Ja hänessä herätetään tarve suunnata pelotta kohti tarkoituksellista elämää, matkalle kotiin ja jatkuvaan seikkailuun, joka odottaa meitä jokaista toisella puolella.” – Trace N. Pirtle, Ed.D.

Ultran kirja-arvio:

”Valmistautuminen elämän perimmäiseen seikkailuun” on kirjan alaotsake, ja viimeisen rajan yli siirtymistä käsitteleviä kirjoja onkin kaivattu. Tämä kirjanen pyrkii omalta osaltaan vastaamaan suureen kysymykseen siitä, kuinka kuolemanpelosta päädytään kuoleman hyväksymiseen ja rauhalliseen rajan ylitykseen.

Kirja on osoitettu viimeiseen matkaansa valmistautuvalle sekä hänen läheisilleen. Aluksi kirjoittaja kertoo oman elämänsä kulun pysäyttäneestä onnettomuudesta, halvauksesta ja siihen liittyneestä laajentuneesta tietoisuuden tilasta, joka selkiytti hänen kutsumustaan: auttaa muita ymmärtämän, että kuolema on kotimatka, jota ei pidä pelätä, vaan nähdä se maallisen elämän olennaisena osana. Tämä suhtautumistapa on sitäkin merkittävämpää tänä päivänä, koska, kuten tekijä toteaa, nykytietämys on pidentänyt kuolemisen prosessia, mutta ei ole muuttanut kuoleman väistämättömyyttä.

Kirja lainailee eri aikakausien opastajien kuolemaan liittyviä viisaita sanoja ja esimerkkikertomusten kautta selkeyttää sitä, miten usko vaikuttaa kullakin henkilökohtaisesti. Tekijä korostaakin hienotunteisuutta kuolevan valmiutta arvioitaessa. Aivan oikein, tilanne on siihen valmistautuneellekin varmasti ainutlaatuinen. ”Auttajan on hyvä edistää itsessään syvällisyyttä ja pyhyyttä”, Ann Graber neuvoo.

Mielikuvaharjoitukset saattavat helpottaa pelosta ja pidättelevistä kytköksistä irtautumisessa. Kirjassa on esimerkkejä, jotka voivat auttaa kohti vapautumista, iloa ja tarkoituksen näkemistä. Kirja puhuu myös siitä, kuinka taiteen ja musiikin voima on merkittävä. Myös surevien tarpeista on huolehdittava, ja kirja esitteleekin millaisia muisto- ym. seremonioita Amerikassa saatetaan järjestää.

Kirjan viimeinen osa ”Kayn perintö” kertoo poikkeuksellisen reipasotteisen naishenkilön viimeisistä päivistä. Oli mielenkiintoista lukea kuinka Kay valmistautui konkreettisesti poislähtöönsä ja kuinka hän auttoi läheisiään. Siis tällä kertaa niin päin: hän auttoi tänne jääviä.

Luulen että kirjan tekijällä olisi ollut mahdollisuuksia paljon perinpohjaisempaankin teokseen, nyt kokonaisuus jää suppeahkoksi. Kirja ottaa jonkin teeman esille ja lopettaa sen käsittelyn lähes saman tien. Siitä jää hiukan haparoiva ja hyppelevä tunne. Kuoleman kohtaaminen on kuitenkin niin iso asia, että vajaat sata sivua tuntuu vähältä, etenkin kun niistä parikymmentä on käytetty kiitoksiin, itsekehuun ja englanninkielisten lähdeteosten tarpeettoman laajaan esittelyyn.

Elämän viimeisten hetkien kokeminen ja rajan ylittäminen ovat asioita, joita tulee käsitellä yhteiskunnassamme entistä avoimemmin, valoisammin ja useammin.
Heikki Juutilainen