Luomiskoodi

Jukka Nieminen

Thelema-kustannus 2009
131 s.

Kirja-arvio:

”Jukkis” alias Jukka Nieminen on – kuten itse toteaa – ’päräyttänyt kirjan’.  Luomiskoodin. Varsin tiiviissä muinaiseen kabbalaan perustuvassa paketissa hän lukijaystävälliseen ja jutustelevaan tapaansa sukeltaa syvälle antiikin mysteeriokieliin ja niiden avaimiin. Etenkin Raamatun luomiskertomuksen salaisuuksiin. Näitä salaisuuksia avaavat erilaiset koodit, kuten mm. numero-kirjaimiin perustuva gematria, kirjainten paikanvaihtoja käyttävä athbas ja tasavälein koodaava ELS. Kirjailija varoittaa kuitenkin lukijaa – eikä syyttä – sotkemasta näitä kryptausmetodeja mihin tahansa mielivaltaiseen numerologiaan tai raamattukoodiin. Aidot varmat kryptat kun ovat useimmiten tiiviissä paketissa ja liittyvät pintakertomusten konteksteihin.  Kuten luomis-koodaukset juuri Luomiskirjaan.

Niemisen hätkähdyttävän kirjan yksi keskeinen teema on Edenissä kasvava Elämän puu, jonka kabbalistisen mallin hän  varsin pitävästi näyttää koodatun  Genesikseen. Elämänpuu näyttäytyy monitasoisena vertauskuvana, jonka kirjain-numerojen informaatio kantaa aivan oikeita tietoja mikro- ja makrokosmoksemme rakenteista: Lausumaton Nimi on todella muodostanut kaiken ’painon mitan ja luvun mukaan’.  Elämän puun symmetria ja rungon numeroarvot sivuavat uskomattomalla tarkkuudella nykytieteemme maailmankäsitystä. Siitä löytyvät niin perecessiovuoden kuukausi 2160 kuin Platonin fuusioluku 1776 tai Venuksen 12 vuotta eli 2701 päivää. Ja vielä ihmisen kromosomiluku 46.

Erityisen mielenkiintoisesti Jukkis käsittelee sähkömagneettisen säteilymme näkyvän osan valon aalto-hiukkas dualismia ja miten aaltofunktion  romahtaminen superpositiosta näkyväksi  fotoniksi edellyttää eräänlaista Ylintä tarkkailijaa, jota Elämän puussa edustaa näkyvän valon lähteen Ketherin yläpuolella kaiken emanaation lähteenä Ajin Suph. Lausumaton. (Elohim näki, että kaikki oli sangen hyvää!)

Luomiskoodi johdattaa lukijan Luomisen hetkeen, suureen Leimaukseen, mikä on tapahtunut rabbi Accon (1300-luku!) laskelmin jo 15,3 miljardia vuotta sitten. Nieminen antaa hyvin kuvin varustettuja esimerkkejä myös ns. Els-koodista, johon Tooran monet tiedot on punottu. Voin kuvitella, että kirjassa annettujen analogioiden sattumanvaraisuudelle p – arvoja laskevalla epäilijälle tulisi viimeistään siinä vaiheessa hiki, kun hän yrittäisi selittää sattumaksi esimerkiksi Toran 6. kirjaimesta alkava els-koodin sanaa Tora.  Etenkin – omasta puolestani todeten – kun sanaväli 50 on jo sinällään viesti: luku 50 vastaa heprean sanaa NUN (kala) joka Egyptin mytologiassa vastaa juuri yhtä luojajumalaa, ja pyhässä geometriassa ’kalanrakkoa eli vesica-piscistä, jota antiikissa kutsuttiin kaikkien muotojen kohduksi. Mitä tarkinta luomis-kontekstia siis.

Koodia kantavat neljä sanaa bereshit, tehom, jira ja elohim voidaan edelleen lukea lauseeksi: ”Alussa aallot tunnistivat liikkuvat voimat! Kun Genesis 1: 4 liittyy juuri valon luomiseen, voidaan heti kysyä, että mitäs se tiede sanookaan valosta: Aalto-hiukkasdualismin vuoksi valolla on sekä hiukkasten että aaltojen ominaisuudet ja valo etenee valokvantteina eli fotoneina. Jukkis ja kabbalistit ovat selvästi oikeilla jäljillä, sillä fotoni hiukkasena edustaa tuota jumalallista energiaa eli voimaa, josta heprean el-ohim johtuu:

Raamatun alku. Els koodi tarkoittaa tasavälisalakirjoitusta. Yllä Tora-sanan väli on 50 kirjainta ja koodi alkaa bereshit-sanan kirjaimesta Tav eli T. Koodia kannattavat siis sanat bereshit, tehom, jira ja elohim

Luomiskoodi hyödyntää luonnollisesti paljon juutalaista traditiota ja myös rabbien ja Aryeh Kaplanin kommentaarioita ja erityisesti jo Abrahamin kirjoittamaksi väitettyä Luomisen kirjaan eli Zefer Jezirahia. Jukkis näyttää että Raamatun kirjain-numerokoodit taltioivat varsin pitävää tietoa esim.   aurinkokuntamme mittasuhteista ja osoittavat, että juutalaisilla todella oli tietoa, jota virallisen historiankirjoituksen mukaan heillä ei olisi pitänyt olla.  Hän väittää ja varsin hyvin perustellen, että kabbalassa itse asiassa on paitsi monien uskontojen alku myös nykyisen tieteemme perusta. Asiallisesti esitetään siis väittämä, että Raamattu on todellisuudessa aikansa mysteeriokoulujen oppineitten kirjoittama.  Veremme hemoglobiinin rauta (hepreaksi berzel) ei siis ole sattumalta koodattu heprean käsitteeseen siemen zer, joka merkitsee myös salaisuutta, sillä siemenistä kasvavat happea tuottavat yhteyttävät kasvit. Genesis-koodi tuntee asian.

Elämänpuu näyttää viittaavan tietä jopa kvanttifyysiseen maailmaan; elämän puun sefiroiden luku 10 ja alimman sefiran Malkuth’n (valtakunta) arvo 496 esim. esiintyvät myös kanttifyysisen ns. jousiteorian mallissa.
Mistä tämä huikea tieto on peräisin, jää arvoitukseksi.

Luomiskoodi, kuten tekijän aikaisemmatkin kirjat, haastaa lukijansa aidosti pohtimaan ja kenties myös kyseenalaistamaan ihmisen muinaisuutta ja eritoten uskontoja koskeneita monia ns. virallisia totuuksia. Sillä lopulta ne voivat olla nekin vain historiaa ja sen tekstejä perin pinnallisesti ja turvallisesti tulkitsevia enemmän tai vähemmän spekulatiivisia käsityksiä.  Kirja synnyttänee – eikä syyttä – myös monenlaista parranpärinää niin Uuden ajan ihmisten kuin skeptikkojen keskuudessa sikäli kun viimeksi mainitut vaivautuvat sen hätkähdyttäviin’ sisältöihin oikeasti tutustumaan.

Luomiskoodi on lajissaan ainutlaatuinen ei vaan Suomessa vaan kaikkialla, missä kabbalaan ja etenkin Raamatun kryptauksiin tunnetaan aitoa mielenkiintoa. Ainutlaatuiseksi kirjan tekee sen itsenäinen sisältö hyvin perusteltuine väitteineen ja liitteinä olevat Zefer Jezirahin käännös ja Raamatun 1. luomiskertomuksen kirjain-numerollinen (gematrinen) lineaarikäännös, jota aiemmin ei liene ollut saatavilla.
Kirjan ilmiasuun olisi ehkä voinut panostaa hieman enemmän. Nyt tekijän hyvät havainnot, terävät oivallukset ja vaativat väittämät eivät ole aivan arvoisissaan raameissa. Mutta tokihan sisältö on kuorta tärkeämpi eikä kirjan hinta muodostu lukuelämyksen esteeksi.
Niemistä on syytä onnitella paljon pikkutarkkaa ja huolellista työtä vaatineen työnsä ja johtopäätöstensä hyvin kirjoitetusta julkaisemisesta.

Seppo Heinola