Et ole yksin 8

Luule Viilma

Alkuperäisteos Ellujäämise õpetus VIII, 2003
Haapsalu, 2009
Suomentanut Mare Muhonen

120 s.

Ultran kirja-arvio:

Luulen jäämistöstä on vielä löytynyt hänen tekemiään muistiinpanoja, jotka on koottu kirjaksi. Kirja käsittelee stressien kemiaa ja fysiikkaa, jatkona edellisille kirjoille. Luule kehottaa, ettei saisi uskoa sellaisenaan mitään, kieltää mitään kokonaan, vaan on etsittävä totuutta ja epäiltävä. Kun on löytänyt sielunrauhan, tunnistaa totuuden. Aivan eri asia sitten on, miten me lukijat kestämme niitä totuuksia, joita Luule pudottelee kirjassaan.

Sisua lukeminen kysyy ja joskus herää epätoivo siitä, milloin oppisi ottamaan asioita oikealla tavalla. Kiukkukin omaa itseä kohtaan saattaa lukemisen myötä syntyä, mutta maltti on valttia. Kun syventyy Luulen tekstiin on pakko myöntää, että tämäkin on eräs kirjoista, jotka pitäisi ottaa koulujen, opistojen, työpaikkojen ym. lukuohjelmiin. Ja että myös lääkärikunta lukisi, sillä Luulen tekstissä on lääkärinä varteenotettavia helmiä muillekin lääkäreille, potilaille ja yleensä tutkimusten edistäjille. Monta ikävää tilannetta pystyttäisiin kenties estämään. Erityisesti avioliittoon tai asuinkumppaniksi ryhtyminen kysyy tämän kirjan tietoantia. Näin me usein toisillemme kuurot ja sokeat pystyisimme edes muuttamaan ajatuskulkujamme ja sitä myötä sekä maailmankuvaa että tulevaisuutta.

Kirjassa on kymmenen ravisuttavaa lukua esimerkkeineen ja painotuksineen: Riippuvuus tunteista ja äidistä, Riippuvuus tahdosta ja isästä, Häpeällinen temperamentti, Sähköstä ja hermosairauksista, Sympaattisesta hermoilusta, Jumalan suojelemat, Pikkuasian suuri merkitys, Ollako joku vai ollako jokin, Hevosen elämää ja Hädästä ja avusta.

Ensimmäisenä lukija törmää äitiyden mystisointiin ja sen monimutkaisiin salaisuuksiin. Luule kertoo ihmisen aivolisäkkeen olevan riippuvainen elämänkokemuksesta, joka alkaa siitä hetkestä, jolloin sukusolut yhtyvät ja syntyy Minä Itse. Mitä enemmän lapsi on edellisissä elämissään jumaloinut äitiään, sitä helpommin kelkasta putoaa. Äidin jumaloimisen aiheuttaa äidittömänä eletty elämä, orpona eletty elämä tai jos äiti harkitsi aborttia, häntä painostettiin siihen, pelättiin keskenmenoa ja äiti pelkäsi menettävänsä lapsen.

Molemminpuolinen pelko toistensa menettämisestä saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa lapsen lisääntymiskykyyn. Kun reseptiin lisää sen, että moni äiti haluaa murehtimisillaan osoittaa olevansa parempi äiti kuin onkaan, lapsen aivolisäke saattaa tässä menossa vaurioitua ja aineenvaihdunta häiriintyä jo sikiövaiheessa. Lohduttaako lukijaa Luulen väittämä, että täydellinen egoisti ei sairastu elimellisiin sairauksiin, sen sijaan hermoston ja keskushermoston toimintahäiriöitä voi odottaa? Voi olla että joku lukijoista toppaa lukemisensa jo tähän. Teksti ottaa mittaa mielestä varsinkin kun lukee, että mitä suurempi on ihmisen sielun kaipuu ylettyä henkilökohtaisesti parhaalle tasolle, niin sitä suuremmassa vaarassa on jälleen syntymättömän lapsen laadullinen kasvu.

Hiuksia nostattavaa on lukea, miten vanhemmat voivat ihan itse syyttää itseään lastensa autistisuudesta, ruokavaliosta – miten lapsia olisi ruokittava! Rintamaidon puuttumisesta ja vähyydestä synnytyksen jälkeen voi mennä myös itseensä. Avioliittoonsa pettyneen ja katkeroituneen äidin maidon laatu on huono. Luule pudottelee vahvaa tekstiä – onneksi. Turhaan ei ole vitsejä isien ja äitien suhtautumisesta toisiinsa, yllätys kuitenkin on, miten moninaisiin vikoihin annetaan mahdollisuus. Vihkiydyin lihavuuteen, laihuuteen, turvotuksiin, diabetekseen, hormonitasapainoon, ihonväriin ja miellyttämishaluun.

Pisamista monella on mielikuvansa, ja pisamaista ihoa pidetään pirteänä. Lukijalle voi tulla mieleen vaikka pisamainen Peppi Pitkätossu tai Vihervaaran Anna punaisine tukkineen ja pisamineen.

Hermostosta lukeminen pistää miettimään, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sähkötekniikka matkii hermostoa, ja kaiken kaikkiaan tietoa janoava saa maljansa täytenä muutaman aiheellisen esimerkin myötä. Viha on vaarallinen, se kuluttaa hermoradat. Ihmisajatuksen negatiivisuus vahingoittaa hermoja – se näkyy uutisoinnissa ympäri maailmaa olevista vihapesäkkeistä. Hermot kärsivät tapaturmista, jäätymisestä, kuumasta tai palamisesta tai akuutista kemiallisesta myrkytyksestä. Liiallinen positiivisuus puolestaan vahingoittaa hermoja kätketyllä negatiivisuudella.

Mitä sitten seuraa, jos ihminen haluaa turvata elämänsä ehdottomasti ja ikuisesti? Lukija saa tutustua ihmisen mekanismeihin yllin kyllin. Mitä korkeampi on elintaso, sitä enemmän on kuluttajia, jotka eivät tiedä pahasta mitään eivätkä haluakaan tietää. Jos nämä kuulevat jotakin vähänkin pelottavaa, he katsovat oikeudekseen reagoida välittömästi vaatimalla valtiolta, että se ryhtyisi toimiin. Tässä yhteydessä pätee sikainfluenssa hyvin raameihin. Jotkut ovat ostaneet apteekit tyhjiin. Jos valtio menee halpaan, se kasvattaa ajattelukyvyttömiä yhteiskunnan jäseniä, joiden aivot sairastuvat heti, kun pitäisi itsenäisesti ajatella. Millaisia lapsia syntyy tällaisille vanhemmille, näistä Luule antaa oivia esimerkkejä.

Luule vierittää esiin, millainen on vahvan ihmisen hermosto, millainen itsekkään. Tammet ja koivut tulevat näin verrattaviksi. Saamme tutustua myös somaattisen ja vegetatiiviseen hermostoon. Tässä tulee myös esiin sellainen asia kuin vain työtä varten eläminen. Ei kannata olla työnarkomaani. Ihmisen on tietoisesti normalisoitava työnsä ja leponsa. Toisen sukupuolen stressi vetää puoleensa toisen sukupuolen saman stressin toista ääripäätä. Nyt sukelletaan lapsen saamisen saloihin ja kuka sitä lasta oikein haluaa ja miten sitten käy, jos toinen ei kunnioitakaan toista jne. Syy lapsettomuuteenkin käy ilmi. Luulella on salaisuuksia, ja kirjan lukemalla voi todella helpottaa elämäänsä.

Jumalan suojelemat on kiintoisa luku. 1555-1626 elänyt piispa Lancelot Andrewes on maininnut, että mitä lähempänä on kirkko, sitä kauempana on Jumala. Uskonnon idea sinänsä on tarpeellinen, mutta sen toteutus on dogmeihin juuttumisen ansiosta päinvastainen. Luule käsittelee feodalismia ja kapitalismia sekä sosialismia. Uskonnoista ja islamistakin Luule kertoo ja aivan asiaa. Kumpikaan, ei islam eikä kristinusko, ei ymmärrä, että pelkoon ja ymmärtämättömyyteen perustuva pakollinen rakkaus Jumalaa kohtaan on itse asiassa vihaamista. Vihaa ihmisiä kohtaan.

Esimerkkejä valitettavasti on joka puolella maailmaa ja ihan omassa lähipiirissäkin. Kun pintaa raaputtaa, leimahtaa viha. Erittäin mielenkiintoinen oli se seikka, mitä tapahtui Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen Virossa. Monet liittyivät heti kirkkoon, paha asia sen sijaan oli, että kirkko alkoi täyttää ihmisten haluamisia kysymättä, tiesivätkö mitä halusivat. Kastamatta jäänyt ihminen ei ollut minkään arvoinen. Edes henkiparantajat eivät ottaneet hoidettaviksi sellaisia, joilta puuttui ristinmerkki! Eihän tästä niin kauan ole, eihän?

Luule tilittää, että ihmisen tärkein elinjärjestelmä on hermosto, ja sikiöllä se alkaa kehittyä ensimmäisenä ja kehittyy jopa ennen sydäntä, sillä elossa olemista tärkeämpää on olla ihminen. Olikin antoisaa lukea kaikista ihmisen ajatuksista, jotka jälleen pitävät huolta tuloksista. Eräs vitsin aihe on suosiossa: katsoa aamuisin omaa puolisoa. Tässä tapauksessa miestä. Naiset kun eivät pidä siitä, ettei heillä ole miestä, mutteivät liioin siitä, että mies on olemassa. Jos mies nukkuu, ei ole hyvä asia, jos hereillä, sekään ei ole kiva juttu. Nainen ei anna miehelle anteeksi jonkinlaista käytöstä, ja näin alkaa viha miesparkaa kohtaan.

Tässä tilanteessa ei tarvitse ihmetellä, jos lapsesta tulee vammainen. Raskaana olevan naisen pieninkin arvio mistä tahansa elämän ilmiöstä tavoittaa lapsen. Jokainen ajatus äidistä itsestään tai isästä jättää jälkensä lapseen. Ei varmaan ole lipunnoston paikka, että heikko nainen murtaa vahvan miehen tai vahva nainen murtaa itsensä.

Totuuden ymmärrämme vasta, kun ymmärrämme tiedon merkityksen. Kannattaa syventyä oppimiseen, hyvään ja tosi hyvään ihmiseen puhumattakaan erityisen hyvästä ihmisestä. Mennäänkö nurkkaan häpeämään aasinhattu päässä!

Lukija saa itse tutustua Parkinsonin taudin, MS-taudin, kuurosokeiden, sokeiden tai kuurojen syntymiseen. Voimme itse vaikuttaa, todellakin. Haluaisiko joku todistaa häiriötekijöiden välttämiseksi elämässään, ettei tiedä mitään jostain asiasta ja ettei hänen siksi tarvitse tehdäkään mitään, niin sitä varmemmin ne ovat totta vaikka seuraavassa elämässä, jolloin sanat muuttuvat todeksi. Joko hän syntyy sokeana kuuromykkänä tai löytää puolison samanlaisella mielenlaadulla kuin itse on ja siittää lapsen, joka on synnynnäisesti sokea ja kuuromykkä. Pelottavia asioita, myönnetään.

Ei tällaista haluaisi lukea, mutta tuskin muutoin alkaisimme ajatella, koska ajattelu luo. Ja sana voi luoda ja sana voi tappaa. Juoruja ei aina edes mielletä juoruiksi, mutta jos kerron jotain eteenpäin, se on jo minun omaa puhettani. Vastaan siitä, mikä tulee minun suustani. Mitä mahtaisi keltainen lehdistö ajatella näistä asioista?

Erilaisten oppimisasioiden jälkeen Luule perehdyttää EKG:hen eli sydänkäyrään ja EEG:hen eli aivosähkökäyrään. Luule kurmuuttaa kunnolla. Totuus on, ettei lääketiede pysty poistamaan stressiä näiden otosten suhteen. Mutta ihminen vain laukkaa hevosen lailla, ja siksi Luule kertookin sähäkästi, miten olisi paras toimia, jos olemme erehtyneet hevosen selkään – yhtä armottomasti tuhoamme sydäntämme. Sydänhermojen toimintahäiriö osoittaa, että ihmisen sielu on sairas. Sielun puhdistaminen auttaa paranemaan, mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Sydänhermojen toimintahäiriö ilmenee rytmihäiriönä. Rytmihäiriöt syntyvät, kun ihminen ei voi olla oma itsensä, kun hänen on tehtävä sellaista, mitä häneltä halutaan, vaaditaan, odotetaan, toivotaan, haaveillaan, kaivataan ja uskotaan. Kun ihminen rakastaa tarkoitushakuisesti, kun hän koettaa täyttää muiden odotukset. Toinen ei voi tehdä toista ihmistä onnelliseksi ja joka ei tyydy tähän luonnonlakiin, kärsii rytmihäiriöistä vastakin, Luule täsmentää.

Miten olisi, voisiko työelämää ja ihmisen odotuksia muuttaa? Luule luettelee, mitä kaikkea voi saada palkinnoksi, jos tahti ei muutu. Sellaiset sanat kuin takykardiat, takyarytmi. Ekstrasystolia, Laukkarytmi, fibrillaatio ja bradykardia osoittavat, mistä on kyse.

Maallisten haluamisten seuraukset näkyvät sydänkammioissa, henkisten eli haaveiden eteisessä. Sydämelläkin on korvat, tai korvien vastineet. Kuunteletko sydäntäsi? Kun Luule sitten puhuu hädästä ja avusta, on taas uusien asenteiden aika. Varsinkin selvitys sellaisesta auttamishalusta, jossa toinen ei ole pyytänyt apua, on lukemisen arvoinen. Miten sitten syntyy lääkäreitä ja hoitajia, tämänkin Luule selvittää ja on hyvinkin oikeassa siinä, että juuri nyt ihmiset taistelevat tiedon tasolla.

Mediassa on ollut esillä parantajista tai parantamisesta ollutta kiistaa, kansanparantajat vastaan lääketiede. Kummatkin loukkaantuvat eivätkä anna anteeksi, että heidät on koetettu saattaa huonoon valoon. Taistellaan erilaisista hoidoista ja luonnonlääkkeistä. Luule väittää, ettei kumpikaan osapuoli ole valmis. Niin se taitaa olla. Luule selvittää sellaisen kansanparantajan kohtaloa ja sairauksia, joka rummuttaa omaa erinomaisuutta ja kuvittelee mahtinsa olevan ääretön. Pelolla on tietenkin jekut mukanaan.

Lääketiede ei ole kansanparannusta, mutta kansanparannus on myös lääketiedettä. Lääketiede hoitaa sairauksia, mutta kansanparannus parantaa kaikkia elämäntilanteita, mm. sairauksia. Mitättömyydentunne kuvaakin hyvin taistelustressiä. Sotatilanteita on joka puolella elämässämme. Kaikessa on hyvä ja paha puolensa, ei ole mahdollista tehdä vain pelkkää hyvää.

Kiitos Luulen, tiedämme hiukan enemmän ja ainakin voimme pohdiskella. Huumori varmasti auttaisi tässäkin oppimisasiassa. Koska malka nähdään helpommin toisissa kuin itsessä, tilanteita varmaan syntyy. Moni löytää itsensä kirjan sivuilta, tahtoi tai ei. Nykyaika vaatii myös tietynlaista kovuutta, ja Luule on oiva opettaja. Kipeät saarnat muistetaan selvimmin.

Tämän kaiken päätteeksi sekoitan pakkaa lisää. Vertailun vuoksi on hyvä tutustua Robert Schwartzin kirjaan Rohkeat sielut. Luule tuo esiin myös karman ja jälleensyntymät, mutta Schwartz käsittelee mahdollisia sopimuksia ennen sielun syntymää. Tällöin kirjailija esittelee, mitä sairauksia sielut ovat valinneet oppiakseen joistakin elämäntilanteista ja ketkä kaikki ovat näihin valintapäätöksiin osallistuneet. Ehkä Rohkeat sielut tarjoaa jonkinasteista lohtua, eikä pää ole niin avoimesti mestauspölkyllä kuin se Luulen kirjassa on.

Kaikki alkaa aina omasta itsestä.

Tuula Pelttari