Astrologiaa epäilijöille *Yleisön suosikki*

Epäily on aika usein tietämättömyyttä ja siitä johtuvaa varovaisuutta jotain tuntematonta kohtaan. Toisten tietämättömien arvelut muokkaavat käsityksiä ja pian syntyykin sitten jo varma mielipide. Epäilijänä kirjan kirjoittajakin on aloittanut, ja varovaisesti hän tässä astrologian syvempiin ulottuvuuksiin hiipii. Epäilijältä hän yhä vaikuttaa; lainaan tähän katkelman: ”Astrologiaa voi käyttää työkaluna, joka luo elämään iloa ja valoa, vaikka se ei korvaakaan ammattilaisen antamaa terapiaa, paranna sairauksia tai maksa laskuja. Tämän vuoksi en kieltäisi astrologiaa täysin enkä suhtaudu siihen pelkkänä puoskarointina, vaikka kyseessä onkin epätieteellinen, esoteerinen oppi.” Hän siis rivien välissä herättää epäilyksen, että astrologia ehkä pitäisi kieltää, ainakin joiltain osin, tai että esoteria ehkä on puoskarointia. Monessa muussakin kohtaa tekstiä ei oikein saa selvää, lintua vai kalaako hän pyydystää.

No, on tämä silti mainio ja monipuolinen teos. Kirjan alkuosassa käydään läpi astrologian tosi pitkää historiaa ja yleisiä luuloja ja näkemyksiä. Astrologia on ollut vuosisatojen ja -tuhansien ajan vakavaa tutkimusta ja tietoa, ja on edelleen. Ei sen kuulu äärirationalistisen nykytieteen kriteereiden mukaan toimiakaan. Silti se on pätevää muuhunkin kuin viihteeseen tai huumoriin. Hiukan häiritsee se, että kirjoittaja enimmäkseen rinnastaa astrologian ja horoskoopit. Muitakin näkökohtia kirjassa toki mainitaan.

Kirjassa on selkeät astrologisten karttojen eli syntymäkarttojen peruskäsitteiden esittelyt ja horoskooppimerkkien jaottelut eri elementteihin: karkeasti siis tuli-ilma-vesi-maa, perusenergioiden mukaisiin laatuihin, maskuliini-feminiini, positiivinen-negatiivinen, ulospäin suuntautuneet-vastaanottavaiset jne. Monenlaisia lisävinkkejä aiheeseen tutustumiseen on myös. Ja sitten reilusti yli puolet kirjasta onkin horoskooppimerkkien esittelyä värikkäästi ja monin esimerkein kirjoittajan omasta kokemuksesta sekä julkisuuden ja historian henkilöistä. Mielestäni kaikki aika kohdalleen osuvia.

Brander kirjoittaa rempseää tekstiä, minkä huomaa heti kirjan alusta lähtien. Se on hänen tyylinsä, ja useissa kohdin hän muistaa korostaa, että hän nyt on tällainen fiksu suupaltti pälpättäjä. Sen hän oli oivaltanut nuorena lukiessaan omaa horoskooppiaan, ja siitä se alkoi. Tästäkin huomaamme, että horoskoopit voivat olla oiva keino itsetuntemukseen ja ongelmien ratkaisuun.

Heikki Juutilainen