Vuoden Rajatietokirjaksi valittujen kirjojen arviot, sekä valitsijan mielipide muista ehdokkaista

2020 Rajatietokirja:  Ykseyden oppikirja
Kirjoittaja: Jaakko Muhonen
Valitsija: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Pyhyys hengittää Ykseyden oppikirjassa
”Rajatiedon Finlandian” valitseminen oli sittenkin helpompi tehtävä kuin uskoin. Kuvittelin, että toista kuukautta kestäneen luku-urakan jälkeen olisi edessä kova pohdiskelu ja puntarointi – vaan eipä ollut. Jaakko Muhosen Ykseyden oppikirjan hehku on tässä joukossa aivan omaa luokkaansa.
Kääntelin alkuun kirjoja käsissäni, punnitsin ja lehteilin kutakin aikansa. Muhosen hohtavan valkoinen Ykseyden oppikirja toi väistämättä mieleen muutaman muun ”kurssikirjan”, päällimmäisenä Ihmeiden oppikurssin. Kriittisenä lukijana ja ammatikseni vuosikymmeniä kirjoittaneena ihmisenä ehdin epäillä, ettei kauniiden kansien sisältä välttämättä löytyisi mitään uutta. Erehdyin, onneksi, pahan kerran.

Outo olikin tuttu

Muhosen nimi ei vaikuttanut tutulta, siispä googlaamaan: Jaakko Muhonen on julkaissut useita teoksia, puhunut kirjoistaan ja kokemuksistaan muun muassa RTV:n haastatteluissa. Kun klikkasin yhden linkeistä auki, hätkähdin: tämähän on tuttu mies! Olin hänen kurssillaan kolmisenkymmentä vuotta sitten Helsingissä. Muistaakseni kurssin otsake oli nimenomaan Sydäntietoisuus ja aihetta opiskeltiin viikonlopun ajan jossain Erottajan tietämillä.
Lamppu syttyi, ja kuvia alkoi vyöryä mieleen. Luennoitsija oli lämminhenkinen, viisaanoloinen mies, jonka sanoma oli tärkeä. Kuulijajoukko ei välttämättä ollut vielä valmis ottamaan kaikkea vastaan, sillä muistan hämärästi muutamia kommentteja osallistujilta. ”Liian korkealentoista”, oli yksi niistä.
Kyseinen kurssi taisi olla aivan ensimmäinen, jonka Muhonen piti. Ja ensimmäisiä henkisiä oppikursseja, joille osallistuin. Tämän hoksattuani aloin lukea Ykseyden oppikirjaa kokonaan uudesta näkökulmasta.

Ykseys käsitteenä

Yksikään Jumalan luoma olento ei ole koskaan yksin. Paitsi että ihmiset ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, sama pätee myös kasvi- ja eläinkuntaan. Tiedetäänhän esimerkiksi puilla olevan sosiaaliset verkostonsa, ja ne auttavat kavereitaan – toisin sanoen ne kommunikoivat keskenään.
Muhonen mainitsee matemaatikko-fyysikko Erwin Schrödingerin yhtälön (lähteet on ujutettu lukijaystävällisesti tekstin sisään, eikä viitteitä tarvitse etsiä, mikä on tässä tapauksessa iso plussa), joka kuuluu: ”Kun fotoni on sellaisessa tilassa, että sitä ei voi mitata, se on henkistä ehdotonta rakkautta. Henkinen rakkaus on kokonainen kvantti/fotoni.” Fysiikan näkökulmasta tämä on kaikkein korkein rakkauden käsite. Ja kun tämä tila toteutuu ihmisessä, tapahtuu transkendentoituminen: ihmisestä tulee yksi. Tällöin mahdollistuu kommunikaatio universaalin Valon kielen avulla.
Monimutkaistako? Ei. Parhaat asiat ovat yksinkertaisia. Kokemus on puhdasta. Ihminen etsii sanoja selittääkseen, eikä se aina ole helppoa. Muhonen on kirjoittanut kirjansa sellaisen Valon virtauksessa, että ymmärrys valuu myös rivien väleihin. Valokehot ja energiayhteydet on kuvattu kerrankin ymmärrettävästi ja silti syvällisesti.

Psykologinen kuolema

Vihkimykset, universaalit lait ja valoverkon käsite tulevat niin ikään tutuiksi lukijalle. Samoin ajatus psykologisesta kuolemasta, joka kuulostaa hurjalta mutta on kuitenkin tuttu monille.
Minäkin olen kokenut ”Sielun pimeän yön” useammin kuin kerran. Se on raastavaa mutta välttämätöntä. Ihminen käy tietyissä elämänvaiheissa lävitse vihkimykset ja saa niistä halutessaan paljon tärkeää pääomaa. Koska olen itse mystikko, ymmärrän nämä kokemukset tähdellisiksi ja otan ne avosylin vastaan.
Kolmekymmentä vuotta sitten Muhosen kurssilla istuessani Sydäntietoisuuden opin sisältö ei vielä uponnut, vaikka osui ja resonoikin sisimmässäni. Syyn ymmärrän nyt hyvin. Ihminen kykenee ottamaan vastaan asioita vähän kerrassaan. Henkistä kehitystä ei juurikaan voi nopeuttaa. Kurssit voivat olla arvokkaita ja antaa suuntaviittoja, mutta työn tekee sittenkin jokainen itse omassa tahdissaan, oman elämäntilanteensa sallimissa rajoissa ja valintojensa mukaisesti. Henkinen kehittyminen on kuin kukka, jonka terälehdet avautuvat vähitellen, oikealla hetkellä. Jos kukintoa koettaa väkisin avata, se turmeltuu.
Ykseys on astumista puhtaaseen Rakkauden virtaan, Muhonen kiteyttää ajatuksen kirjansa takakannessa. Jotain sangen tavoittelemisen arvoista siis! En ole yleensä harjoitusten ystävä, koska sellaisista muodostuu herkästi rutiini (ja niitä vältän), mutta näihin kansiin kootut harjoitukset resonoivat sitä samaa Valoa, jonka keilassa kirjoittaja on istunut tärkeää teosta luodessaan. Rakkauden virta solisee kutsuvasti taustalla koko ajan.

Loppukaneetti

Muhosen kirjan julkaisija on Sydäntietoisuus, toisin sanoen kaunis kirja on omakustanne, ihastuttava sellainen. Lisäpisteitä tulee riittävän isosta präntistä ja sujuvasta ilmaisusta.
Onneksi omakustanteita nykyään on kohtalaisen helppo saattaa markkinoille. Halpaa se ei tietenkään ole. Ykseyden oppikirja on hintava, mutta se hinta kannattaa maksaa. Tämä kirja on kimmeltävä timantti ja saa kunniapaikan esoteerisen kirjallisuuden hyllystäni.
Omakustannetta ei tule väheksyä, sillä jotain muuta kustannuskanavaa käyttäessään Jaakko olisi todennäköisesti joutunut tekemään myönnytyksiä kirjan sisällön ja ulkonäön suhteen. Nyt se palvelee tarkoitustaan täydellisesti. Lämpimät onnitteluni voittajalle!