Ultra 10/2022 pääkirjoitus
Vanhassa vara parempi
Ei tuokaan kansanviisaus varmaan joka kohtaan sovi, mutta yllättävän usein se tuntuu pitävän paikkansa. Luonto on ollut täällä jo ennen ihmistä, se edustaa vanhaa ja pysyvää. Tiede edustaa uutta; ihmisen pyrkimystä muuttaa vallitsevaa tilaa. Silloin mennään monta kertaa ”metsään”, monessa mielessä.
Tässä Ultrassa metsäprofessori Erkki Lähde kirjoittaa avohakkuista. Niitäkin perusteltiin aikanaan tieteellä ja laskelmilla. Kun kaikki vuosikymmenten mittaan syntyneet kulut sekä lopputuotteen heikompi laatu otetaan huomioon, avohakkuut ovat osoittautumassa ”hölmöläisten hommaksi”, joka ei olisi edes taloudellisesti kannattavaa ilman yhteiskunnan tukea – muista tuhoista luonnolle puhumattakaan.
Syyskuun alussa Helsingin Sanomien tiedesivuilla otettiin samaan on gelmaan kantaa toisesta tulokulmasta. Petri Riikosen artikkelissa ”Puuvanhukset ovat metsien korvaamattomia pelastajia” kerrotaan vanhimpien puiden – lehtimetsässä 600-900 vuotta, havumetsissä jopa yli 2000 vuotta – ainutlaatuisesta merkityksestä ekosysteemin selviytymiselle. Nestoripuut ovat eläneet läpi monet kuivuudet, äärisäät ja muut luonnon katastrofit. Ne levittävät edelleen geenejä, jotka selviävät tulevasta ilmastonmuutoksesta. Jos tällainen metsä sananmukaisesti avohakataan, nämä korvaamattomat geenipankit tuhoutuvat, ja tilalle tulevista puupelloista ei uusia kasva.
Ahneuden rengiksi valjastettu tiede on saanut aikaiseksi paljon vahinkoa. Onneksi tiede on parhaimmillaan myös itseään korjaavaa. Ja juuri näinä aikoina – samalla kun päivittäiset uutislähetykset kertovat ihmiskunnan synkistä puolista – olemme päässeet nauttimaan tieteen upeimmista saavutuksista. Vuonna 1990 avaruusteleskooppi 
Hubble aloitti työnsä, joka avarsi maailmankuvaamme. Tänä vuonna olemme saaneet ihmeteltäväksemme Hubblen seuraajan James Webbin ensimmäisiä kuvia, jotka ovat vielä entistäkin tarkempia.
James Webb –teleskooppi vietiin avaruuteen vuoden vaihteessa, ja kevään mittaan se saatiin kalibroitua. Nyt olemme nähneet upeita otoksia niin kaukaisista galakseista kuin aurinkokunnastammekin. Itseäni sykähdytti ensimmäiset suorat kuvat eksoplaneetasta, uskomaton saavutus satojen valovuosien etäisyydeltä. Kun tarkkuus vielä paranee, Webb tarjoaa kutkuttavia mahdollisuuksia elämänkin etsimiseen muualta maailman kaikkeudesta.
Marko Kananen
päätoimittaja
Ultra 9/2022 pääkirjoitus
Pysäyttäviä uutisia
Elokuun alussa Vesa-Matti Loirin kuolema pysäytti Suomen tavalla, joka hakee vertaistaan Sibeliuksesta, Mannerheimista ja Kekkosesta. Näin siitä huolimatta, että hänen tunnetuin roolihahmonsa oli huonohampainen hulttio. No, hiukankin kun pintaa raaputtaa, roolihahmon takaa paljastuu tavattoman monialainen ja taitava taiteilija, joka onnistui koskettamaan yleisöään niin elokuvissa, teatterin lavalla, soittajana kuin laulajanakin. Näiden lisäksi hän ehti nuorempana urheilemaan useammassa lajissa huipputasolla – uskomaton saavutus! Miten hän sen teki?
Rajatietoyleisön kannalta on mielenkiintoista, miten syvällä Loiri oli henkisessä maailmassa. Tätä hän ei koskaan epäröinyt myöskään tuoda julkisesti esiin. Hänellä oli lukuisia henkisiä kokemuksia pienestä lapsesta lähtien. Nuorempana hänellä oli ainutlaatuinen oppilassuhde Suomen tunnetuimpaan selvänäkijään Aino Kassiseen. Lähiomaisten traagiset kuolemat ja oma kuoleman lähikokemus ruumiistairtaantumisineen 90-luvulla lähensivät Loiria entisestään henkimaailmaan.
Tänä kesänä Suomen henkinen perhe sai toisenkin suruviestin: Alva Karppinen siirtyi toiselle puolen kesäkuun alussa 97 vuoden iässä. Ihan nuorimmilla rajatietoihmisillä ei ole hänestä omakohtaista kokemusta, reilut kymmenen vuotta sitten hän alkoi vähentämään julkisia esiintymisiään. Noihin aikoihin – kieltäydyttyään jo monen vuoden ajan haastatteluista – keväällä 2012 hän antoi Ultralle eräänlaisen jäähyväishaastattelun. Henkisestä testamentistakin Raimo Poutasen tekemässä haastattelussa puhuttiin.
Aktiivisina vuosinaan Alva oli usein mukana Ultrapäivillä ja muissa rajatietotapahtumissa. Ultraan häntä haastateltiin useampaan kertaan, itsellänikin oli kunnia tehdä yksi viime vuosituhannen puolella.
Alva Karppisen kohdalla näillä jälkeenjääneillä artikkeleilla on sikäli erityinen arvo, että häneltä ei – yleisön pyynnöistä huolimatta – koskaan ilmestynyt kirjaa, johon olisi koottu hänen viisauttaan.
Itse asiassa Alva kertoi, että täytettyään 17 vuotta, hän ei sen jälkeen ole tehnyt minkäänlaisia muistiinpanoja edes yleisötilaisuuksia varten.
Parin vuoden koronapiinan jälkeen tämän kesän Ultrapäiviä päästiin viettämään jo melkein normaaliin tapaan. Kävijöissä oli aistittavissa vielä pientä epäuskoa ja varovaisuutta: saako täällä todella olla ja nauttia ihan kuin ennen vanhaan? Mutta kyllä se totta oli!
Syksyn tapahtumakalenteri alkaa näyttämään jo varsin runsaalta. Lokakuussa on tulossa mm. Ilon Valkeat Oulussa (1.10.) ja – vihdoinkin – Hengen ja Tiedon messut Helsingissä (15.-16.10.). Mutta jo sitä ennen 17.9. kohdataan Kylämällä Ultran Rajatietopäivässä!
Marko Kananen
päätoimittaja
Ultra 7-8/2022 pääkirjoitus
Kokemus palkittiin
Olipas mukavaa päästä kahden poikkeusvuoden jälkeen kokemaan Vuoden Rajatietokirjan valinta paikan päällä Kylämällä elävän yleisön edessä! Ammattinäyttelijä – ja ammattidramaturgi – Seppo Heinola osasi totisesti luoda jännitteen Vuoden Rajatietokirjan valintansa julkistamiseen. Sepon valinta oli Taavi Kassilan Meditaation Kultainen Kirja, yleisöäänestyksen voittaja oli Erkki Lähteen Rakkaudesta luontoon.
Molemmat – valitsija ja äänestäjät – tekivät erinomaiset valinnat. Tehtävä ei totisesti ollut helppo. Viime vuonna ilmestyi omilla aloillaan loistavia teoksia, ja niiden laittaminen keskenään johonkin järjestykseen on jo lähtökohtaisesti mahdoton tehtävä.
Nyt kun valinnat on tehty ja julkistettu, voin itsekin paljastaa omat arvaukseni. Odotin menneisyyden mysteereihin perehtyneen Sepon valitsevan voittajaksi Pirkko Kotirinnan tutkimuksen Hilma af Klintin kiehtovasta elämästä. Jos taas yleisön suosikkia etsittäisiin vain myyntilukujen perusteella, Dolores Cannonin Vapaaehtoisten kolme aaltoa ja uusi maailma olisi ollut vahva ehdokas. No, pieleenhän minun arvaukseni menivät, jälleen kerran…
Jos oli tämänvuotinen valitsija kokenut ja oman alansa expertti, totisesti samaa voi sanoa Taavi Kassilasta ja Erkki Lähteestä. Moniosaaja Taavi Kassila tunnetaan mm. elokuvaohjaajana, kirjailijana ja joogaopettajana. Henkisenä etsijänä hän on perehtynyt erityisesti itämaiseen ja intialaiseen viisauteen. Äiti Amman oppilaana hän on ollut pian kolme vuosikymmentä.
Erkki Lähde taas on metsänhoidon emeritusprofessori, väsymätön avohakkuiden kritisoija ja jatkuvan kasvatuksen puolestapuhuja. Hän jäi metsäntutkimuslaitokselta eläkkeelle vuosituhannen alussa, mutta on jatkanut mittavaa julkaisutoimintaa niin suomeksi kuin kansainvälisestikin. Vuonna 2016 hän toimi Vuoden Rajatietokirjan valitsijana, tuolloin voittajaksi tuli Taija ja Jani Sompin Parantava ruoka.
Vaikka et olisi päässyt paikan päälle Kylämälle jännittämään Vuoden Rajatietokirjan valintaa, sinulla on mahdollisuus päästä tapaamaan voittajat Ultrapäivillä! Taavi ja Erkki ovat molemmat tulossa esiintymään Kuortaneelle. Mukana on monta muutakin tuttua rajatietotähteä – ja iso joukko uusia, mielenkiintoisia tuttavuuksia. Olet sydämellisesti tervetullut kesän suureen kohtaamiseen!
Marko Kananen
päätoimittaja
Ultra 5-6/2022 pääkirjoitus
Vihdoin kohdataan!
Rajatiedon kevään perinteinen jännitysnäytelmä – Vuoden Rajatietokirjan valinta – on jälleen huipentumassa. Tässä Ultrassa paljastuu, että virallisen valinnan tekee Seppo Heinola, pitkän linjan esoterian ja salatieteiden tuntija ja ”piikki skeptikoiden lihassa”. Jälkimmäinen ”arvonimi” tulee hänen kymmeniä vuosia jatkuneesta älyllisestä mittelöstään skeptikoiden kanssa. Kirjaviisautta ja tiedettä korostavien skeptikoiden on ollut vaikea sulattaa sitä faktaa, että Sepon omilla kiinnostuksenaloilla hänen perehtyneisyytensä ja tietomääränsä ovat olleet ylivertaisia.
Seppo itse on kaikkien aikojen ensimmäinen Vuoden Rajatietokirja -voittaja. Valo Saikku valitsi hänen kirjansa Jälleensyntymä ja Raamattu voittajaksi keväällä 2004. Tässä Ultrassa Seppoa haastatteleva Jukka Nieminen on myös kisan voittajia. Ainoana kirjailijana hänen teoksensa ovat voittaneet Vuoden Rajatietokirja –yleisöäänestyksen peräti kaksi kertaa! Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta sai eniten ääniä vuonna 2011 ja Megaliittikivien arvoitus vuonna 2017.
Heinolan Jälleensyntymä ja Raamattu sekä Niemisen Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta ovat molemmat olleet jo pitkään loppuunmyytyjä. Samoin on käynyt lukuisille muillekin Vuoden Rajatietokirja -voittajille. Nykyinen informaatioyhteiskunta digitaalisine palveluineen voi luoda harhaa, että kaikki tieto olisi aina kaikkien saatavilla edullisesti, jopa ilmaiseksi. Yllättävän suurelta osin se ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi nämä rajatiedon klassikot olisi pitänyt hankkia silloin, kun niitä painettuina kirjoina vielä löytyi.
Pian parin vuosikymmenen kisahistoriasta voi tehdä lukuisia mielenkiintoisia huomioita. Yhtenä pitkänä kaarena on nähtävissä kotimaisen alan kirjallisuuden jatkuvasti kohonnut laatu. Alkuaikoina suurin osa ehdokkaista oli käännöksiä. Jossakin vaiheessa tilanne tasaantui: sekä kotimaisten että ulkomaisten kirjoittajien osuus oli suurin piirtein puolet. Mutta viime vuosina kymmenestä vuosittaisesta ehdokkaasta käännöksiä on ollut enää 2-3. Hyviä kotimaisia kirjoja on nykyään niin paljon, että 10 erinomaista ehdokasta löytyisi ihan hyvin jo niidenkin joukosta.
Korona on pari vuotta estänyt yhteisiä kohtaamisia, mutta tänä helatorstaina 26.5. päästään paikan päälle Ultran toimitukselle jännittämään tämän kevään Vuoden Rajatietokirja –voittajia. Juhlistamme samalla myös Ultran 50-vuotista taivalta. Olet sydämellisesti tervetullut niin keväiseen kohtaamiseemme Kylämällä kuin kesän kohokohtaan Ultrapäiville heinäkuussa Kuortaneella!
Marko Kananen
päätoimittaja
Ultra 4/2022 pääkirjoitus
Historian lehti kääntyi
Tätä kirjoittaessani maailma on erilainen paikka, kuin kirjoittaessani edellistä pääkirjoitusta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuun lopulla on maailmanhistorian käännekohtana verrattavissa ”911:een”, New Yorkin kaksoistornien romahtamiseen vuosituhannen alussa. Uutisia tulee seurattua eri kanavista aamusta iltaan, ja yöllä samat asiat pyörivät unissa.
Maaliskuun Ultra oli painettu ennen hyökkäystä, mutta lehti ilmestyi vasta sen jälkeen. Toimittajana oli turhauttavaa levittää maailmalle uutta lehteä, jossa tällaista kaiken mullistavaa tapahtumaa ei edes mainittu. Kun ajattelin asiaa tarkemmin, tajusin että emme me nyt niin pahasti epäonnistuneet. Ultralla on oma tehtävänsä vapaan tiedonvälityksen ja moniäänisyyden edustajana. Mutta kyllä yleisö löytää tuoreet, päivänkohtaiset tiedot poliittisista ja sotilaallisista käänteistä muista medioista – siihen ei Ultraa tarvita, emmekä me tällä ilmestymistahdilla siihen pystyisikään. Mitä Ultra sitten antoi maaliskuun lehdessä? Meillä oli kaksikin isoa artikkelia siitä, kuinka ihmiskuntaa autetaan, niin menneisyydessä kuin tänä päivänäkin. Julkaisimme myös Suuren Avuksikutsun, joka päättyy:
”Keskuksesta, jota me kutsumme ihmissuvuksi rakentukoon rakkauden ja valon suunnitelma ja sulkekoon se oven, jonka takana paha asuu. Valo, rakkaus ja voima jälleenrakentakoot suunnitelman päälle maan.”
Vaikka emme sitä itse lehteä tehdessämme tienneet, ehkäpä universumi järjesti niin, että sisältömme olikin juuri sitä, mitä tarvittiin.
Ja toivottavasti universumi järjestää vielä uudenkin yllätyksen; jospa tämän lehden painamisen ja ilmestymisen välillä maailmaan onkin puhjennut rauha. Maailmasta voi yrittää tehdä paremman paikan monella tavalla. Jotkut tekevät sen asettamalla itsensä alttiiksi vaaralle, jotkut auttamalla konkreettisesti hädänalaisia itseään säästämättä. Kaikki eivät ole syntyneet sankareiksi, mutta jokainen voi esim. osallistua erilaisiin keräyksiin. Tärkeää on välttää lamaantuminen, siitä ei ole hyötyä kenellekään. Talvi on ollut – monessa mielessä – pimeä ja kylmä. Mutta kevät tulee, ja elämä jatkuu. Ultrassa se tarkoittaa mm. Vuoden Rajatietokirja -kisan käynnistymistä sekä ensimmäisten Ultrapäivien esiintyjien paljastumista.
Tehdään kevään ja kesän tapahtumista yhdessä valon ja ilon tuojia maailmaan.
Marko Kananen
päätoimittaja
Ultra 3/2022 pääkirjoitus
Ihmiskunnan auttajat
Yleensä paras yllätys on sellainen, jota ei ole osannut odottaa. Heti tämän vuoden alkaessa sellainen putkahti kuin tyhjästä Ultran toimitukseen. Posti toi juuri perustetun Kupla Kustannuksen ensimmäisen kirjan: Dolores Cannonin Vapaaehtoisten kolme aaltoa ja uusi maailma.
Dolores Cannon (1931-2014) on toki henkisiä maailmanvirtauksia seuranneille tuttu nimi, mutta aika harva on esimerkiksi lukenut häneltä yhtään kokonaista kirjaa englanniksi. Mutta nyt tilanne muuttuu, kun ensimmäinen suomenkielinen teos on ilmestynyt, vieläpä poikkeuksellisen laadukkaasti toimitettuna – kansikin kuvastaa hienosti kosmista sisältöä. Ehkä kerran tai pari vuosikymmenessä tulee tunne, että on todistamassa isomman ilmiön alkua. Itsellä tulee vertailukohtana mieleen ensimmäisten Lee Carrollin käännettyjen Kryon-kirjojen ilmestyminen tai Vladimir Megre´n Anastasia –sarja. Myös Cannonilta riittää suomennettavaa vaikka kuinka hienoksi kirjasarjaksi.
Kuin tyhjästä ilmestyi myös juuri perustettu, yhden ihmisen visiosta syntynyt Kupla Kustannus, johon Ultran tekijöiden on monessa asiassa helppo samaistua. Samanlaista pioneerihenkeä ja tuntemattomaan heittäytymistä on aikanaan tarvittu myös Suomen ensimmäisen rajatietolehden perustamisessa.
Kuten Kupla Kustannus, kaikkien yritysten ei todellakaan tarvitse sijaita isoissa kaupungeissa. Me sen tiedämme, jos joku. Onhan Ultraa tehty 70-luvulta lähtien Suomen luonnonläheisimmässä aikakauslehden toimituksessa, Isojärven kansallispuiston kylässä.
Tämän Ultran haastattelussa Kupla Kustannuksen perustaja kertoo modernista, uuden ajan – New Agen – filosofiastaan. Tapa, jolla toimitaan, on tärkeämpää kuin suuret voitot. Samanlaista tämän vuosituhannen asennetta osoittaa New Age – artisti Electric Hermit. Uutisessamme kerromme hänen julkaisseen neljä levyä tämän vuoden tammikuusta lähtien – ja kaikki ovat saatavissa ilmaiseksi hänen taiteestaan kiinnostuneille. Raha ei ole tärkeintä, ilon levittäminen on.
Dolores Cannon kertoo uuden aallon kosmisista ihmiskunnan auttajista, joiden vaikutus on tälle vuosituhannelle tultaessa kasvanut. Mutta on meitä aiemminkin autettu. Tässä Ultrassa kerrotaan myös Alice Baileyn vuosisata sitten saamasta informaatiosta, joka paljastaa Planetaarisen Hierarkian: korkealle kehittyneiden olentojen muodostaman ryhmän, joka ohjaa kehitystä planeetallamme mm. edistyksellisten aatteiden kautta. Seuraava askel ihmiskunnalle – kehittyminen – on lopulta kaikkien ihmisolentojen päämäärä, jotkut etenevät kuitenkin nopeammin kuin toiset.
Marko Kananen
päätoimittaja
Ultra 2/2022 pääkirjoitus
Juhlavuosi huomattiin
Kiitos kaikille onnitteluista ja mielenkiinnosta Ultran 50-vuotisjuhlia ja juhlanumeroa kohtaan!
Ehkä yllättävin huomionosoitus tuli Helsingin Sanomilta, jonka tänään –sivuilla julkaistaan merkittävimpiä uutisia 50 vuoden takaa. Palstalla julkaistiin isona ensimmäisen Ufoajan mainos, joka oli Helsingin Sanomissa 31. joulukuuta 1971. Mainoslauseet nostavat tänä päivänä hymyn huulille: ”Tutustukaa hämmästyttävään sisältöön”, ”Lue, uskot tai et, olet hämmästynyt”.
Ilmoituksessa luvataan Aino Kassisen kertovan ensimmäisen Ufoajan sivuilla tulevan vuoden tapahtumista, mm. vaalien tuloksesta ja Kekkosen erosta. Tapani Kuningas muisteli myöhemmin Ultran 25-vuotisnumeron 1/1997 pääkirjoituksessa: ”Ensimmäisen Ufoajan opetuksista muistan vielä ainakin sen, että ennustuksia ei lehdessä kannata julkaista, sillä niiden toteutuminen on hyvin epätodennäköistä.”
Juhlavuoden aikana useampikin tiedotusväline teki Ultrasta juttua. Pääsääntöisesti toimittajat tekivät työtään avoimin mielin. Sen verran on kuitenkin maailma muuttunut, että kun aikanaan ammattitaitoiselle toimittajalle oli kunnia-asia tehdä juttunsa siten, että hänen oma mielipiteensä jäi taka-alalle tai jopa suorastaan paljastumatta, nykyään juttuja tehdään myös niin, että toimittajan omasta mielipiteestä tuleekin jutun pääasia.
Olisi ollut hienoa juhlistaa tammikuussa puolta vuosisataa kasvotusten ystäviemme kanssa Kylämällä, mutta kuten niin monen muunkin tapahtuman kanssa on käynyt, jouduimme luopumaan näistä suunnitelmista. Itse olen jo mennyt laskuissa sekaisin, monesko aalto nyt on menossa. Joka tapauksessa omikron peruuttaa ja siirtää myös rajatiedon tapahtumia. Esimerkiksi helmikuun lopulla tulossa ollut Ilon Valkeat Oulussa on siirtynyt pidettäväksi toukokuun alussa.
Ultran ystäviä kiinnostaa varmasti eniten, miten ensi kesän Ultrapäivien kanssa käy. Jos kulunut pari vuotta on jotain opettanut, niin ainakin sen, että tulevaisuudessa voi käydä ihan miten tahansa – voi siis käydä myös hyvin. Kaikilla asiantuntijoilla tuntuu olevan sama ääni kellossa: nyt on paha paikka, mutta keväällä tilanne rauhoittuu. Ainakaan tällä hetkellä ei siis ole mitään syytä uskoa, ettemmekö tapaisi 7.-10. heinäkuuta Kuortaneen Urheiluopistolla aurinkoisilla Ultrapäivillä!
Marko Kananen
päätoimittaja
Ultra 1/2022 Pääkirjoitus
Puoli vuosisataa rajatietoa!
Tammikuussa 1972 Suomi kohtasi jotain uutta: suomeksi ufoista jarajatiedosta joka kuukausi kirjoittavan aikakauslehden. Tapani ja Arja Kuninkaan tuolloin aloittama työ kantaa hedelmää tänäkin päivänä, 50 vuotta myöhemmin.
Kun tätä juhlanumeroa ryhdyttiin tekemään, varsin pian selvisi, että koko Ultran historian kertomiseen ei yksi lehti riittäisi. Paksu kirja siihen saattaisi kyetä. Mutta toisaalta, koko historia on jo painettuna: se löytyy 528:n julkaistun Ufoajan ja Ultran sivuilta.
Tämän juhlanumeron välissä saat Ultra-Extran, jonka aiheena on – mikäpä muukaan – kuin Ultran synty. Tarkoituksella keskitymme Extrassa erityisesti alkuaikoihin, onhan moni tuon ajan pioneereista edelleen aktiivisesti toiminnassa mukana ja kertomassa kokemuksistaan. Ultralla on monta alkua. Tietenkin se suurin alku on tämä, jota nyt juhlimme: ensimmäisen Ufoaika-lehden ilmestyminen tammikuussa 1972. Toinen selkeä alku lehdelle oli oman Kustannusyhtiön perustaminen jasiten koko toiminnan ottaminen omiin käsiin syksyllä 1975.
Luulisi, että oman yrityksen ja kuukausittain ilmestyvän lehden teko olisi riittänyt. Mutta tarmoa riitti vielä uusiinkin ideoihin: Ultrapäivät sai alkunsa 1976, ensimmäinen oma kirja kustannettiin 1979, Hengen ja Tiedon -messut syntyi vuoden 1980 Lontoon Mind-Body-Spirit –messuille tehdyn Ultramatkan seurauksena…
Ultra-talon ensimmäinen vaihe valmistui 1985, kolmannen ja viimeisen avajaisia vietettiin loppiaisena 1996. Ultran kotisivut www.ultra-lehti.com avattiin syksyllä 2000, vuonna 2003 Ultrasta tuli nelivärinen julkaisu, 2004 valittiin ensimmäinen Vuoden Rajatietokirja, samana vuonna ilmestyi myös ensimmäinen Ultra-Extra: Veli Martinin Loch Nessin mysteeri. Viime vuosinakaan kehitys ei ole pysähtynyt. Ultraa voi lukea modernisti myös digilehtenä, Ultralla ja Ultrapäivillä on facebook-sivut… Tärkeintä on kuitenkin edelleen laadukkaan rajatiedon aikakauslehden toimittaminen.
50. vuosikerran klassikkoartikkeleita etsiessä tuli jälleen käytyä läpi lehtiä monelta vuosikymmeneltä. Miten paljon upeaa sisältöä onkaan
vuosien mittaan syntynyt ja miten ajattomia nuo artikkelit ovatkaan! Tapani Kuningas laati 300. Ultraan keväällä 1999 listaa Ultraan kirjoittaneista henkilöistä. Heitä oli jo tuolloin yli tuhat, ja sen jälkeen on tullut satoja lisää. Kiitos kaikille tekijöille – ja lukijoille, ilman teitä lehteä ei olisi.Vaikka tässä juhlanumerossa kerromme laajasti Ultran ainutlaatuisesta historiasta, emme aio jäädä kunniakkaan menneisyytemme vangeiksi. Ultra on aina katsonut tulevaisuuteen, ollut edelläkävijä ja uuden ladun aukaisija. Tervetuloa mukaan matkalle kohti satavuotisjuhlia!
Marko Kananen
päätoimittaja
