Pääkirjoitus 2/2017

Itsenäisyyden satavuotisjuhlinta näkyy ja kuuluu koko tämän vuoden. Yhteinen Yleisradiomme pääsi suorastaan yllättämään heti juhlavuoden aluksi upealla Meidän maamme – Vårt land –ohjelmasarjalla. Vuoden alussa nähtävät 10 jaksoa sisältävät helikopterista kuvattua ilmakuvaa kaikista ilmansuunnista, pohjoisimmasta Lapista Hankoon ja saaristoon saakka. Nyt on totisesti tarjolla vastinetta Yle-maksulle.

Rauhallista liikkuvaa kuvaa säestää tyylikäs maalaileva musiikki. Kuvauksia on tehty huippuluokan 4K-kameralla useamman vuoden ajan. Samat maisemat on kuvattu vaivoja säästelemättä vieläpä useampaan kertaan eri vuodenaikoina. Kuva vaihtuukin sulavasti aurinkoisesta kesästä lumiseen talveen. Suomen maisemat ovat virkistävällä tavalla erilaisia eri vuodenaikoina, näin ei ole läheskään kaikkialla maailmassa.

Tutut maisemat ja paikat näyttäytyvät sarjassa kuvakulmasta, josta niitä ei normaalisti koskaan pääse näkemään. Yhtä lailla kiinnostavia ovat paikat, joissa ei ole käynyt. Sarja onkin parasta mahdollista matkailumainontaa, ainakin itsellä syttyi heti kiinnostus useampaankin maisemaan tutustumiseen.

Kymmenen jaksoa nähtyään jäi kaipaamaan lisää, ja onneksi lisää on myös tulossa. Seuraavat kymmenen jaksoa ovat tulossa loppukeväästä. Vuosien kuvausten tuloksena materiaalia täytyy olla lähes loputtomasti. Sitä voidaankin tulevaisuudessa hyödyntää vielä lukuisilla tavoilla.

Meidän maamme -sarjaa on mainostettu slow-tv:nä. Monessa mielessä se sitä onkin, mutta puolen tunnin jaksoiksi pätkittynä ei kuitenkaan tarpeeksi hidasta täyttääkseen genren kaikkia määritelmiä. Entäpä jos lennettäisiin suorana lähetyksenä yhtä kyytiä Hangosta Utsjoelle? Kyllä minä sitäkin katsoisin, mutta se olisi sitten oma, erilainen ohjelmansa.

Norja on ollut slow-tv:n edelläkävijä, itsekin muistan tuijottaneeni 2011 Hurtigruten laivan loputonta lipumista vuonosta toiseen. Bergenin ja Kirkenäsin välillä seilaavaa alusta seurattiin reaaliajassa 134 tunnin ajan. Suomessa oltiin tuolloin hereillä ja tartuttiin pinnalla olleeseen aiheeseen kesän 2012 Juhannusjunalla, jossa seurattiin 13 tunnin suorassa lähetyksessä Helsinki-Rovaniemi yöjunan etenemistä.

Sukua slow-tv:lle ovat suureen suosioon nousseet web-kamerat, joissa seurataan vaikkapa jonkin eläimen pesää. Viime kesänä WWF:n ylläpitämä norppalive seurasi Saimaan luodolla köllöttelevää norppaa ja sitä katsottiin kuukauden aikana uskomattomat 2 miljoonaa kertaa. Kukahan keksisi tuoda web-kameran seuraamaan Isojärven kansallispuiston majavia?