Pääkirjoitus 5-6/2015


  Demokratia voitti


Tätä kirjoittaessani on juuri käyty jännittävät eduskuntavaalit – tuloslähetys sietäisi saada Telvispalkinnon parhaasta Tosi-TV ohjelmasta. Riippumatta siitä, miten oma ehdokas tai aate edus­kuntavaaleissa pärjäsi, demokratia oli voittaja – ja siten jokainen suomalainen.

Äänestysvilkkaus kiipesi vaivoin yli seitsemänkymmenen prosentin. Tätä on harmiteltu pieneksi, mutta ei se nyt ihan onnetonkaan ole. Omista tuttavistani uurnille oli lähdössä melkeinpä jokainen, kenen kanssa asia tuli puheeksi. Äänestämättä jättäminen on Suomessa koettu perusoikeudeksi, joten sitäkin ratkaisua on syytä kunnioittaa.

Erityisesti ilahdutti havaintoni nuorten innokkuudesta lähteä vetämään numeroa äänestyslippuun. Ensimmäistä tai toista kertaa äänestämään päässeet nuoret kävivät porukalla äänestämässä, hienoa! Omassa nuoruudessani kyyninen passiivisuus tuntui lamaannuttavan kovin monen. Nyt myös moni nuori ehdokas meni komealla äänimäärällä läpi.

Vaikka kansanvallan toteutumisesta jäikin hyvä mieli, kampanjointi ja vaalikeskustelut jättivät ristiriitaisempia tunteita. Säästölistoja ja miljardisulkeisia nähtiin, mutta konkreettisista asioista ei niinkään ollut puhetta. Tämän Ultran haastattelussa Sven-Olof Jakobsson kertoo, kuinka hän on käyttänyt koko elämänsä yhteiskunnan epäkohtien paljastamiseen. Salainen asiakirja -sarjasta sitä konkretiaa siis löytyisi.

Sven kertoo viimeisessä kirjassaan Mielen vaarat lääketeollisuuden kaikkein vaarallisimmasta uhkapelistä, eli mielenterveyden hoidon medikalisoitumisesta. Eivätkö juuri tällaiset kysymykset ole kansanedustajien käsissä? Lainsäätämis- ja budjettivalta, ministerivalinnat, kansainvälisten sopimusten ratifiointi... Pitäisikö Mielen vaarat lähettää kaikille valituille kansanedustajille, tai ainakin ministereille?

Vaikka Mielen vaarat voi tuntua rehellisyydessään jopa ahdistavalta, kirja on itse asiassa toiveikas. Vaihtoehto kemialliselle uhkapelille on nimittäin jo olemassa, ja se on keksitty Suomessa. Torniolainen Keroputaan malli herättää huomiota ympäri maailmaa. Jos tämä radikaalisti vähemmän lääkkeitä käyttävä mutta dramaattisesti parempia hoitotuloksia saavuttanut hoitokäytäntö leviäisi koko Suomeen, siitä saataisiin kaivattuja säästöjä – puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen vähenemisestä. Tämä siis vinkkinä SOTE-uudistuksen kanssa painiskelevalle tulevalle eduskunnalle. Ja tässä voisi olla myös uusi, innovatiivinen vientituote.


Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE