Pääkirjoitus 2/2015


  Avaruuden Bermudan kolmio


Nuorempana rajatiedon rannattomaan ääreyteen tutustuessani laivoja ja lentokoneita nielevä Bermudan kolmio oli yksi kutkuttavimmista mysteereistä. Charles Berlitzin klassikko Bermudan kolmio ilmestyi suomeksi vuonna 1975 ja löytyy taatusti edelleen lukuisien rajatiedon ystävien kirjahyllyistä. Berlitz teki bestsellerilleen jatko-osan Arvoitus syvenee ja nopealla vilkaisulla omasta hyllystä löytyi suomeksi vielä ainakin Richard Winerin kirja Bermudan paholaiskolmio.
    Ahkerasti aikanaan kirjoja julkaissut Berlitz teki 80-luvun alussa muuten myös kirjan Maailmanloppu 1999. Kirjaa näkee vieläkin antikvariaateissa, tosin hintalapussa on merkintä ”Takuu ummessa – puoleen hintaan”.

Bermudan kolmio on ollut Ultrankin vakioaiheita jo viidellä vuosikymmenellä. Uusin taitaa olla uutinen viime syksyltä, jossa pohdittiin löytyisikö Siperian valtavista maahan ilmestyneistä aukoista selitys Bermudan kolmion mysteeriin.
    Nyt törmäsin tuttuun termiin uudessa ympäristössä, kun Hesarin tiedesivuilla ilmestyi tammikuun puolivälissä artikkeli Avaruuden Bermudan kolmiosta. Läntisellä Atlantilla on alue, jonka kohdalla satelliiteissa on häiriöitä, avaruusteleskooppi Hubblen kuva sumenee ja astronautit näkevät outoja välähdyksiä.
    Ilmiön aiheuttaa ”South Atlantic Anomaly” eli Etelä-Atlantin poikkeavuus, jossa Maan magneettikenttä on heikompi kuin missään muualla. Sen kohdalla auringon hiukkassäteily pääsee normaalia lähemmäs maanpintaa, vain 200 kilometrin korkeuteen, mikä asettaa satelliitit ja kaiken avaruuteen viedyn ihmisen teknologian koetukselle.
    Poikkeavuus aiheutuu siitä, että magneettikentän luova sula rautaseos Maan sisuksissa ei ole säännöllinen. Poikkeamat ovat ilmeisesti suurenemassa, koska avaruuden Bermudan kolmio on laajentunut ja siirtynyt. Maan magneettikenttä heikkenee ja jossain vaiheessa navat vaihtavat hitaasti, tuhansien vuosien aikana paikkaa keskenään kuten useasti historiassa, viimeksi 780000 vuotta sitten.

Etelä-Atlantin poikkeavuus ei ole aivan samalla alueella kuin perinteisesti Bermudan kolmioksi mielletty alue, mutta joka tapauksessa hyvin lähellä sitä. Ottaen vielä huomioon, että poikkeavuus on aikojen kuluessa liikkunut, on hyvinkin mahdollista, että se on vaikuttanut ainakin joihinkin mystisiin tapahtumiin Bermudan kolmiossa. Kompassien, radioiden jne. toimimattomuus on ollut yhtenä syynä alueen kolkkoon maineeseen. Joka tapauksessa avaruuden Bermudan kolmio on jälleen yksi osoitus siitä, että Maapallo ja avaruus ovat keskenään dynaamisessa, väliin yllättävässä vuorovaikutuksessa.


Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE