Pääkirjoitus 10/2015

Ultrapäivillä oli mukana omien alojensa huippuja mm. Itävallasta, Ranskasta ja Japanista. Olemme löytäneet aika hyvän tasapainon Ultrapäivien ulkomaisten ja kotimaisten esiintyjien määrissä. Nykypäivän rajattomassa Euroopassa ja maailmassa sitä paitsi kotimaisuuden määritelmä ja raja ei ole itsestäänselvyys. Ovatko viime kesän esiintyjistä vaikkapa Hollywoodissa vuosikymmenet asunut Erkki Kanto tai jo pitkään Englannissa hienoa työtä tehnyt Lucia Grail – Southern Voice –lehti nimesi hänet keväällä "Alternative Therapist of the year 2015" – sitten kotimaisia vai ulkomaisia tähtiä? Tässä kohtaa rajanvedoksi muodostuu usein käytetty kieli, tulkattavien esitysten määrä ohjelmassa on aina järjestäjälle harkinnan paikka.

Elokuun lopulla nähtiin aivan uusi päänavaus: Suomen Ufotutkijoiden kansainvälinen seminaariristeily Helsingistä Tallinnaan. Toivottavasti tuohon nimilitaniaan voidaan lisätä vielä termi "ensimmäinen", nimittäin mukana olleiden yksimielinen toive oli, että näitä on saatava lisää.

Pieneltä yhdistykseltä kansainvälisen seminaarin järjestäminen ensimmäistä kertaa – ja osaksi vielä ulkomailla, järjestettiinhän puolet ohjelmasta Tallinnan satamassa – oli voimainponnistus ja myös riski. Mutta kaikki meni vallan mainiosti, jopa yli odotusten. Seminaaritila laivalla osoittautui jopa liian pieneksi, ja ystävällinen henkilökunta toi paikalle lisää tuoleja. Lopulta sekään ei riittänyt, vaan jouduttiin avaamaan väliseiniä ja ottamaan viereinenkin sali ufotutkijoiden käyttöön.

Tiedon saanti suoraan maailman huipuilta on toki hienoa, mutta jälleen kerran joutuu kysymään, miksi liikenne on kovin yksisuuntaista. Nimittäin suomalainen rajatieto on ihan yhtä upeaa ja meillä olisi valtavasti annettavaa myös toisinpäin.

Pieniä signaaleja tästäkin on toki nähtävissä, keräsihän esimerkiksi SUTin ufoseminaari Tallinnasta myös paikallista yleisöä. Ja Kari Kaipaisen Spelt -kirjan kääntäminen englanniksi ja vieminen maailmalle on sekin ennakkoluuloton avaus.