Pääkirjoitus 3/2014


  Kevät etenee


Ainakin kun tätä kirjoittaessani katson ulos, kaikki kevään merkit ovat jo läsnä. Kun varsinaiset pakkaskelitkin alkoivat kovin myöhään, totinen talvi taisi tällä kertaa jäädä ennätyslyhyeksi.

Rajatiedon tapahtumilla ja aktiviteeteilla on tapana jäädä tauolle joulun ajaksi ja isommat tapahtumat alkavat jälleen pyöriä helmikuussa Dipolin Minä Olen -messuista. Normaalisti Dipolissa on messuttu sydäntalven tunnelmissa, nyt linnut lauloivat ja hanget sulivat silmissä.

Joka tapauksessa aina suosittu Diana Cooper veti Dipolin täyteen väkeä, ja rajatiedon kevät lähti komeasti käyntiin. Tästä eteenpäin kierrokset vain kasvavat. Vuoden kolmesta suuresta alan messutapahtumassa myös toinen – Tampere-talon Hengen ja Tiedon messut – sijoittuu keväälle, huhtikuun lopulle.

Ja kun päästään huhtikuuhun, jännitys nousee Vuoden rajatietokirja -ehdokkaiden julkistuksen myötä. Voittajaa saakin sitten jännittää toukokuun lopun helatorstaihin saakka.

Alati vilkastuva rajatiedon alkuvuosi päättyy kesän puolessa välissä monelle vuoden merkittävimpään alan tapahtumaan – Ultrapäiviin. Nyt, kun Ultrapäivien päiväohjelma alkaa olla valmis, maltamme tuskin odottaa kesän koittamista!

Tulossa on todella mielenkiintoista ohjelmaa, jossa on mukana joitakin kaikkein pidetyimpiä ja toivotuimpia luennoijia vuosien varrelta ja paljon uutta – itse asiassa päiväohjelmassa ei ole yhtäkään samaa esiintyjää kuin kesällä 2013.

Ultrapäivien ohjelmaa rakennettaessa ohjenuorana ei yleensä ole erityinen teema, vaan pikemminkin monipuolisuus. Mutta jos tämän kesän ohjelmaa tarkastelee lähemmin, yksi laaja teema nousee esiin: ihmiskunnan uudet suuret ilmoitukset ovat poikkeuksellisen hyvin esillä. Urantiasta on luento ja workshoppeja ja Ihmeiden oppikurssista on opetusta joka iltana. Eenokin Avaimista tunnetut tohtorit James ja Desiree Hurtak pitävät peräti kolme luentoa.

Yksi kesän Ultrapäivien yllättävimmistä ohjelmista on varmasti Orvo Raippamaan filosofialle omistettu paneeli lauantai-iltana. Nuoremmasta polvesta löytyy epäilemättä monia, jotka eivät ole hänestä edes kuulleet. Raippamaa kuitenkin opasti ja kasvatti 60- ja 70-luvuilla ison osan siitä rajatietoihmisten sukupolvesta, joka loi perustan nykyiselle suomalaiselle rajatiedolle yhteisöineen ja tapahtumineen. Onkin kohtuullista ja paikallaan nostaa esiin suomalaista – väliin unohduksiin päässyttä – rajatieteellisen filosofoinnin jättiläistä.


Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE