Ultran pääkirjoitus 11/2007



 

Paraseurojen kohtalo

 Vuonna 1978 perustettu Hämeenlinnan Parapsykologinen Seura ry. tunnettiin yli kahden vuosikymmenen ajan Suomen ahkerimpana paraseurana. Seuran aktiivinen toiminta ei jäänyt juuri keneltäkään alan ihmiseltä huomaamatta. Tänään Hämeenlinnan paraseurasta on vain legenda jäljellä – ja onneksi myös seuran arkisto löytyy edelleen Hämeenlinnasta. Mikä sai aikaan yhdistyksen lakkauttamisen tämän vuoden alkupuolella? Siihen lienee useita syitä, sekä paikallisia, valtakunnallisia että yleismaailmallisia. Joka tapauksessa useimmat suomalaiset paraseurat ovat viime vuosina hävinneet rajatiedon aikaisemmin varsin parapsykologiselta näyttämöltä.

Tämän vuoden alkupuolella tuli kuluneeksi sata vuotta ensimmäisen suomalaisen parapsykologisen seuran perustamisesta. Poikkeava psykologia alkoi kiinnostaa 1800-luvun loppupuolella myös akateemista väkeä. Englannissa perustettiin vuonna 1882 The Society for Psychical Research, jonka mielenkiinto kohdistui erityisesti meedioiden toimintaan. Samaa tieteellistä perinnettä noudattaen perustettiin Helsingin yliopiston kemian laitoksella 10.3.1907 Sällskapet för psykisk forskning. Ruotsinkielisen parapsykologisen seuran puheenjohtajaksi valittiin Suomen psykologian muodollisesti korkein edustaja, teoreettisen filosofian professori Arvi Grotenfelt. Hän johti suomalaista parapsykologiaa seuraavat 25 vuotta.

Viime vuosisadan alkupuolella kokeellinen parapsykologia oli vielä voimissaan, mutta kokeiden tulosten tulkinnasta ei ole koskaan päästy yksimielisyyteen. Skeptikoilla oli aina tarjottavana petoksen mahdollisuus. Viimeiset laajat telepatia- ja selvänäköisyystutkimukset järjestettiin talvella 1952-53 radion ja keväällä 1960 television välityksellä. Näistäkään tutkimuksista ei ole päästy yksimielisyyteen. Joka tapauksessa Gösta Lindholm (1921-1987) valmisti niistä vuonna 1967 skeptisen väitöskirjansa Fehlerguellen der sog. ASW-Versuche (virhelähteitä ns. ESP-kokeissa). Suomalaisen parapsykologian historiasta tohtoriksi väitellyt Jouko Aho pitää tätä väitöskirjaa ja 60-lukua ratkaisevana suomalaisen parapsykologian kohtalolle. Akateeminen maailma käänsi selkänsä parapsykologialle, mutta samaan aikaan suuren yleisön kiinnostus asiaa kohtaan lisääntyi.

Rauni-Leena Luukasen kirja Kuolemaa ei ole sai 80-luvun alussa yhä useamman kiinnostumaan paranormaaleista asioista. Seurauksena oli paraseurojen perustamisia eri puolille Suomea, aina Lappiin asti. Alkuinnostuksen jälkeen useimpien paraseurojen toiminta hiljeni samaan tapaan kuin ufokerhoille oli tapahtunut vähän aikaisemmin.

Nykyisin Ultran tapahtumakalenterista löytyy kokoustietoja vain kahdesta paraseurasta. Helsingissä toimiva Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura ry. täyttää ensi vuonna 70 vuotta. Jyväskylän Parapsykologinen Seura ry. on puolestaan ottanut maamme ahkerimman paraseuran viitan. Se on pysynyt rajatiedon valtavirrassa ja pystynyt uudistamaan tarjontaansa. Monet muut paraseurat eivät ole tässä onnistuneet.

Tapani Kuningas