Ultran artikkeli
  


 

ULTRA 12/99

Kirjakatsaus:

 Apokalypsi kirjakaupoissa

 

Marko Kananen

Millennium-vyöryltä ei näinä päivinä voi välttyä. Vanhaa laulua lainatakseni "ne työntää sitä postiluukusta, lehdet on sitä täynnä. Sitä tulee radiosta, sitä tulee telkkarista". Ja se tulee vastaan kirjakaupassa.

Vuosituhannen vaihteella ratsastavia kirjoja löytyy joka makuun, minä valitsin luettavakseni kaksi fundamentalistista kirjaa ja yhden kunnollisen tutkimuksen.

Tuomioyönä verkko kiristyy

Pekka Lahtinen on saavuttamassa fundamentalistisen kristillisyyden alueella jonkinlaisen Leo Mellerin manttelinperijän aseman. Hän on kirjoittanut kirjat Raamatun numerologiasta ja ufoista. Varsinkin jälkimmäinen (Ufojen arvoitus ratkeaa 1997, arvostelu Ultrassa 10/97, saatavana Ultrasta 50 mk hintaan) on mielestäni virkistävän erilainen camp-huumorin helmi. Nyt häneltä on ilmestynyt kirja Verkko kiristyy. Se on suoraa jatkoa aiemmalle Maailman yhdentyminen -teokselle.

Lahtisen perusajatuksen mukaan maailmaa viedään keinotekoisesti luotujen kriisien avulla kohti kaaosta, josta meidät tulee pelastamaan maailman yhdentyminen yhden vahvan johtajan ohjauksessa. Tätä saatanallista suunnitelmaa toteuttavat erilaiset salaliitot ja salaiset järjestöt: vapaamuurarit, illuminaatti, Bilderberg-ryhmä, Rockefellerit, Habsburgit, temppeliherrat... Näkyvinä toimijoina ovat mm. Vihreät, YK, Maailmanpankki ja EU.

Miten vuosituhannen vaihde sitten liittyy tähän? Y2K on Lahtisen mukaan tarkoituksella aikaansaatu kriisi, eli se suunniteltiin jo 60-luvulla. Tietokoneiden toimimattomuus tulee aiheuttamaan taloudellisen romahduksen, josta selvitään vain maailmanhallistuksen ja yhden johtajan avulla. Sitten onkin tie auki antikristukselle...

Suurin osa Lahtisen väitteistä on tuttuja jo entuudestaan. Suuri osa niistä on myös melko kiistattomia. Esim. Yhdysvaltain perustamiseen, dollarin seteliin, USAn vaakunasinettiin ja Washingtonin asemakaavaan liittyvät vapaamuurari-viittaukset ovat kaikkien nähtävillä. Myös kansakuntien jatkuvasti lisääntyvä keskinäinen riippuvuus, ja sitä säätelevien organisaatioiden vallan kasvu eivät ole mitään salaisuuksia. Mutta onko niiden takana satoja vuosia taitavasti punottu valheiden verkko ja vääjäämättömästi etenevä suunnitelma? Ehkä kuitenkaan ei.

Pekka Lahtinen on hyvä kirjoittaja, ja osa hänen esiintuomistaan asioista on hyvinkin kiintoisia. Itseäni historioitsijan koulutuksen saaneena häiritsee kuitenkin suuresti hänen täydellinen lähdekritiikin puutteensa. Hän tekee kaikki alkeellisimmat virheet: käyttää vain niitä lähteitä, jotka tukevat teorioitaan ja jättää huomiotta vastakkaiset. Osa hänen todisteistaan on erittäin epämääräisiä, hän mm. lainailee USAlaisten fundamentalistien äärioikeistolaista propagandaa. Joka tapauksessa, ei ollenkaan huonoimpia kirjoja omassa lajissaan.

Y2K - hohhoijaa

Leo Mellerin kustannustalon Kuvan ja Sanan anti Millennium-kirjallisuuteen on alkuvuodesta ilmestynyt Pirkko Säilän kokoon kyhäämä Tuomioyö 31.12.1999. Jo alkusyksystä puoleen hintaan kaupattu Tuomioyö kertoo näennäisesti Y2K-ongelmasta, eli tästä miljoonasti kuulutetusta tietokonejärjestelmien romahtamisesta vuoden 2000 alkaessa. Suuri osa kirjasta kertoo kuitenkin ihan muusta, esim. lasten kasvatuksesta fundamentalistiseen muottiin.

Pirkko Säilä ei oikein itsekään tiedä, uskaltaisiko revittää perimelleriläiseen tyyliin. Kansi viittaa tähän, ja jotkin (tietenkin) USAsta saadut tekstinpätkät samoin. Säilän oma teksti on kuitenkin ihan järkiperäistä, ja samalla koko kirjalta putoaa pohja pois. Kun sanoma on tämä: Suomessa viranomaisilla, virastoilla ja isoilla yrityksillä homma on hanskassa, mutta kotona kannattaa olla lämpimiä vaatteita, ruokaa, kynttilöitä ja pattereita varastossa, niin ei sen kertomiseen sensaatiokirjaa tarvita. Näiden pitäisi olla ihmisillä kunnossa aina muutenkin, oli vuodenvaihde tai ei.

Säilän kirja aiheuttaa minussa vastenmielisyyttä lähinnä kantensa sensaatiohakuisuuden vuoksi. Jos joku näkee vain kannen, eikä luekaan sisäsivuilta, että meillä Suomessa ei pitäisi olla mitään hätää, hän ahdistuu ihan turhaan. Jos jotakuta nyt askarruttaa, miten vuodenvaihteesta selvitään, niin suosittelen valtiovarainministeriön internet-sivuilla käymistä. Sieltä löytyy yhdeksänsivuinen raportti Suomen Y2K-valmiudesta, joka kyllä huojentaa mieltä.

Apokalypsi - NYT

Kirjakolmikon ylivoimainen voittaja on Tony Dunderfeltin ja Martti Mäkisalon Apokalypsis. Se on muihin verrattuna kuin eri planeetalta - vai pitäisikö sanoa eri vuosituhannelta. Dunderfeltin ja Mäkisalon teos on psykohistoriallinen ja teologis-analyyttinen pyrkimys luoda kokonaiskuva ilmiöstä Apokalypsi. Tony Dunderfelt on psykologi ja kouluttaja, Martti Mäkisalo on teologi, Vartijan päätoimittaja ja Helsingin Sanomien kirja-arvostelija. Molemmat ovat kirjoittaneet useita kirjoja. Apokalypsis on saanut varsin paljon julkisuutta, itse olen hakemattakin törmännyt Tony Dunderfeltin haastatteluihin niinkin erilaisissa lehdissä kuin Takoja, Pirkka ja Tiede 2000.

Apokalypsi tarkoittaa oikeastaan verhojen avaamista, ilmestystä ja uuden alkua. Se on kuitenkin arkikielessä merkinnyt maailmanlopun ja viimeisen tuomion odotusta. Dunderfelt ja Mäkisalo osoittavat vakuuttavasti apokalyptisen ajattelun olevan varsin universaalia. Lopullista taistelua hyvän ja pahan välillä, tuomiota, vääräuskoisten käristämistä ja omien palkitsemista on odotettu ja odotetaan muuallakin kuin kristittyjen parissa.

Nämä kolme kirjaa käsittelevät samaa aihealuetta hyvin erilaisista lähtökohdista ja eri todistusaineistoa käyttäen. Niitä kuitenkin yhdistää yllättävänkin identtiset selostukset Heaven´s Gate -lahkon ufoitsemurhasta. Do taisi johdattaa kannattajansa paitsi Hale Bobbin kyydissä unelmiensa planeetalle, myös joka ikisen tulevan maailmanlopun kultteja käsittelevän kirjan sivuille.

Sadat ja tuhannet profeetat ja Jumalan edusmiehet ovat julistaneet Apokalypsin tapahtuvan juuri nyt ja pelastuksen koittavan vain heidän seuraajilleen. Koska yksikään heistä ei ole ollut oikeassa, miksi kukaan tänä päivänäkään samaa huutavista olisi. Koska lähes kaikki nyt elävät yhden totuuden julistajat ajoittavat tuhon päivän vuosituhannen vaihteeseen, voisi luulla apokalyptisen ajattelun joutavan romukoppaan h-hetken mentyä. Näin tuskin käy, koska Apokalypsin arkkityyppi on kulttuurissamme keskeinen ja pysyvä voima.

Apokalypsis on kirjana ihan muhkea pakkaus tällaisenaan. Jos pituutta olisi ollut mahdollista lisätä, niin itse olisin kaivannut vähän enemmän tekstiä suomalaisista kristityistä Apokalypsin odottajista (esim. Anssi Simojoen väitöskirjasta). Toinen vähälle jäänyt alue on apokalyptiset visiot, kuvat ja lainat modernissa populaarikulttuurissa. Mutta ehkä nämä olisivat omien kirjojensa väärttejä.

Apokalypsis on alansa perusteos, jonka avulla uusi lukija saa kokolailla täydellisen kokonaiskuvan aihealueesta. Maailmanlopun odotukseen perehtynytkin lukija löytää kirjasta paljon uutta tietoa, sekä uusia näkökulmia tuttuihin asioihin. Jos joku on erehtynyt lukemaan vaikkapa tässä edellä arvosteltuja teoksia, niin Dunderfeltin ja Mäkisalon kirjaan tutustuminen on entistä tärkeämpää. Siinä missä Lahtinen ja Säilä yrittävät sitoa ihmisiä apokalyptisen arkkityypin vangiksi, Dunderfelt ja Mäkisalo pyrkivät vapauttamaan ihmisen siitä.

 

Pekka Lahtinen, Verkko Kiristyy
Tampereen Kristillinen Yhteisö ry.
1999, 224 s.

Pirkko Säilä, Tuomioyö 31.12.1999
Kuva ja Sana
1999, 208 s.

Tony Dunderfelt - Martti Mäkisalo, Apokalypsis
Dialogia OY
1999, 228 s.

 


< TAKAISIN