Ultran artikkeli


PÄÄKIRJOITUS 5-6/2006
 

Syömällä solakaksi

  Hyvin monissa kodeissa ja työpaikoilla on saatu kokemuksia laihduttamisesta. Asia ei ole mitenkään uusi, sillä lihavuutta on vastustettu Suomessa pian 60 vuotta. Sotavuosina ravintotilanne oli Suomessa niukka. Kevättalvella ja kesällä 1942 täällä oltiin lähellä nälkärajaa. Melkein kaikki laihtuivat, mutta siitä huolimatta – tai paremminkin sen ansiosta – siviiliväestön terveydellinen tila parani ja suomalaisten kuolleisuus aleni. Sama ilmiö havaittiin muissakin maissa. Myös amerikkalaiset rottakokeet kertoivat samaa: laihat rotat elivät selvästi pitempään kuin lihavat.

Varsin pian sodan jälkeen (syksyllä 1948) tilanne muuttui. Läskiä ja voita saatiin runsaasti ja sokeriakin riitti. Suomen kansa alkoi nopeasti lihoa. Kansanterveydestä huolestuneet lääkärit ja maallikot saivat liikasyömisestä hyviä esimerkkejä joulunpyhinä 1949. Seurauksena olikin uusi yhdistys tammikuussa 1950. Tämä Lihavuudenvastustamisyhdistys ry. julkilausumineen herätti aikanaan suurta huomiota sekä Suomessa että ulkomailla, koska se oli laatuaan ensimmäinen maailmassa.

 Yhdistyksen hallitukseen kuului vuodesta 1951 lähtien tunnettu suomalainen ravintoasiantuntija Toivo Rautavaara, joka jo saman vuoden aikana julkaisi kirjan Syömällä solakaksi ilman kalorilaskua ja paastoamista. Rautavaaran kirja oli havainnollisine piirroksineen, kuvineen ja taulukoineen hyvin käyttökelpoinen kaikille asiasta kiinnostuneille. Toivo Rautavaara oli toistakymmentä vuotta myös Lihavuudenvastustamisyhdistyksen puheenjohtaja.

Yhdistyksen toiminta tuotti tuloksia. Vähitellen laihdutus tuli Suomessa yleiseksi puheenaiheeksi, jota myös naistenlehdet innokkaasti avustivat. Neljä kuukautta kestävät laihdutuskurssit aloitettiin vuonna 1958 erinomaisin tuloksin, sillä keskimäärin paino laski kurssin aikana 10,6 kg. Kaksi vuotta myöhemmin Lihavuudenvastustamisyhdistys julkaisi kirjan Kuta pitempi vyö, sitä lyhyempi elämä.

Vuonna 1982 molemmista laihdutuskirjoista tuli Toivo Rautavaaran toimittamina uudet painokset. Kirjassaan Syömällä solakaksi Rautavaara tekee katsauksen myös erilaisiin laihdutusmenetelmiin varoittaen liian yksipuolisten ruokavalioiden vaaroista. Hän muistuttaa myös siitä, että jokainen laihduttaja on yksilö eikä kaikille sovi samanlainen ruokajärjestys. Professori Toivo Rautavaaran laajalla elämäntyöllä on kantavuutta meidänkin päivinämme. Hän opasti 70- ja 80-luvuilla myös monia Ultran lukijoita terveellisemmän elämän ja ravinnon polulle.

Laihduttajille on nykyisin tarjolla hämmentävän runsas valikoima menetelmiä ja asiantuntijoita. Viime vuonna amerikkalainen tri Robert O. Young toi pH-tasapainon avuksi suomalaisille laihduttajille.

Tapani Kuningas

  


< TAKAISIN  ULTRAAN  5-6/2006