Ultran artikkeli

PÄÄKIRJOITUS 3/2006
 

Vastuullisia kuvia ja sanoja

  Tanskalaisen lehden viime syksynä julkaisemista pilakuvista on kehittynyt kansainvälinen tapahtumasarja, joka päivittäin näkyy myös suomalaisissa tiedotusvälineissä. Asia muistuttaa omalta osaltaan myös rajatiedon julkaisuja siitä, että läheskään kaikkea saatua aineistoa ei voida alan lehdissä julkaista.  Rajan vetäminen rajatiedon rajoille on usein hyvin vaikeaa – joskus se on mahdoton tehtävä. Seuraavassa kuitenkin muutama maininta vuosien varrella esiin tulleista ongelmatapauksista.  

Suomalaiset harrastivat tunnetusti itsesensuuria hävittyjen sotien jälkeen, kun Neuvostoliitto oli voimissaan. Ultran kohdalla itäisen naapurin vaikutus julkaistuun tekstiin on ollut erittäin vähäistä, mutta muutama tapaus kyllä tulee mieleen 70- ja 80-luvuilta, jolloin joku yksittäinen tieto varmuuden vuoksi poistettiin tekstistä. Ennustuksissa esiin tulleet maininnat Neuvostoliiton hajoamisesta olivat tällaisia. Asiasta löytyy pari esimerkkiä Aino Kassisesta kertovan kirjoituksen (Hän näki pidemmälle kuin muut, Ultra 11/2000) alussa.

Rajatiedon julkaisuille tulee myös sellaista aineistoa, joista voi melko varmasti sanoa, että se on kekseliään tai sairaan mielikuvituksen tuotetta, tai vielä useammin   myös erilaisten luonnollisten ilmiöiden väärintulkintaa. Täydellisen varmuuden saaminen yksittäisistä tapauksista on yleensä vaikeaa, varsinkin jos aikaa on kulunut jo runsaasti.    

Oma lukunsa ovat tapaukset, jotka sisältävät niin arkaluontoista tai henkilökohtaista tietoa, ettei niitä voida julkaista. Kun esimerkiksi hautajaiskuvaan ilmestyy vainajan jo vuosia sitten kuollut veli, asia on sellainen, ettei sitä voida ilman kaikkien osapuolten lupaa julkaista, vaikka kuva rajatiedollisesti olisikin äärimmäisen kiinnostava.

Useimmiten lähetetty kirjoitus tai kuva-aineisto jää julkaisematta aivan muista kuin edellä mainituista syistä. Suurin syy on tavallisesti tilanpuute. Varsinkin hyvin laajat kirjoitukset ja moniosaiset artikkelisarjat ovat vaarassa jäädä julkaisematta, jos samasta asiasta löytyy lyhyempiä ja/tai ajankohtaisempia versioita. Myös kieliasun heikkous ja viimeistelyn puute on usein julkaisemattomuuden syynä. Muutamat kirjoittajat ovat puolestaan sitä mieltä, ettei heidän tekstiään saa mitenkään muuttaa tai lyhentää. Pieni määrä löytyy myös sellaisia kirjoittajia, jotka eivät anna henkilötietojaan.

On selvää, että jokainen kirjoitus ja kuva on puutteellinen heijastus tekijänsä ajattelusta. Täydellistä ja tasapuolista juttua ei ole vielä koskaan ilmestynyt, mutta useimmilla teksteillä on annettavanaan lukijoille jokin uusi näkökulma, joka auttaa osaltaan kokonaiskuvan muodostamisessa.

Sananvapaus on vaikea laji – kuten elämäkin, mutta molempia kannattaa vaalia.

Tapani Kuningas

< TAKAISIN  ULTRAAN  3/2006