Ultran artikkeli

PÄÄKIRJOITUS 11/2006
 

Veden varassa

  Ennätyksellisen vähäsateinen vuosi on jättänyt Suomen luontoon monenlaisia merkkejä. Järvet ja joet ovat monin paikoin näkyvästi pienentyneet, ja ranta-alue vastaavasti kasvanut. Monen kesämökin rantaviiva on aivan uudessa paikassa. Myös merenrannat ovat kärsineet kuivuudesta. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä ei ole koskaan mitattu yhtä sateetonta kesää. Asutuskeskuksissa vesiongelmaa ei useinkaan huomaa, mutta paikoin maaseudulla vesipula on jokapäiväistä elämää. Kun omasta kaivosta vesi on loppunut tai on niin vähissä, että se riittää korkeintaan ruoka- ja juomavedeksi, joutuu jatkuvasti miettimään, miten elämästä selviäisi mahdollisimman vähällä vedellä. Viimeistään silloin huomaa, että esimerkiksi nykyiset wc-järjestelmät ovat suuria veden tuhlaajia. Tässä yhteydessä myös tajuaa, että vedellä on oma hintansa – joskus aika korkeakin.

Hyvän kaivon saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys, vaikka asian suhteen olisi uhrattu runsaasti sekä aikaa että rahaa. Viime aikojen kuivuus on ollut kohtalokasta myös monille kalliille porakaivoille. Onneksi Suomen maaperältä löytyy myös esimerkkejä siitä, että kaivo on tehty juuri oikeaan paikkaan, jolloin vettä riittää kuivinakin aikoina. Tällainen kaivo löytyy tätä kirjoittaessani hyvin läheltä, vajaan kymmenen metrin päästä. Koska Ultran kaivon vaiheisiin liittyy rajatiedollisia aineksia, kerron seuraavassa lyhyesti asiasta.

Paikallinen tuotantoyhtiö oli tekemässä ohjelmaa TV-2:n Reviiri –nimiseen sarjaan 90-luvun alussa. Sarjan 8. osassa (joka esitettiin 21.5.1990) yhtenä keskisuomalaisena haastateltavana oli metsänhoitaja Esko Jalkanen. Tiesin hänen määrittelevän kaivonpaikkoja pelkän karttapiirroksen avulla. Asia oli sikäli ajankohtainen, että Ultran tontille suunniteltiin kaivoa. Otin karttapiirroksen mukaan pyytäen häntä katsomaan kaivon paikan ohjelmaa nauhoitettaessa. Esko ei tiennyt etukäteen asiasta mitään, joten kaivonkatsominen tapahtui täysin spontaanisti.  

Rakensimme kaivon Jalkasen katsomalle paikalle. Siinä on riittänyt vettä kuivinakin vuosina – ja myös naapureille. Yhden ainoan kerran vesi on loppunut Ultran kaivosta, sinä aamuna, jolloin kaivontekijä tapaturmaisesti kuoli.

Vesi on Maapallon elämän perusta. Meissä jokaisessa on noin 75 % vettä. Elämme paljolti veden varassa. Meidän on syytä pitää tulevaisuudessa vesistämme paljon parempaa huolta kuin tähän saakka. Surullinen esimerkki laiminlyönneistä on aivan lähellämme: Itämeri.  

Veden ihmeelliseen maailmaan voimme tutustua myös kirjallisuuden avulla. Rajatietoon liittyviä vesikirjoja on toistaiseksi vähän suomeksi, mutta noilla harvoilla teoksilla on meille paljon tärkeää sanottavaa.

Tapani Kuningas

< TAKAISIN  ULTRAAN 11/2006