Ultran artikkeli


PÄÄKIRJOITUS 5-6/2004

Vaihtoehtojen huumaa

Nykyinen tavaroiden ja palveluiden yltäkylläisyys hämmästyttää ja kummastuttaa ainakin niitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet sekä 1900-luvun alkupuolen että sota-ajan ja sen jälkeisten vuosien niukkuuden. Puutteella on sekä hyvät että huonot puolensa. Kun sekä ravinto että nautintoaineet olivat kortilla, nykyajan elintasosairaudet eivät moniakaan vaivanneet. Tällä hetkellä Suomessa asuvilla on keskimäärin liikaa sekä ruokaa että juomaa. Hyvinvointi uhkaa satojentuhansien suomalaisten henkeä, sillä sekä ruumista että sielua ravitaan liikaa – ja usein suorastaan myrkyllisesti.

Vapaa kilpailu ja markkinatalous takaavat tavaroiden ja palvelujen suuren määrän ja monipuolisuuden, mutta samalla ne maksimoivat myös niiden haittavaikutukset. Myös hyviä (elämää edistäviä) vaihtoehtoja on runsaasti valittavina, mutta ne eivät useimpia juuri kiinnosta, koska ne eivät tavallisesti ole yhtä helppoja ja mukavia kuin enemmistön valitsemat. Valitettavan usein samat virheet toistetaan sukupolvesta toiseen, ja vasta pakko ohjaa ihmisiä oikeaan syömiseen ja juomiseen. Yksilön ja yhteiskunnankin kannalta pakko tulee yleensä liian myöhään.

Kansanterveydestä vastaavat – ja tietysti lukuisat muutkin kansalaiset - ovat näinä aikoina olleet huolestuneita viinan kulutuksen voimakkaasta kasvusta, kun hinta on alenemassa ja alkoholiksi kutsuttujen huumaavien nesteiden saatavuus puolestaan paranemassa. Mikä olisi viinalle vaihtoehdoksi? Elämän sanotaan olevan parasta huumetta, mutta se ei tunnu kaikille riittävän. Joskus on tullut mieleen, että hypnoosilla tuotettu humala saattaisi olla paljon halvempi, terveellisempi ja vaarattomampi vaihtoehto kuin alkoholin aikaansaama – varsinkin, jos toimintaa johtaisi asiansa osaava hypnoosibaarimestari. Lieneekö asiaa koskaan tutkittu?

Kaikille suomalaisille ei taida riittää omaa henkilökohtaista hypnoosibaarimestaria, joten vastuu elämästä jää omille harteille. Elämä ei muutenkaan näytä tasapuoliselta. Useimmat lähtevät tästä elämästään sairaina ja raihnaisina, mutta vaihtoehtona – ja tavoitteena – voi olla myös hyvin harvinainen terveenä kuoleminen.

Lääketieteen ja myös vaihtoehtohoitojen ansiosta vanhuus on entistä pitempi. Eläkeiässä moni on vielä aktiivisesti ja kiinteästi mukana elämän kirjossa. Esimerkkinä voisi mainita Kustannus Oy Rajatiedon hallituksen puheenjohtaja Valo Saikun, joka vielä 75-vuotiaana on jäsenenä kymmenissä yhdistyksissä. Nyt toukokuussa hänen tehtävänään on valita vuoden 2003 rajatietokirja. Tekemänsä valinnan hän tulee paljastamaan helatorstaina Kylämällä.

Tapani Kuningas

  


< TAKAISIN  ULTRAAN  5-6/2004