Ultran artikkeli


PÄÄKIRJOITUS  5-6 / 2002

Isojärven keloja

  Tunnetko kotiseutusi?

Kuluneen talven ja  kevään aikana on ollut poikkeuksellisen paljon sellaisia ilmoja ja kelejä, jolloin on pystynyt liikkumaan todella  kestävien ja aika runsaiden  lumihankien päällä. Tavallisesti hankikelit ovat parhaimmillaan   vasta pääsiäisen tienoilla – kestäen usein vain hetken, mutta tänä vuonna hanget kantoivat  monin paikoin jo helmikuussa.  Kävellen, hiihtäen, kelkkaillen ja monella muullakin tavalla liikkuen on pystynyt kulkemaan  lähes missä hyvänsä. Kun lisäksi lehtipuut ovat olleet paljaita, luonnossa liikkuminen on ollut paljon helpompaa ja nopeampaa  sekä maisemiltaan avarampaa kuin muina vuodenaikoina. Valitettavasti vain aika harva suomalainen huomasi lähteä kulkemaan pitkin hankia, asui hän sitten maalla tai kaupungissa. Se etuoikeus jätettiin  lähinnä eläimille, jotka tuntevat kotiseutunsa jo ennestäänkin paljon paremmin kuin me  ihmiset.

 Kuinka moni meistä voi todella sanoa tuntevansa kotiseutunsa hyvin? Ei ainakaan tämän kirjoittaja, vaikka Kylämällä asumisen vuosia tulee pian täyteen 30 ja vaikka liikun ympäristössäni kohtalaisesti.  Silti lähiympäristöstä löytyy jatkuvasti kohteita, sekä luonnon että ihmisen muovaamina, joista en ole aikaisemmin tiennyt. En ole tutustunut edes kaikkiin kotikyläni lähes sataan vesistöön. Samoin kasvi- ja eläinkunnasta löytyy joka vuosi uusia tuttavuuksia, puhumattakaan kivikunnan loppumattomista aarteista.

Myös kotiseudun menneisyyden tuntemus olisi suotavaa, vaikka senkään suhteen moni ei voi ylvästellä. Toki tällä rintamalla on viime aikoina tehty paljon, kun Suomessa on julkaistu kirjana yli tuhat kylähistoriaa. Sellainen on tekeillä myös täällä Kylämällä.

 Omassa kotikylässäni muutoksen tuulet ovat olleet tavallistakin voimakkaammat, sillä sotien jälkeisestä elinkeinorakenteesta ei ole paljon jäljellä. Kun vielä 50-luvulla Kylämällä työskenteli parhaimmillaan satoja ihmisiä metsätöissä,  alan ammattilaisten määrä on jo pitkään lähennellyt nollaa. Täältä  löytyy vieläkin   kolme metsäkämppää muistoina noilta ankaran ruumiillisen työn ajoilta. Metsähallitus perusti kaksi vuosikymmentä sitten omille mailleen Isojärven kansallispuiston, joka on nykyisin Kylämän merkittävin nähtävyys ja tuhansille suomalaisille myös virkistäytymisen lähde.

   Edellisestä kansallispuiston esittelystä on vierähtänyt jo vuosikymmen (Ultra 6/92), joten nyt on aika palata aiheeseen paikallisen oppaan avustuksella sekä lehdessä että maastossa. Kylämä on kaikkia Suomessa asuvia ajatellen lähellä sitä pistettä, jonne meillä on keskimäärin lyhyin matka. Ajan säästämiseksi on järkevää yhdistää sekä Isojärven kansallispuistoon  että Ultran tiloihin tutustuminen, koska kohteiden  välimatka on vain viitisen kilometriä  Tätä ajatellen Metsähallitus ja Ultra ovat sopineet yhteisistä avoimista ovista kesäkuun 29. päivänä, viikko juhannuksen jälkeen.

Kaikki eivät pääse Kuhmoisten Kylämälle, mutta oman kotipaikkansa tuntemusta jokainen Ultran lukija  voi vähän parantaa  alkavan kesän   aikana.

   Tapani Kuningas      

 


< TAKAISIN  ULTRAAN  5-6/2002