Ultran artikkeli


PÄÄKIRJOITUS  4 / 2002

 

Yhteistyön uusi tuleminen

Edellisessä Ultran pääkirjoituksessa teemana oli vaihtoehtomessut, joita Suomessakin alkaa olla keskimäärin joka kuukausi. Messujen runsaus kertoo siitä, että alan aineistoa on nykyisin hyvin paljon. Sitä löytyy sekä perinteisissä muodoissa että myös digitaalisena. Silti rajatiedon järjestelmällinen kokoaminen on Suomessa – ja ilmeisesti koko maailmassa – lähes alkutekijöissään. Meillä ei ole ainuttakaan alan keskusta, josta voisi saada kattavaa ja luotettavaa tietoa koko rajatiedon suomalaisesta kentästä. Niinkin yksinkertainen kysymys kuin, montako rajatiedon yhdistystä Suomessa on, lienee tällä hetkellä liian hankala vastattavaksi edes sadan tarkkuudella. Kukaan ei myöskään tiedä, kuinka moni suomalainen saa toimeentulonsa pääasiallisesti rajatiedosta.

Rajatiedon Yhteistyö ry. tunnetaan lähinnä Hengen ja Tiedon messujen järjestäjänä, mutta neljännesvuosisata sitten ajateltiin, että se voisi toimia nimenomaan alan yhteisöjen välisen yhteistyön ja myös alan peruskartoituksen ja tutkimustoiminnan edistäjänä. Messujen järjestäminen jo kahden vuosikymmenen ajan   on hyvin kunnioitettava  saavutus sinänsä, mutta valitettavasti messutoiminta on tehty osittain muiden tärkeiden asioiden kustannuksella.

Viime aikoina on jälleen herätelty henkiin vanhaa yhteistyöajatusta aivan konkreettisella tasolla. Monen mielestä ainakin  Helsingin keskustaan kaivattaisiin sellaisia tiloja, jossa rajatietoa olisi tarjolla huomattavasti nykyistä runsaammin ja useammin – ikään kuin minimessut päivittäin. Asian puitteissa Rajatiedon Yhteistyö ry. ja Suomen Astrologinen Seura ry. järjestävät Rajatiedon keskuksessa, Uudenmaankatu 33, lauantaina 13.4. klo 13-18 yhteistyötapaamisen kaikille kiinnostuneille yhdistyksille, yrittäjille ja muille aktiiveille. Tilaisuuden otsikkona on Hengen ja Tiedon puffetti.

Rajatiedon kirjastoja Suomessa on kohtalaisesti, mutta muu alan materiaali on usein enemmän tai vähemmän tuuliajolla. Pelkästään  tämän lehden ilmestymisen aikana kymmenet yhdistykset ovat lakanneet toimimasta, mutta vain muutamassa tapauksessa toimintansa lopettaneen yhteisön arkisto on pelastettu tuleville ajoille. Missä ovat esimerkiksi alan ensimmäiset äänitteet, joita innokkaimmat harrastajat tallensivat painavilla kelanauhureilla 50- ja 60-luvuilla. Vielä harvinaisempia ovat rajatietoon liittyvät elokuvat ja kaitafilmit.

Valokuvat ovat tärkeää aineistoa sekä lehtiä että kirjoja ajatellen, mutta niidenkään suhteen maassamme ei ole mitään keskusarkistoa, josta voisi saada tarvittaessa rajatiedon kuvitusta. Mieleen nousee myös kysymys, säilyykö nykyisistä sähköpostiviesteistä juuri mitään tuleville sukupolville?

Ultra –lehti on kerännyt kolme vuosikymmentä alan aineistoa. Nykyisin aineiston suuri määrä alkaa olla jo ongelma, mutta siitä huolimatta katsomme tarpeelliseksi tallentaa jatkuvasti suomalaista rajatietoa, tuli se sitten yksityisiltä alan harrastajilta tai eri kokoisilta yhteisöiltä.

   Tapani Kuningas      

 


< TAKAISIN  ULTRAAN  4/2002