Ultran artikkeli


PÄÄKIRJOITUS  2 / 2002

 

Arvoituksia menneisyydessä ja tulevaisuudessa

Useimmat meistä ovat vankan omakohtaisen kokemuksensa perusteella sitä mieltä, että emme vielä tiedä mitä alkanut vuosi 2002 tuo tullessaan. Usein myös menneisyys – varsinkin jos menemme vähänkin kauemmaksi ajassa – on lähes yhtä  suuri arvoitus. Meidän ei tarvitse mennä edes Atlantiksen aikoihin löytääksemme suuria arvoituksia. Yksi esimerkki keskiajan alusta. Historiallisen ajan suurin ilmastokatastrofi tapahtui vuonna 536  (tarkimman tiedon mukaan se alkoi 24.4.536 ja loppui 24.6.537, Helsingin Sanomat 29.12.2001), mutta edelleen on epävarmaa, mikä tosiasiassa aiheutti auringon    pimenemisen yli vuodeksi. Syynä saattoi olla esimerkiksi voimakas tulivuoren purkaus, mutta yhtä hyvin myös komeetan lähiohitus.

Ihmiskunta selvisi kohtalaisesti vuoden 536 sääonnettomuudesta, vaikka sen vaikutukset näkyvät edelleen  kaikilla mantereilla. Suomen kohdalla ilmastomuutos lienee ollut raju, sillä puiden vuosilusto oli kaikkien aikojen suurin juuri edellisenä vuonna (535), kun se äkisti romahti. Meillä ei kuitenkaan ole mitään historiallisia dokumentteja katovuosista ja nälänhädästä, kuten monista sivistyneemmistä maista – Irlannista Kiinaan saakka. Jos ajattelemme eteenpäin, on  tosiasia, että jonakin päivänä tulevaisuudessa maapalloon törmää niin suuri kappale, että ihmisten elämä  vaikeutuu jälleen kaikkialla. Onneksi – tai onnettomuudeksi –  siirrämme tuon ajan kauas tulevaisuuteen. Ihmiskuntana tai kansakuntana emme ole valmistautuneet todella suuriin muutoksiin.

Menneisyyden maailmanlopuista tiedämme  hyvin vähän, mutta ainakin eräät muinaisuuden kertomukset, vedenpaisumus, Egyptin vitsaukset, Arthurin legenda ja eräät taivaalliset ilmestykset, lienevät saaneet alkunsa paikallisista katastrofeista, jotka usein liittyvät komeettojen vierailuihin maapallon läheisyydessä. Tuorein esimerkki paikallisesta maailmanlopusta on vuodelta 1908, kun Siperian Tunguskan meteoriitti hämmästytti maailmaa.

Paikallisetkin onnettomuudet muokkaavat ihmiskunnan ajattelua hyvin tehokkaasti nykyään, kun kuva ja sana leviää maailmalle hyvin nopeasti.  Tuore esimerkki on New Yorkin katastrofi viime syyskuussa, joka   nosti Nostradamuksen viime vuoden suosituimmaksi hakusanaksi netissä.

Se kertoo siitä, että tulevaisuus kiinnostaa ihmisiä ainakin yhtä paljon kuin Nostradamuksen eläessä – luultavasti enemmänkin. Tulevaisuuden verhoa on yritetty raottaa kautta aikojen, joten ei liene suuri ihme, että aihetta käsitellään joskus myös Ultran sivuilla, kuten tässä helmikuun numerossa.

   Tapani Kuningas      

 


< TAKAISIN  ULTRAAN  2/2002