|
PÄÄKIRJOITUS 11 / 2001 Tapani Kuningas Onko
luomu rajatietoa?
Luomutuotteet ovat viime vuosina olleet voimakkaassa myötätuulessa – jopa niin voimakkaassa, että eräät tahot ovat lähteneet sekä Suomessa että maailmalla voimakkaaseen vastaiskuun luomun voittokulun pysäyttämiseksi. Luomun historia on Suomessa suunnilleen saman pituinen kuin rajatiedon. Esimerkiksi molempien alojen messuja on järjestetty yhtä pitkään: ensi vuonna sekä Mikkelin Luomumessut että Hengen ja Tiedon messut järjestetään 20. kerran. Tapahtumat ovat yleensä olleet samana lokakuun viikonvaihteena, joten näytteilleasettajien ei yleensä ole ollut mahdollista osallistua molempiin. Tänä syksynä messujen ajoituksessa oli kuitenkin viikon ero, joten Ultra-lehti oli ensimmäistä kertaa omalla osastollaan Mikkelin jäähallissa Suomen vanhimmilla luomumessuilla. Luomu-Lahdessa rajatieto on viime vuosina tullut yleisölle jo tutuksi, koska alan näytteilleasettajia on runsaasti, mutta Mikkelin messuilla rajatiedon tuntemus näytti olevan vähäisempää. Muutama messuvieras kyselikin, miten luomu ja rajatieto liittyvät toisiinsa. Yhteisiä tekijöitä löytyy helposti useitakin, jos tarkastellaan esim. Rajatiedon Yhteistyö ry:n keskeisiä näkemyksiä (katso Ultra 10/01 s.10). Perinteisintä rajatietoa on tietysti biodynaaminen viljely, jolla on suomalaisen luomutuotannon historiassa keskeinen merkitys. Monissa
Euroopan maissa luomuviljelyn osuus on jo merkittävä ja vuotuinen kasvu hyvin nopeaa.
Ruotsin peltopinta-alasta luomua oli viime vuonna 13 prosenttia. Kun luomun taloudellinen
merkitys kasvaa, myös pääoma kiinnostuu asiasta – ja yleensä se keksii sopivan
rahastuskeinon. Luontaistuotteet olivat 80-luvulla voimakkaassa kasvussa.
Lääketeollisuus päätti ottaa osansa – parhaat valmisteet joutuivat apteekkien
hyllyille. Kun luomutuotteiden markkinat ovat viime vuosina selvästi kasvaneet,
elintarviketeollisuus on kehittänyt kilpailevia tuotteita – terveysvaikutteinen
ruoka, funktionaaliset elintarvikkeet ovat tulleet ruokakauppojen hyllyille.
|
|
|