Ultran artikkeli
  


Ultra 10/2000

e_mustonen_small.jpg (2432 bytes)

Esko Mustonen ja Iso Veli

Suomalaisen miehen tai naisen henkistä kehitystä on vaikea lähteä yleisellä tasolla kuvailemaan, sillä jokaisella yksilöllä on oma tiensä. Vanhemman polven hyvin tunteman ja rakastaman radioäänen, toimittaja Esko Mustosen elämänvaiheet (1926 – 1999) voisivat kuitenkin olla esimerkkinä suomalaisen miehen etsijän tiestä.

Esko Mustonen kirjoitti eläkeläisenä viisi henkisen alan kirjaa, joista ilmenee, että hänellä itselläänkin oli eri elämänvaiheissa paranormaaleja kokemuksia. Kirjassaan Enkelten maailma Esko Mustonen kertoo mm. Oulun pommituksesta 21.2.1944, jolloin hän kotipihallaan kuuli äänen: -Äkkiä juoksuun, se tulee tähän… Tuo ääni pelasti hänen elämänsä, sillä hetkeä myöhemmin hänen seisomispaikallaan oli monttu.

Missään noista kirjoistaan Esko Mustonen ei kuitenkaan vihjaise, että hänellä oli säännöllinen yhteys opastavaan ääneen jo ennen ensimmäistä kirjaansa Poltergeist (WSOY 1986). Iso Veli, kuten Esko ääntä nimitti, oli tarkoin vartioitu salaisuus hänen elämänsä loppuun saakka. Siitä tiesivät vain Esko Mustosen lähimmät ihmiset – alle kymmenen henkilöä. Mutta ennen kuin Iso Veli astui Eskon elämään, paljon polkua oli jo jäänyt taakse.

 

"Mustosten musta" Oulusta

Esko Ilmari Mustonen syntyi Oulussa 15.8.1926 klo 18. Astrologisesti hän oli puhdas leijona. Eskon isoisä tuli Ouluun Paltamon Paltaniemestä, samoilta rannoilta kuin suvun maineikkain edustaja, kansallisrunoilijamme Eino Leino, josta Esko Mustonen teki viimeisen kirjansa Eino Leinon henkinen testamentti (Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura 1999). Isoisän sepänpajasta kehittyi nopeasti Juho Mustonen Oy, joka tunnettiin kupari- ja messinkitehtaana, josta lähti miljoonittain esim. hevosvaljaitten metalliosia.

Välirauhan aikana (1940) tehtaaseen liitettiin vielä peltirasiatehdas, joka oli ostettu talvisodassa menetetystä Pitkärannasta. Tällaisessa oululaisessa tehdasmiljöössä Esko-poika kasvoi lapsuutensa ja nuoruutensa vuodet.

- Isäni kasvatti minua oman firmansa töihin, mutta eihän minusta jatkajaa tullut, vaan tuli maailmanrannan kiertäjä.

 

Kalle Aaltosena 126 kertaa

Teatteri veti Esko Mustosta voimakkaasti puoleensa jo koululaisena. Hän meni vuonna 1940 Oulun Näyttämölle toimien aktiivisena avustajana. Nämä iltatyöt häiritsivät usein myös koulunkäyntiä, mutta toisaalta Esko sai muutamia merkittäviä rooleja, esim. prinssin osa Prinsessa Ruususessa.

Jatkosodan vuosina Esko tutustui myös toiseen rakkauteensa – lehtialaan. Hän toimi nimittäin lehtipoikana Oulu – Kontiomäki –junassa. Aamulla aikaisin piti lähteä raskaan repun kanssa junaan ja illalla hän palasi toisessa junassa takaisin. Kauppa kävi hyvin. Myytävinä olivat mm. sellaiset lehdet kuin Seura, Suomen Kuvalehti ja Viikonloppu, mutta myös Nyyrikki, Perjantai ja Sirpale.

Rannikkotykistössä ja meripioneereissa suoritetun sotilasajan jälkeen Esko Mustonen kiirehti takaisin teatterin pariin. Vuonna 1945 hän pääsi Helsingin teatterikouluun. Pyrkijöitä oli 590, joista opiskelemaan otettiin vain kymmenen poikaa ja kaksitoista tyttöä. Ensimmäinen teatterikoulun jälkeinen työpaikka löytyi Vaasasta vuonna 1946. Sen jälkeen Esko oli kaksi vuotta Kemin kaupunginteatterissa. Kesät kuluivat kiertueella eri puolilla Suomea. Kalle Aaltosena Esko Mustonen esiintyi 126 kertaa.

 

Lehti- ja radiotoimittajana

Esko Mustonen joutui kuitenkin jättämään rakastamansa teatterityön, sillä se olisi vaatinut muuttamista paikasta toiseen. Avioliiton solmiminen merkitsi paikalleen asettumista ja samalla siirtymistä lehtityön pariin 40-50 –lukujen vaihteessa. Ensin Esko oli toimittajana Oulussa Pohjolan Sanomapalvelussa, myöhemmin Kaleva –lehdessä.

Esko Mustonen oli avustanut Yleisradiota Oulussa jo vuodesta 1948 lähtien. Vuonna 1956 hän sai kutsun tulla radion selostusosastolle Saara Palmgrenin tilalle, joka lähti vuoden opintomatkalle Yhdysvaltoihin. Viisikymmentäluvun loppupuoli merkitsi Eskolle jälleen runsasta matkustelua sekä Suomessa että maailmalla. Vuodelta 1959 nousee esiin kaksi erikoista selostusmatkaa: toinen kuukauden erakkona Lapissa, toinen junalla Istanbuliin.

- En ole mikään kellokortti-ihminen. Onneksi selostusosaston toimittajat oli vapautettu tästä systeemistä, koska liikuimme milloin missäkin. Matkustelin noiden muutamien vuosien aikana paljon sekä Suomessa että ulkomailla, kävin yli 40 maassa.

 

Enkeli tunturilla

Sodankylän pohjoispuolella sijaitsevan Sattasvaaran huipulle Yleisradio oli rakentanut erityisen lähetysaseman, jonka kautta Eskon ääni saatiin suomalaisten kuuluville suorana lähetyksenä 32 kertaa. Tämä oli jäänyt Eskon mieleen paitsi erikoisena selostusmatkana, myös sen takia, että samalla paikalla hän koki voimakkaan enkeli-ilmestyksen. Toinen merkittävä enkelikokemus tapahtui myöhemmin Karkkilassa, kun Esko näki kesämökillä ollessaan enkelin. Molemmista enkeleistä Esko Mustonen on tehnyt havainnon jälkeen piirroksen. Ei ole siis ihme, että Esko kirjoitti 90-luvun alussa kirjan Enkelten maailma. Tuossa kirjassaan hän paljasti myös omia kokemuksiaan, mutta ei suinkaan kaikkia, sillä kumpikaan edellä mainituista tapauksista ei sisältynyt Eskon omaan enkelikirjaan.

 

Irmelissä on itua

Vuonna 1962 Esko Mustonen kohtasi elämänsä naisen ja toisen etsijän, Irmelin. Tämä Tampereen tyttö ehti asua Helsingissäkin kolmisenkymmentä vuotta. Noin kolmasosan tuosta ajasta Irmeli Mustonen toimi luontaistuotealalla työskennellen muiden alan pioneerien kanssa Reformi-Keskuksessa. Irmelin terveyskauppa-ajasta on Ultrassa 5-6/91 julkaistu kirjoitus otsikolla Arkkipiispa Paavalikin innostui iduista. Jutun tekijäksi mainitaan Eero Mäkeläinen, joka voidaan nyt kymmenisen vuotta myöhemmin paljastaa Esko Mustoseksi.

Luontaistuotealan pioneerin lisäksi Esko kohtasi Irmelissä myös aidon henkisen tien etsijän, joka sai vähitellen myös Eskon kiinnostumaan yhä enemmän henkisistä asioista. Ensimmäisiä askeleita tällä tiellä oli Irmelin ostama kirja Olen ollut lentävällä lautasella. Pian he alkoivat tutustua myös teosofiaan sekä luentojen että kirjallisuuden avulla. Asiaan kuului tuohon aikaan myös vierailut Aino Kassisen luona. Vuosisadan kuuluisimmasta selvänäkijästä tulikin pian heidän hyvä ystävänsä, joka suositteli Eskoa hankkimaan kirjat Kaksi maailmaa ja Kolmannen asteen veli.

 

Ture Ara ja Tapio Kaitaharju

Myös tutustuminen suomalaisen joogan pioneeriin tapahtui Irmelin kautta, sillä hän lähti 60-luvun puolivälissä monen helsinkiläisen tavoin Ture Aran joogatunneille. Myöhemmin Mustoset olivat hyvin paljon tekemisissä Ture Aran ja hänen May –vaimonsa kanssa, sillä Ture järjesti kesämökin (vuonna 1969) heidän oman järvensä rannalta Karkkilasta.

Saman Sontiaisen järven rannalla Mustoset tutustuivat myös viime vuosikymmenten ehkä arvostetuimpaan suomalaiseen henkisen tien kulkijaan Tapio Kaitaharjuun, sillä Aili ja Tapio Kaitaharju puolestaan olivat ystävystyneet Ture Aran perheeseen. Pian Mustosten kesäiseksi vierailukohteeksi tuli Kaitaharjujen mökki Luumäen Kivijärvellä, jossa pohdittiin joskus syntyjä syviä.

Tämä kolmen suomalaisen mystikon kopla (Kassinen – Ara – Kaitaharju) vaikutti ratkaisevasti Esko ja Irmeli Mustosen henkiseen kehitykseen 60- ja 70-luvuilla. Esko ryhtyi 70-luvun lopulla tekemään maamme tunnetuimmista rajatiedon henkilöistä myös radio-ohjelmia. Ensimmäisenä oli vuorossa Ture Ara joulukuussa 1977. Vähän aikaisemmin samana vuonna Aino Kassinen oli astunut rajan yli (Eskon muistosanat Aino Kassisesta julkaistiin Ultrassa 9/77). Kaksi vuotta myöhemmin myös Ture Ara oli lähtijöiden joukossa. Kun vanhat konkarit olivat menneet manan maille, imatralainen Eeva Partanen tuli Mustosten läheiseksi opastajaksi ja ystäväksi hengen tiellä (Ultra 10/84).

 

Iso Veli puhuu

Esko Mustosta on lähestytty näkymättömän maailman taholta ties kuinka monta kertaa, mutta sota-ajan ihmeellisen pelastumisen jälkeen hätkähdyttävin kokemus tapahtui kesällä 1959, kun Esko oli Yleisradion erakkona Lapissa. Hän mainitsi suorassa radio-ohjelmassaankin voimakkaasta äänestä, joka huusi hänen nimeään ESKO…ESKO…, kun hän erakkona oleskeli Sattasen huipulla. Seuraavan vuosikymmenen aikana Eskon unimaailma oli hyvin voimakasta. Unien jälkeen alkoi myös näkyjen maailma avautua Esko Mustoselle. Kaikista näistä kokemistaan ilmiöistä Esko on tehnyt tarkat muistiinpanot. Vasta 80-luvun alussa ääni-ilmiöt alkoivat esiintyä jatkuvasti; Esko sai yhteyden Isoon Veljeen.

Kun puhumme Irmeli Mustosen kanssa Isosta Veljestä, joksi Esko kuulemaansa ääntä kutsui, Irmelin on vaikea keksiä sopivaa nimitystä tälle ilmiölle. Kun ehdotan nimitystä henkiopas, Irmeli pitää sitä hieman sopimattomana. Aivan ilmiön alussa sitä kutsuttiin taskuääneksi. Joskus ääni alkoi kuulua autoa ajaessa, jolloin Esko Mustonen saattoi pysäyttää auton ja ihmetteli, mistä auton osasta ääni oikein oli lähtöisin.

Vähän myöhemmin Esko huomasi, että salaperäiseltä ääneltä saattoi kysellä sekä henkilökohtaisia että yleisiä asioita, joihin Iso Veli aina antoi vastauksensa. Esko ei kuitenkaan koskaan kysellyt mitään arkipäiväisiä asioita, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Kirjojen kirjoittamisen yhteydessä Esko Mustonen kyllä keskusteli Ison Veljen kanssa, mutta mitään ehdottomia käskyjä tai määräyksiä hän ei ääneltä saanut.

Joskus Esko Mustonen pystyi Ison Veljen välityksellä auttamaan myös läheisiä ystäviään, jotka eivät olleet saaneet vaikeisiin ongelmiinsa vastausta mistään muualta. Henkisen tien kulkijalla on aina edessään vastavoimia, joten eteneminen ei koskaan voi olla helppoa.

Irmelin omalla kohdalla unet ovat lapsuudesta asti olleet hyvin keskeisellä sijalla. Joskus 80-luvulla unien ja arkipäivän välinen ero oli niin ohut, että hänen täytyi jättää unet pitkäksi aikaa kokonaan syrjään.

- Pyysin, että unimaailma suljetaan minulta kokonaan, sillä yö ja päivä olivat samanlaisia ja lisäksi tuli kaikenlaisia ennustuksia. Se oli rasittavaa. Unimaailma oli pois vuodesta 1980 aina Eskon kuolemaan saakka. Nyt Esko on tullut luokseni unien kautta aina silloin, kun minulla on ollut suurempi kaipaus häntä kohtaan. Se on tuntunut hyvältä.

 

Viisi kirjaa rajatiedosta

Ultra-lehden lisäksi Esko Mustonen kirjoitti artikkeleita rajatiedosta myös Katso-lehteen, jonka palveluksessa hän oli toimitussihteerinä ja erikoistoimittajana noin 25 vuotta. Alan kirjoituksia oli kuitenkin Katsossa hyvin harvakseen (esim. Anselm Kasteesta, Tapio Kaitaharjusta ja Eeva Partasesta). Eskolle ja Irmelille kertyi vuosi vuodelta runsaasti rajatiedon aineistoa, joten vähitellen tuli ajankohtaiseksi myös alan kirjojen kirjoittaminen. Hyvän alkusysäyksen kirjalliseen tuotantoon antoi Ultran apuraha Esko Mustoselle kesällä 1984. Apurahat jaettiin Kreivilän viimeisillä Ultrapäivillä 7.7. 1984. Esko Mustosen apurahan kohteena oli suomalaiset poltergeist-ilmiökokemukset. Hän haastatteli yli sata suomalaista, jotka olivat kokeneet poltergeist-ilmiön. Kirja valmistui WSOY:n kustantamana vuoden 1986 alussa nimellä Tuntematon voima POLTERGEIST sisältäen 210 sivua. Samoihin aikoihin Esko jäi eläkkeelle Katso-lehden palveluksesta.

Esko Mustosen toinen parapsykologinen kirja käsitteli sotavuosien selittämättömiä tapauksia sekä tulilinjoilla että kotirintamalla. Teos pohjautui 144 kirjeeseen sotavuosien paranormaaleista ilmiöistä. Eskon toinen kirja, Aavistuksia sodassa 1939 – 1944, ilmestyi WSOY:ltä vuonna 1988. Tämä Eskon työ oli samalla kunnianosoitus suomalaisille sotaveteraaneille, joiden toiminnassa hän oli aktiivisesti mukana eläkepäivinään.

Eskon kolmas kirja, Jälleensyntymä ja karman laki, liittyy parapsykologian lisäksi myös esoteeriseen tutkimukseen. Teoksen käsikirjoituksen hän sai valmiiksi jo vuoden 1988 lopulla, mutta kirjan julkistaminen tapahtui 9. helmikuuta 1990 Kahvila Kirjokannen viihtyisissä tiloissa Helsingissä. Teoksen takakannessa sanotaan sen olevan "Ensimmäinen suomalainen kansantajuinen yhteenveto jälleensyntymästä ja karman laista." Kirjan sivumääräkin on kunnioitusta herättävä: 418. Tämäkin teos oli WSOY:n kustantama, mutta kaksi Eskon viimeistä kirjaa ohjautuivat pienemmille helsinkiläisille kustantajille.

Enkelten maailma on Esko Mustosen pääteos sisältäen 221 sivua. Se ilmestyi Aquarianin kustantamana 1993 aloittaen samalla enkelikirjojen aallon Suomessa. Toinen painos ilmestyi seuraavana vuonna. Aikaisemmat kolme Eskon kirjaa olivat sisältäneet pelkkää tekstiä, mutta enkelikirjaan liittyy myös runsas kuvitus. Enkelten maailma –kirjansa loppupuolella Esko Mustonen kirjoittaa kymmenellä sivulla myös omista enkelikokemuksistaan, joita kirjassakin on useita, mutta todellisuudessa niitä oli vielä enemmän. Esko aloittaa omat kokemuksensa Katso-lehden lukijamatkalla Thaimaassa vuonna 1975 hänelle sattuneesta ihmeestä, jolloin Esko Mustonen kohtasi valkopukuisen, jasmiinille tuoksuvan, itämaisesti pukeutuneen ylhäisen miehen, joka puhutteli häntä englannin kielellä ja tunsi hänet läpikotaisin. Esko otti miehestä kaksi valokuvaa, mutta juuri nuo ruudut olivat täysin tyhjiä, vaikka kaikki muut matkan yli 160 kuvaa onnistuivat. Esko oli täysin varma, ettei salaperäinen mies ollut tavallinen ihminen.

Juuri ennen kuolemaansa Esko Mustonen ehti saada valmiiksi myös viidennen kirjansa käsikirjoituksen. Eino Leinon henkinen testamentti, jonka Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry tänä vuonna julkaisi, käsittelee Eino Leinon lisäksi myös viime vuosisadan alun Suomen teosofisen liikkeen keskushahmoa Pekka Ervastia, jolta Leino sai runsaasti vaikutteita teosofiseen maailmankatsomukseensa. Eino Leinon teosofinen näkemys välittyy Esko Mustosen mukaan parhaiten teoksesta Alla kasvon Kaikkivallan, jota hän pitää Leinon henkisenä testamenttina.

Jää nähtäväksi, ilmestyykö Esko Mustoselta kuudeskin kirja, sillä Esko ehti kirjoittaa myös monivaiheisen ja mielenkiintoisen elämäkertansa käsikirjoituksen valmiiksi.

 

Luovia harrastuksia

Kirjallisen ja sanallisen lahjakkuuden lisäksi Esko Mustonen oli myös monipuolinen musiikkimies. Rajatietoon liittyvä esimerkki tästä oli hänen säveltämänsä ja sanoittamansa Ultra-valssi, jonka ensiesitys tapahtui Erkki Ertaman sovittamana heinäkuun 1994 helteisillä Ultrapäivillä. Esko Mustonen muistetaan toki monilta muiltakin Ultrapäiviltä, sillä hän oikeastaan loi Ultrailtojen perinteen vuonna 1989. Eskon kynästä syntyi samana kesänä myös HupiUltra, "Ultra-Päivien erittäin epävirallinen äänenkailottaja".

Esko Mustonen on sanoittanut ja säveltänyt suuren määrän erilaista käyttömusiikkia: tangoja, valsseja, polkkia, jenkkoja jne. Levytyksiä on kertynyt noin tusina.

Ultran haastattelussa 3/1986 Esko lausui musiikista:

- Musiikki on suuriarvoinen tekijä elämässäni. Musiikin avulla saan hyvin usein positiivisia värähtelyjä. Kun tulen kotiin väsyneenä ja on tunne, että koko maailma kaatuu päälleni, niin otan hanurin tai menen urkujen ääreen ja soitan mitä tahansa, alkaa mielialani heti nousta. Muutamassa minuutissa tulen hyvälle tuulelle.

Runoja Esko Mustonen on kirjoittanut koko elämänsä ajan. Ultrassa 10/84 julkaistiin Eskon runo Tuhat vuotta Kreivilässä, jonka innoittajana oli Kreivilän kesäkodin saunatiellä ollut "tunneli", vahva kohta, joka vei Eskon joka kerta muihin maailmoihin.

Esko Mustonen oli myös lahjakas piirtäjä. Piirroksiaan Esko lahjoitteli parhaille ystävilleen runojen ja tekstien kera.

 

Rajatiedon ääni

Esko Mustosen elämänkaarta voi luonnehtia hyvin monipuoliseksi. Siinä oli aineksia moneen suuntaan, mutta näkyvintä oli hänen monipuolinen taiteellinen lahjakkuutensa. Suomen kansa muistaa hänet ennen muuta Sävellahja-ohjelmasta, jota yli miljoona suomalaista kuunteli sunnuntaista toiseen yli kahden vuosikymmenen ajan.

Rajatiedon harrastajille Esko Mustosesta tuli luotettava rajatiedon ääni, jonka alaan liittyviä ohjelmia odotettiin radiosta hartaasti 70- ja 80-luvuilla. Samoin myös hänen esiintymisiään rajatiedon yleisötilaisuuksissa joko juontajana tai esitelmöitsijänä. Nyt tiedämme, että myös Eskolla itsellään oli oma rajatiedon äänensä, Iso Veli, jota hän pysähtyi kuuntelemaan yhtä hartaasti kuin suomalaiset sunnuntaisin Eskon Sävellahjaa. Tuo Iso Veli johdatteli Eskon henkistä kehitystä hyvin hienovaraisesti. Iso Veli ei koskaan antanut valmiita ratkaisuja, valinnat jäivät Eskolle itselleen.

Eläkevuotensa Esko Mustonen käytti samaan tapaan kuin Voitto Viro, monipuolisiin kirjallisiin tutkimuksiin ja töihin, joista olemme saaneet nauttia yli vuosikymmenen ajan sekä lehtikirjoitusten että kirjojen muodossa.

Tapani Kuningas

 


< TAKAISIN ULTRAAN 10/2000

TAKAISIN HENKILÖHAKEMISTOON  >