Helmikuu 2021 Veikko Lindroos
Kell’ synti on, hän synnin kätkeköön… hän muita syyttäköön… Niin, pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Synti on erehdys. Ja laskelmointi taitaa mennä jo pahuuden piikkiin. Laskelmoitua hyvyyttä ei ole. Petollinen ystävä ja kovasydäminen kristitty ovat mahdottomuuksia.
Kirjailija Mika Waltari totesi, että hän ei voi sanoa olevansa kristitty, se on liian vaativa määritelmä hänelle.
Viemmekö kristillisyyttä eteenpäin vai eriarvoisuuden ilosanomaa. Ysiysi. Nyt on halpaa! Minuuksien vaatepuut, kätketyt komerot. Synti suuri surkia.
Teen tekoja, joita en halua. Samoin on sanojen kanssa. Näin Paavali totesi. Näin on kaikkien unikekojen laita. Lapsuksia, lipsautuksia tulee, kun ei ole täysin hereillä, kun nukkuva puhuu!
Itsekkäät geenit, Dawkins. Muun muassa Sokea kelloseppä – kirjansa. Geenien vaatimus, itsekkyys, johon kuuluu käsittääkseni varsin usein oma sukuvietti, pesue, klaani heimo. Onko geeneissämme perisynti?
Buddha teroitti, kuten jotkut Raamatunkin osiot, pysymään hereillä. Unissapuhuja on taantunut, hän kommentoi kuin infantiili.
Dalai Lama meditoi pitkään ennen kukonlaulua. Hän ei ole valmistautumaton päivän sanasateeseen.
Sanailun, kukkoilun ja kanailun, jauhot suuhun – tyylin sijaan oikea keskustelutaito, viisauden etsintä.
Humalainen on oikeasti oma itsensä! Humala, henkisyyden korvikekemiaa. Vääristynyttä infoa, väärin yhdisteltyjä piuhoja.
Rukous ilman meditatiivisuutta, tyhjiä sanoja, hokemista.
Maailmojen uni. Herääminen tarjoaa katoamattoman levon.
