 |
2012 alkoi epäonnisesti
Monen pelkäämä – toisaalta
myös monen toiveikkaana odottama – 2012 alkoi
dramaattisilla uutiskuvilla Italiasta: loistoristeilijä
Costa Concordia ohjattiin liian lähelle rantaa, sai
valtavan repeämän ja kaatui. Yli neljästä tuhannesta
laivalla olleesta melkein kaikki saatiin pelastettua, osin
juuri siksi, että laiva oli niin lähellä rantaa.
Meidän suomalaisten on helppo samaistua laivalla olleiden
tilanteeseen, sen verran yleistä kansanhupia laivoilla
matkustaminen ja risteileminen ovat. Näinkin pieni kansa
tekee miljoonia ja taas miljoonia laivamatkoja vuodessa.
Suomessa myös tehdään näitä merten uivia kaupunkeja, ei
tosin tätä epäonnista laivaa.
Estonian kohtalolta, eli lähes kaikkien matkustajien
menehtymiseltä, Costa Concordian pelastivat matala vesi,
joka esti laivaa uppoamasta kokonaan, parempi keli –
Estoniahan upposi syysmyrskyssä - ja Välimeren
suhteellisen lämmin vesi, joka ei kangistanut mereen
joutuneita kuten hyinen Itämeri. Sitä vastoin arviot
henkilökunnan toiminnasta hädän hetkellä eivät ole olleet
mairittelevia.
Vuodenvaihde ei sujunut
ongelmitta myöskään Suomessa. Joulunpyhistä alkaneet
talvimyrskyt jättivät häkellyttävän suuren osan suomalaisista
häkellyttävän pitkäksi aikaa ilman sähköä. Ja kun nämä viat
oli nippanappa saatu hoidetuksi, viikkojen ajan tuntui että
pienikin lumisade vei sähköt uudelleen.
Myrsky ei oikeastaan ole edes onnettomuus, se on normaali
luonnonvoima, joka silloin tällöin vierailee maassamme.
Ilmaston muuttuessa entistä arvaamattomammaksi ehkä jatkossa
vielä useammin kuin ennen. Miten se saattoi saada puoli Suomea
polvilleen?
Yhteiskuntamme lähes täydellinen riippuvuus sähköstä kävi karulla
tavalla selväksi. Kodit ja muut rakennukset lämpiävät
sähköllä, öljylämmityskin tarvitsee sähköä toimiakseen.
Jossain vaiheessa oli vallalla villitys purkaa taloista ne
viimeisetkin tulisijat. Jos nyt olisi ollut samanlaiset
pakkaset kuin parina edellisenä vuonna, tilanne olisi
kärjistynyt nopeasti.
Kännykät lakkasivat toimimasta,
vesihuolto alkoi vaarantua, edes viranomaiset eivät saaneet
yhteyttä toisiinsa… Saimme pelottavan muistutuksen siitä,
kuinka optimistista turvallisuudentunteemme onkaan.
Metsurit ja sähkömiehet, jotka raivasivat ja rakensivat yötä päivää
uudelleen sähkölinjoja, olivat tämän katastrofin sankareita.
Mutta jossakin on tehty myös – isoja – virheitä. Tämä
likapyykki on vielä paljolti pesemättä.
Vaikka 2012 alkoi näinkin
dramaattisesti, näissä alkuvuoden takaiskuissa ei välttämättä
ole kyse mistään ”tuomiovuoden kirouksesta”. Viime vuonna –
kuten aikaisempinakin - koettiin vaikka minkälaista epäonnea,
ja silloin oli vuosi 2011.
Juha Hiltunen toteaa kolumnissaan tässä Ultrassa: ”Ne, jotka
uskovat vuoden 2012 lopun vievän ihmiskunnan korkeamman
henkisen kehityksen tielle tuhoutumisen sijasta, ovat
toivottavasti lähempänä totuutta.”
Tästä olemme kaikki varmasti
samaa mieltä.
Marko Kananen
Päätoimittaja
|
