Pääkirjoitus 5-6/2008

Mitä ravinnoksi? 

Ihmisten käyttämä ravinto on ollut – ja tulee olemaan – loputtomien kiistojen aihe. Alan gurut kiertävät maailmalla, ja Suomikin on saanut heistä osansa. Kaksi ääripäätä tulee mieleen lähivuosien Dipolin messuilta. Kuluvan vuoden helmikuussa amerikkalainen lääkäri Aajonus Vonderplanitz esitteli suomalaisille kehittämäänsä Primal Diet –ruokavaliota, jossa melkoisena haasteena nykyihmiselle on raa’an lihan käyttäminen. Ehkä vielä hämmästyttävämpi viesti kuultiin Dipolin juhlasalissa kolme vuotta aikaisemmin, kun saksalainen luonnontieteiden tohtori Michael Werner kertoi eläneensä lähes koko 2000-luvun syömättä mitään. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että molemmat miehet ovat itse parantuneet erittäin vakavista sairauksistaan omien, hyvin vastakkaisten ruokavalioittensa – raaka liha ja valoravinto - avulla, ja ovat olleet varmoja siitä, että heidän mallinsa sopisi muillekin ihmisille.

Uskonnolla on ollut – ja on edelleen – sanansa sanottavana siihen, mitä ko. uskonnon kannattajat syövät. Hinduilla, islamilaisilla, juutalaisilla jne. on omat sääntönsä ravinnon suhteen. Tosin on heti todettava, että aika harva kaikista uskovaisista noudattaa oikeaoppisia ruokailusääntöjä kirjaimellisesti. Kristinuskon piirissä ravinnon suhteen on oltu aika vapaamielisiä, joskin muutama poikkeus löytyy. Seitsemännen päivän adventistit tunnetaan terveellisistä elintavoistaan, samoin mormonit. Tutkimusten mukaan adventistien kohdalla kasvisravinnon käyttäminen ja muut terveelliset elintavat antavat elinvuosia noin kymmenen prosenttia lisää.

Rajatiedon piireissä sopivasta ravinnosta on monenlaisia käsityksiä. Osa meistä ei kiinnitä syömiseensä erityistä huomiota, osa taas on siitä hyvinkin tarkka. Sata vuotta sitten teosofinen liike levitti myös vegetarismin aatetta Suomeen, viime vuosikymmeninä kasvisruoka on usein yhdistetty vihreään liikkeeseen. Kaikille sopivan ruokavalion määrittely lienee kuitenkin yhtä mahdotonta kuin kaikille sopivan puolueen tai maailmankatsomuksen nimeäminen.

Sopivan ravinnon suhteen yksilölliset erot näyttävät olevan suuria. Vesi lienee ainoa vaaraton vaihtoehto kaikille ihmisille. On myös todettava, että luotettavia tieteellisiä tutkimuksia eri ravintoaineiden pitkäaikaisesta ja suuria väestöryhmiä koskevasta käytöstä on toistaiseksi liian vähän. Emme oikeastaan tiedä, mikä olisi meille kaikille sopivinta ja terveellisintä ravintoa.

Joka tapauksessa yksittäiset ihmiset ovat eläneet yli 100-vuotiaiksi hyvin monenlaisella ravinnolla – sekä kasviksilla että lihalla, useimmiten molemmilla. Ravintotottumusten moninaisuus ei yleensä haittaa myöskään rajatiedon tapahtumissa. Esimerkiksi Ultrapäivillä kaikille löytyy sopivaa suuhunpantavaa.

Tapani Kuningas