Ultran
sivuilla on esitelty varsin harvoin rajatiedon suomalaisia
kirjastoja, vaikka sellaisia löytyy lähes yhtä paljon kuin alan
yhdistyksiäkin, siis kaikkiaan satoja. Tosin useimmat niistä
ovat pieniä, tietyn rajatiedon osa-alueen – usein vaatimattomia
- kirjakokoelmia. Eniten kirjastoja löytyy luonnollisesti
Helsingistä. Esimerkiksi Uudenmaankadulta, keskustan tuntumasta,
tulee mieleen kaksi alan kirjastoa. Toinen niistä on Rajatiedon
Yhteistyön kirjasto (Uudenmaankatu 33), toinen antroposofinen
kirjasto (Uudenmaankatu 25 A 5). Teosofinen kirjasto (Vironkatu
7 C 2) on puolestaan maamme vanhin alan erikoiskirjasto, joka
aloitti lainaustoimintansa jo 1890-luvulla.
Alan suurin
suomalainen kirjasto ei löydy – ihme kyllä – Helsingistä vaan
Turusta. Åbo Akademin säätiön alaisuudessa toimiva
Donner-instituutin Steinerkirjasto on Pohjoismaiden suurin
uskontotieteelliseen kirjallisuuteen erikoistunut kirjasto, joka
aloitti toimintansa vuonna 1957. Sen kokoelmiin kuuluu noin 70
000 julkaisua. Vaikka kirjaston pääpaino on uskontotieteessä ja
antroposofiassa, myös okkultismi, parapsykologia, salaseurat ja
spiritismi saavat osansa. Turun tuntematonta suuruutta on
esitelty Ultrassa pari kertaa, esim. 3/89 s. 35.
Donner-instituutti sijaitsee Turun Tuomiokirkon vieressä
(Piispankatu 13).
Rajatiedon
kirjastoja on toki muuallakin kuin suurimmissa kaupungeissamme.
Myös maaseudulta löytyy muutama merkittävä alan kirjasto. Yli 30
vuotta sitten jopa Ultra-lehti ryhtyi kirjaston kokoamiseen.
Rajatiedon kirjasto ei voi koskaan tulla valmiiksi, sillä
kirjoja tuntuu vuosi vuodelta ilmestyvän yhä runsaammin. Myös
vanhoja kirjoja, jotka eivät vielä ole kirjastossa, löytyy
jatkuvasti.
Ultran
kirjasto muodostuu noin kymmenestä eri kokoelmasta, joista
suurin osa on saatu lahjoituksina, osa testamenttien kautta.
Nykyisin kirjastossa on runsaasti myös erilaisia äänitteitä,
elokuvien ja tv-ohjelmien tallenteita jne. Ultran kirjastoon on
vuosien varrella kertynyt kaikenlaista rajatiedon aineistoa.
Osittain on kyse myös aineiston arkistoinnista tuleville
polville. Ongelmana alkaa olla aineiston järjestäminen,
luokittelu ja luetteloiminen, joka vaatii runsaasti sekä aikaa
että ammattitaitoa. Joistakin kirjoista on kertynyt useita
kaksoiskappaleita, joita on annettu myös myyntiin.
Alan
yhteisöjen lisäksi monilla yksityishenkilöillä on kotonaan
suuria rajatiedon kirjakokoelmia sisältäen jopa tuhansia
teoksia. Aika usein monet merkittävätkin yksityiskirjastot
hajoavat maailmalle henkilön kuoleman jälkeen, jos testamenttia
ei ole olemassa. Sama kohtalo odottaa usein myös toimintansa
lopettavien alan yhdistysten kirjastoja.
Lopuksi
vielä toive siitä, että joku laatisi luettelon rajatiedon
kirjastoista Suomessa.