Pääkirjoitus 4/2008

 

Rajatiedon kirjastoista 

Ultran sivuilla on esitelty varsin harvoin rajatiedon suomalaisia kirjastoja, vaikka sellaisia löytyy lähes yhtä paljon kuin alan yhdistyksiäkin, siis kaikkiaan satoja. Tosin useimmat niistä ovat pieniä, tietyn rajatiedon osa-alueen – usein vaatimattomia - kirjakokoelmia. Eniten kirjastoja löytyy luonnollisesti Helsingistä. Esimerkiksi Uudenmaankadulta, keskustan tuntumasta, tulee mieleen kaksi alan kirjastoa. Toinen niistä on Rajatiedon Yhteistyön kirjasto (Uudenmaankatu 33), toinen antroposofinen kirjasto (Uudenmaankatu 25 A 5). Teosofinen kirjasto (Vironkatu 7 C 2) on puolestaan maamme vanhin alan erikoiskirjasto, joka aloitti lainaustoimintansa jo 1890-luvulla.

Alan suurin suomalainen kirjasto ei löydy – ihme kyllä – Helsingistä vaan Turusta. Åbo Akademin säätiön alaisuudessa toimiva Donner-instituutin Steinerkirjasto on Pohjoismaiden suurin uskontotieteelliseen kirjallisuuteen erikoistunut kirjasto, joka aloitti toimintansa vuonna 1957. Sen kokoelmiin kuuluu noin 70 000 julkaisua. Vaikka kirjaston pääpaino on uskontotieteessä ja antroposofiassa, myös okkultismi, parapsykologia, salaseurat ja spiritismi saavat osansa. Turun tuntematonta suuruutta on esitelty Ultrassa pari kertaa, esim. 3/89 s. 35. Donner-instituutti sijaitsee Turun Tuomiokirkon vieressä (Piispankatu 13).

Rajatiedon kirjastoja on toki muuallakin kuin suurimmissa kaupungeissamme. Myös maaseudulta löytyy muutama merkittävä alan kirjasto. Yli 30 vuotta sitten jopa Ultra-lehti ryhtyi kirjaston kokoamiseen. Rajatiedon kirjasto ei voi koskaan tulla valmiiksi, sillä kirjoja tuntuu vuosi vuodelta ilmestyvän yhä runsaammin. Myös vanhoja kirjoja, jotka eivät vielä ole kirjastossa, löytyy jatkuvasti.

Ultran kirjasto muodostuu noin kymmenestä eri kokoelmasta, joista suurin osa on saatu lahjoituksina, osa testamenttien kautta. Nykyisin kirjastossa on runsaasti myös erilaisia äänitteitä, elokuvien ja tv-ohjelmien tallenteita jne. Ultran kirjastoon on vuosien varrella kertynyt kaikenlaista rajatiedon aineistoa. Osittain on kyse myös aineiston arkistoinnista tuleville polville. Ongelmana alkaa olla aineiston järjestäminen, luokittelu ja luetteloiminen, joka vaatii runsaasti sekä aikaa että ammattitaitoa. Joistakin kirjoista on kertynyt useita kaksoiskappaleita, joita on annettu myös myyntiin.

Alan yhteisöjen lisäksi monilla yksityishenkilöillä on kotonaan suuria rajatiedon kirjakokoelmia sisältäen jopa tuhansia teoksia. Aika usein monet merkittävätkin yksityiskirjastot hajoavat maailmalle henkilön kuoleman jälkeen, jos testamenttia ei ole olemassa. Sama kohtalo odottaa usein myös toimintansa lopettavien alan yhdistysten kirjastoja.

Lopuksi vielä toive siitä, että joku laatisi luettelon rajatiedon kirjastoista Suomessa.

 

Tapani Kuningas


ALOITUSSIVULLE