VUODEN RAJATIETOKIRJA
Bey Hengin arviointi jokaisesta ehdokkaasta
Jokanaisen joogakirja
Malla Rautaparta, WSOY
Vaikuttaa ihan oivallukselta tehdä joogakirja
painotetusti – erityisesti naisille.
Pinnallisen vaikutelmani mukaan jooga porukoissa
on enemmistö naisia, joten he ovat ansainneet moisen erikoishuomion.
Kirjana Rautaparran teos on korkea luokkainen,
tekstiltään, kuviltaan ja taitoltaan. Erikoisen rohkaisevaa on se
lempeys ja joustavuus joka luonnehtii hänen joogaansa: ”ei ohjeen
mukaan vaan niin kuin hyvältä tuntuu”. Tämä suhtautuminen auttaa myös
meitä tavallisia köntyksiä tulemaan mukaan työhön, jonka palkintona on
nykyistä parempi elämä.
Maallikko ei pysty arvioimaan harjoitusten arvoa
ja järjestystä. Kirjaan sisällytetty joogan kehityshistoria antaa
syvyyttä ja lisää luotettavuutta. Joogaan on aiheettomasti kytkeytynyt
uskonnollisia ennakkoluuloja jotka todella on syytä liuottaa pois.
Terve sielu terveessä ruumiissa on joogaa
puhtaimmillaan.
Hengitysharjoitukset saavat teoksessa
ansaitsemansa huomion ja tehokas opastus rentoutumiseen voi auttaa
arkipäivän stressi tilanteisiin. Loppuosan erityiset neuvot käyvät
itämaisesta lääkärikirjasta.
Kirja tuntuu iloiselta ja sopii lahjaksi
ystävälle.
Kristillisten mysteerien tiet Compostelasta nykypäivään
Manfred Schmidt-Brabant ja Virginia Sease, Suomen antroposofinen
liitto
Antroposofia käsittelee elämämme perimmäisiä
mysteereitä – salaisuuksia – tieteenä, jota ulkopuolisen on vaikeaa
erottaa uskosta.
Vihkiytymätöntä ei
auta, vaikka hän joskus vuosikymmeniä sitten olisi tutustunut
antroposofian perusteisiin. Kirjoittajat Virginia Sease ja Manfred
Schmidt-Brabant ovat antroposofian keskeisiä hahmoja ja heidän
luentonsa syvän vakaumuksen ja ammattitaidon sanelemia. Jotenkin koen
mukana Rudolf Steinerin kaavun.
Kirjaan on koottu syksyltä 1997 Santiago de
Compostelassa pidetyt 13 esitelmää, jotka käsittelevät ”Uudemman
mysteerihistorian käännekohtia.”
Alkuun kuvataan Graalin mysteerin kosmista alkua,
Hiramia, Salomoa ja Saban kuningatarta. Vuoronsa saavat Golgatan
mysteeri ja siihen kohdistuneet kreikkalaiset vaikutteet.
Varhaiskristillinen viisaus, ja keskiajan
ristiriitainen kehitys johtavat pyhiinvaelluksiin ja Santiago de
Compostelaan. Erityisen painokkaita ajatuksia uhrataan musiikin
merkitykseen henkisessä kasvussa.
Christian Rosenkreuts nousee kolmen vihkimyksensä
kautta Rudolf Steinerin taustahahmoksi ja Ruusuristiläisyys kirjan
keskeiseksi henkiseksi sanomaksi.
Antroposofinen ajattelu saa kristillisten
mysteerien käännekohdista voimakkaan tuen.
Asiaan vihkiytymätöntä lukijaa vaivaa tuon
tuostakin pois putoaminen ja keinoja tilanteen korjaamiseen ei ole
olemassa. Monet mielenkiintoiset asiat jäävät auki ja saman lauseen
lukeminen useampaankin kertaan ei auta.
Materialismiin kieroutunut aikamme joutuu
kyseenalaiseen valoon ja neljännesvuosittain annettavat
talouskatsaukset lähinnä kirosanoiksi.
On todella mielenkiintoista nähdä kuinka
sopuisasti mysteeriajattelu ja tulosajattelu tulevaisuudessa voivat
elää.
Suomen antroposofisen liiton kirja vuonna 2007
sohaisee kuhisevaa muurahaispesää. Arvostan rohkeaa yritystä.
PS.
Maailmaamme voidaan nähdä kovin eri tavoin.
Suuri osa populaatiosta näkee elämämme arkisten
asioiden hoitamisena. Leipää on ostettava ja jätteet lajiteltava.
Vastakkainen näkemys on, että ihminen on henkinen
olento, joka ilmenee ajassa toisarvoisen aineellisessa toimivan
välineensä kautta. Väline voi kokea mystisiä asioita, vastaanottaa
viestiä henkisestä, saada vihkimyksiä ja tajuta suuria salaisuuksia.
Viestit ovat peräisin aikaisemmista
inkarnaatioista.
Näiden kahden maailmankuvan välillä vallitsee
ylipääsemätön kuilu, eikä kommunikaatio niiden välillä tuo helpotusta.
Keskitien kulkijalla on helpompaa. Aineellinen
on, ja sitä on hoidettava huolella, että se toimisi hyvin. Hoidettu
aineellinen kasvaa henkiseen, arvojen maailmaan, ja kohottautuu
luovuuteen ja rakkauteen.
On rikastuttavaa, että kaikista erilaisista
maailmoista on niitä elävöittäviä kuvauksia.
Luovaa spelt-leivontaa eri aikojen hengessä
Kari Kaipainen, SunSpelt
Kirjaan tartuttaessa se hurmaa jo ulkoasullaan.
Lähempi tutustuminenkaan ei tuota pettymystä.
Varsinainen yllätys on, että niinkin kapeasta
aiheesta on kyetty luomaan laaja-alainen kuvaus ja vielä vaivoja
säästelemättä. Selitys on kai se, että kirja on samalla yrityksen
lippulaivaksi tarkoitettu esittely.
Tosiasia on, että ennen kirjaan tutustumista olin
kyllä kuullut muutaman henkilön viljelevän spelttiä – jotain
entisvanhasta vehnälajia – mutta siihen tietoni asiasta loppuivatkin.
Kaipaisen tietopaketti sattui siis kohdalleen ja tutustuttuani
teokseen tunnen itseni miltei asiantuntijaksi.
120 sivua yleistietoa ja saman verran sivuja
täynnä hyvän tuntuisia reseptejä on tukeva annos tietoa, jota tarpeen
tullen voi toistuvasti tarkistaa, koska kirja on taitettu
rengaskansiin, käsikirjan muotoon.
Itse ilahduin erityisesti yksinkertaisen
selkeistä kannan otoista mausteiden maailmaan. Vaatimatonkin tuoreiden
mausteiden viljely antaa henkilökohtaisen suhteen niihin ja elävöittää
maustekarttaa.
Kirjan tekee ajankohtaiseksi sen luomu-henkisyys
ja ripaus historiaa, jolla se sidotaan muinoiseen Rooman valtakuntaan
ja Kalevalaankin. Onneksi silmäkulmassa on ilon pilkettä.
Kirjan loppupää liikkuukin sitten jo iduissa,
hunajassa, suolassa, sokerissa ja veden tärkeässä merkityksessä
terveydellemme. Usein unohtuu, että olemme pääasiassa vettä ja että
sen elävyyden merkitys omalle elämällemme on tärkeä.
Luulisin, etten ole ainoa jolle kirja on iloinen
ja hyödyllinen lisä tupakeittiöön.
Mestariparantajat
Hannes Karppinen - Osmo Hänninen, Otava
Parantajista on puhuttu ikiaikaisesti, mutta
hyvin laadittuja kirjoja heistä on vähän. On hienoa, että
kustannusosakeyhtiö Otava on tarttunut asiaan ja saanut aikaiseksi
tämän kirjan.
Koululääketieteen onnistunut tutkimus ja saama
rahoitus on luonut kuvan siitä, että elämme hyvinvointivaltiossa ja
että terveydenhuollossamme ovat asiat kunnossa. Näkymät tulevaisuuteen
ovat kuitenkin tukkoisat. Lääkkeiden ja hoitomenojen kustannukset ovat
nousseet räjähdysmäisesti ja suunta näyttää väistämättömästi
jatkuvalta.
Katse perinteiseen kansanparannukseen on
ilmeisesti ainoa tie, joka voisi johtaa eteenpäin.
Kirja kertoo mykistyttävän tarinan Hannes
Karppisesta ja Olavi Mäkelästä, jotka omalla voimallaan ja saamiensa
lahjojen turvin näyttävät kuinka merkittävää osaa yleisimmistä
vaivoista voidaan hoitaa yksinkertaisella taitavuudella ja todella
vähäisin kustannuksin.
Syvää ihailua kokien lukija tutustuu kahteen
elämäntarinaan ja näiden parantajien tekemään työhön ympäristönsä
ihmisten hyväksi.
Rinnakkaisena ajatuksena jää ihmettelemään, miksi
yhteiskunta ei ole voimakkaasti tarttunut ojennettuun käteen ja
ottanut kansanparannustaitoa yleiseen koulutukseen ja käyttöön.
Rivien välistä kuultaa, että koululääketiede
yleisesti ottaen on penseää tällaisille tavoitteille.
Lääkärikoulutukseen jouduttaisiin lisäämään uusia alueita ja ennen
kaikkea lääkkeiden käytön suosio voisi käydä laskemaan. Vastustajat
ovat vahvoja. Surullista on, että lääkkeet yleensä poistavat oireita,
mutta eivät vaikuta itse vaivan lähtökohtaan, miksi vaiva syntyy.
Kirja mestariparantajista kuuluisi joutua
jokaiseen käteen, joka kokee vaivoja tuki- ja liikuntaelimissä.
Samalla viitataan monissa kohdin laajempaankin ongelmaan, joka syntyy
kun virheelliset elintavat ja villiksi päässyt mieli tulevaisuudessa
tuovat entistä suurempia haasteita terveydenhuollolle.
Kun vähitellen on voitu hyväksyä itämaisten
kansanparannustietojen kotiutuminen tänne Pohjolaan, luulisi että
Kalevalainen tieto olisi myös saamassa ansaitsemansa arvostuksen.
Näkijä Niina-Matilda – Elämänpolulla henkien kanssa
Niina-Matilda Juhola, WSOY
Niina-Matilda Juhola on kirjoittanut harvinaisen
hyvän kirjan.
Näkijän elämä on rakenteestaan johtuen paljon
monipuolisempi, kuin meillä tavallisilla tallaajilla. Monipuolisesta
elämästä voi oppia enemmän kuin kapea-alaisesta. Toisen elämästä on
lisäksi helpompaa oppia kuin omastaan. Tässä asetelmassa on ilmeisen
paljon aineksia kirjaan ja kun sen lisäksi kirjoittaa viisaaksi
kasvanut ihminen ja iloisen kevyellä tavalla, voi meitä lukijoita vain
onnitella siitä, että Niina Matilda on käynyt käsiksi kirjoittamiseen
ja WSOY sen kustantamiseen.
Kirja on mielenkiintoinen yhdistelmä
elämänkerrallista kuvausta ja sitä, mitä ”näkeminen” on.
Istuskellessani vuosikausia paraseurojen hallinnossa, tapasin useita
näkijöitä ja monia erilaisia tapoja nähdä. Noissa monissa
mielenkiintoisissa persoonallisuuksissa oli tuskin ketään, joka
samalla kun toimi vaativassa tehtävässään osasi yhtä hyvin pitää
jalkansa maassa ja tarkkailla itseään – havainnoida elämäänsä yhtä
selväpiirteisesti kuin Niina-Matilda. En ainakaan aikaisemmin ole
saanut käsiini yhtä avointa ja viisaan tuntuista omaelämänkerta
kuvausta kuin tämä. Itsetarkkailu on sekä vaikeaa että kipeää ja sen
tulosten kertominen muille vaatii nöyryyttä ja itseluottamusta. Nuo
kaksi luonteenpiirrettä kun eivät läheskään aina ole sopeutuneet
harmoniseksi kokonaisuudeksi.
Aluksi aristin kirjan rytmitystä. Lyhyitä
kappaleita, paljon otsikoita ja runonpätkiä. Kirjan edetessä opin
arvostamaan lukemisen keveyttä. Asiat eivät päässeet puuroutumaan,
vaan etenivät raikkaasti, vaikka samantapaisista asioista jouduttiin
puhumaan useita kertoja. Melkein tippa tuli silmäkulmaan kun luki
Englannista palaavan tytön kuvausta koti-Suomesta. On paljon sellaista
hyvää, joka jää näkemättä, kun on aina täällä kotonaan. Kuvaus
kotimaastamme tuo esille suuren joukon tosiasioita, jotka vain
tarkkasilmäinen näkijä – katselija – voi nähdä ja omaksua.
Kirjan alkupuoli on jännittävää seikkailua,
kasvun edellytysten näkemistä. Kasvaminen tuottaa paljon kipuja ja
loppupuoli on seesteistä elämänviisautta. Matkan varrella on helppo
samaistua moniin kokemuksiin vaikka itse ei olekaan näkijä. Kaikesta
kokemisesta huokuu rakkaudellinen asenne elämään ja muihin eläjiin.
Asenteessa täytyy olla jouston varaa eikä saa tarrautua
itsepäisyyteen, omahyväisyyteen ja ahneuteen. Synneistä ei puhuta
mitään vaikka opetusta tulee vuolaasti. Niina-Matilda on hyvä pappi.
Hyvän kirjan lukemisen jälkeen tuntee
kiitollisuutta ja olisi valmis aidosti halaamaa kirjoittajaa.
Salatut maailmamme
Rauni-Leena Luukanen-Kilde
Kirja ei jätä kylmäksi, vaan herättää
monenlaisia, jopa ristiriitaisiakin ajatuksia.
Loistavaa on, että henkisen maailman painoarvoa
elämässämme tuetaan näin voimakkaalla puheenvuorolla. Murheelliseksi
mielen tekee se, että ihmiskunnan henkistä kehitystä epäillään ja
sabotoidaan arvovaltaisilla voimilla, joiden täytyisi kehitystä tukea.
Rauni-Leena Luukanen-Kilde on huippuluokan
esiintyjä. Kun lisäksi tietää kuinka määrätietoinen, ponteva ja
tietorikas henkilö kirjoittaja on, voi ymmärtää että hänen toimintansa
herättää myös pelkoja ja huolia aineellista valtaa pitelevien ja
suojelevien piireissä. Kirjassa ammutaan tuon tuosta täyslaidallinen
tiedustelupalvelun, suojelupoliisin, jopa kirkon suuntaan. Ei voi
epäillä, etteikö osoite ole osittain oikea, mutta samalla saa kyytiä
myös moni joka ei sitä ole ansainnut. Yhteiskunnassamme tarvitaan
tukijärjestelmiä koska se ei ole kypsä siihen vapauteen, mikä olisi
oleellista demokraattisessa järjestelmässä. Tuskallista on, että tuo
tukijärjestelmä harhautuu tuhlaamaan voimiaan väärille alueille.
Ahdistuneen sanoman sisältä nousee kuitenkin
optimistinen vakaumus tulevan kehityksen kokonaissuunnasta. Terävien
syytösten välistä nousee tuon tuostakin näkemys, että sivilisaatioiden
kanssakäyminen on rakentavaa ja että oikeus ja vapaus tulevat
kuitenkin voittamaan.
Vasta viimeisillä sivuilla paljastetaan, että
kirja on kirjoitettu jo viime vuosituhannen loppupuolella, mutta
julkaisu vasta nyt. Se ei ehkä häiritsisi, ellei teksti sisältäisi
niin paljon viittauksia tapahtumiin ja kongresseihin 1990-luvulla.
Kirjan sanoma pysähdyttää meidät miettimään sitä
missä ollaan ja minne ollaan menossa.
Sattuma korjaa satoa
Erkki Ertama, Edico Oy
Elämänkerrat ovat yleensä vakavaa luettavaa.
Erkki Ertaman muistelmateos ja elämänkerta on leppoisin ja hauskin
mitä tältä alalta olen käsiini saanut. Tuntuu kuin hän kuljettaisi
meitä mukanaan ihan arkipäivissä, mutta myös juhlissa. Teos sisältää
satoja – ehkä tuhannen hauskaa juttua, jotka kuvaavat elämää sen
iloissa ja huolissa.
Ertama kertoo olevansa vasenkätinen ja että
lääketiede on osoittanut, että vasenkätisillä on meitä oikeakätisiä
parempi muisti – aivokurkiainen on kuulemma tarpeeksi tukeva. Tuota
muistia on todella tarvittu, mutta apuna on täytynyt olla myös varsin
hyvin hoidettu kuva-arkisto ja paljon päiväkirjamerkintöjä.
Jo muutamat tapaamiset Ultra-päivillä ja eräiden
parannustoimien yhteydessä vakuuttivat että Erkki Ertamalla on koko
ajan elämä pelissä. Kirjan nimi ”Sattuma korjaa satoa” voi ehkä olla
osuva, mutta ei voi välttyä vaikutelmalta että kirjoittajalla on
itsellä sormet mukana sattumaa auttamassa. Kun kaikki sattuminen ei
kuitenkaan ole johtanut vakavaan stressautumiseen voi päätellä, että
halu elää ja olla mukana on kaiken aikaa tukenut luovaa työskentelyä.
Tuossa vauhdissa ihminen – tekijä – todella unohtaa itsensä ja tekee
työtään koko persoonallisuudellaan eikä vain lopputulosta ajatellen.
Syntyy kiitollinen mieli elämää itseänsä kohtaan ja parasta on se,
että tuo kiitollisuus kiirii laajalle ympäröiviin ihmisiin.
Taide on yhtenäistämistä. Henkiselle kokemukselle
annetaan muoto fyysiseen aineeseen. Musiikki ja melodia ovat maailman
muotoja ja sen kuvaaja on henkinen innostus.
Laaja ystäväpiiri iloitsee Erkki Ertaman kirjasta
ja ventovieraillekin se on opettava teos siitä mitä lahjakkuus voi
välittömällä aktiivisuudella saada aikaiseksi.
Suomen luonnon valkoista magiaa
Erkki Lehtiranta & Leena Niemelä, Smiling Stars
Erkki Lehtiranta ja Leena Niemelä luovat
kirjassaan maailmankuvan, joka on useimmille uusi. Ihminen ei olekaan
vaatteidensa rajoittama ja sosiaalitunnuksensa määrittelemä kappale
eläväksi muuttunutta ainetta. Ihminen on aineelliseen
käyttövälineeseensä sitoutunutta henkeä jonka todellinen rajattomuus
on käsittämätön. Kaikki aine ja sitä elävöittävä henki ovat samaa
kokonaisenergiaa, värähtelyä.
Kykenemme värähtelymme ansioista panemaan aineen
liikkeelle, tuottamaan sen myötä energiaa ja uusia värähtelyjä ja
parhaassa tapauksessa tulemaan tietoiseksi tästä toiminnastamme.
Energian värähtelyjä on kovin eritasoisia.
Värähtelymme ovat subjektiivisia ja meihin rakentuu elämänkuva eri
uskonnoista kasvaneisiin ajatussuuntauksiin. Olemme varsin
kaavoitettuja ja tästä kasvaminen olisi vapautumista.
Kirja antaa meille uudet ulottuvuudet. Devat ja
luonnon kasvit tuovat äärellemme arvot, joita on mahdotonta arvioida
euroissa tai dollareissa. Omaa arvoamme ei voida mitata toimintamme
tulosten perusteella, vaan toiminnan itsensä mukaan.
Kävely luonnossa ja ajatustenvaihto metsätähden
kanssa on arvo, jota ei voi verrata lottokupongin menestykselliseen
täyttämiseen.
Ajatustenvaihto kukkien kanssa, kukkauutteiden
valmistaminen ja niiden monipuolinen käyttö elämämme rikastuttamisessa
johdattelevat meidät esoteeriseen todellisuuteen ja laaja-alaiseen
näkemykseen astrologiasta.
Lukija joutuu tajuamaan tietojensa ja tajunsa
vaatimattomuuden ja tulee nöyräksi kuin juuri tuo metsätähti, joka
kuitenkin on kosmisesti merkityksellinen.
Kirja on selkeästi jäsennelty kertomaan
värähtelylääkinnästä, kukkauutteiden valmistamisesta ja käytöstä,
värähtelyuutteista, chakroista, hienokehoistamme ja meridiaaneista.
Pääasia on 50 suomalaisen kukkauutteen
selostamisessa ja niiden vaikutuksissa. Kuvat kukista ovat erityisen
kiitoksen arvoisia.
Liitteissä puhutaan syötävistä kukista ja
hedelmistä, uutteiden liittymisestä astrologiaan ja lopuksi kaiken
takana olevasta mestari Hilariosta.
Tausta-asiantuntijoina nousevat esille
englantilainen lääkäri Edward Bach, tri. Richard Gerber ja insinööri
Jon C. Fox. Kirjassa vilisee satoja vihjeitä maailmanlaajuisesta
kirjallisuudesta, johon kannattaa tutustua, jos asiaan tahtoo
vihkiytyä.
Elämämme hienouden värähtelynä tajuaminen vaatii
kuitenkin herkkyyttä, jota kaikilla soutajilla ei ole. Paljon jää
puuttumaan kun vihkiytymättömänä ja ulkopuolisena lukee tekstiä, josta
putoaa ulos tuon tuostakin.
Kiinnostusta sytyttävä teos voi tuskin nousta
best-seller listalla kovin korkealle. Tuhannet lukijat olisivat
asiasta kiinnostuneita, jos käsitteet saataisiin siirretyksi
maallikolle tajuttavaan muotoon.
Kirja on erinomainen sille lukijakunnalle, jolle
se on tarkoitettu.
Sydämen parantava valo
Asger Lorentsen, Aurinko-Maa
Asger Lorentsenin kirja on hämmästyttävä
kokonaisuus. Kirjoittaja on syvästi uskova ihminen, jonka
jumalasuhteessa on vahva teosofinen vivahde ja joka toisaalta tuntee
ihmisen henkisen rakenteen katsellen sitä myös analyyttisen psykologin
silmin.
Lorentsen kokoaa maailmankaikkeuden, jumaluuden,
enkelimaailman ja ihmisen sydämen kokonaisuudeksi, joka toimii yhtenä
ja yhtä tarkoitusta varten. Elämän tarkoitus ja sisältö on rakkaus,
sen tuottaminen ja jakaminen kaikkialle.
Sydänsakran, sydänkeskuksen, sydänterapian –
valon tuottaminen ja jakaminen – kulkee koko kirjan läpi ja hän
osoittaa monta tietä, monta terapian muotoa, monta keinoa parantaa
elämää, joka on joutunut pelon ja ahdistuksen valtaan.
Lorentsen puhuu sydänsacran kukan kahdestatoista
terälehdestä ja siitä kuinka ne voivat kehittyä ja tai koteloitua
olosuhteiden vaihtuessa. Elämän kriisit annetaan meille kypsymistä
varten ja kypsyminen on keskeisesti egomme, itsekkyyden, ahneuden,
pelkojen ja omahyväisyyden kitkemistä ja hallintaa.
Pelot auttavat ihmisiä usein hyväksymään sen
”mitä elämä tahtoo sen olemassaololta, vastakohtana sille mitä ihminen
itse tahtoo elämältä”.
Kun olosuhteet tulevat suotuisiksi, lisääntyy
elinvoimamme, kyky tuottaa ja jakaa valoa ja rakkautta. Tähän
parantamiseen opastetaan keinoja, joista kirjoittajalla itsellään on
vuosikymmenien kokemus.
Lorentsenin kirjan taustavoimina on ihmisten ja
Jumalan ihastuttava enkelikunta, joka herkeämättömällä mielin palvelee
ja huolehtii meistä maan päällä vaeltavista ihmisistä.
Lorentsenin elämänkuva huipentuu ajatukseen:
”Jumalallisessa läsnäolossa eläminen on ihmisten syntymäoikeus. Koko
maailmankaikkeus kehittyy tästä olemisen tilasta ilmentämään Yhtä
Elämää.”
Tuon elämän voimakeskus on sydän ja sen
symbolisoima rakkaus.
Sille, jonka elämässä on epäilyksiä olemassaolon
oikeuksista ja huolia omasta osastaan täällä ajassa, on Lorentsenin
kirja hyvää ja rohkaisevaa luettavaa.
Eckhart Tolle
Uusi Maa, Basam Books
Uusimmassa kirjassaan ”Uusi Maa” Eckhart Tolle on
oivaltanut mistä maailmamme ongelmien syy syvimmältään piilee.
Ongelman ovat nähneet toki selkeästi aikanaan jo Laotse, Buddha ja
Jeesus Nasaretilainen ja varmaan monet muutkin, mutta sen analyyttinen
käsittely ja selkeäsanainen esittely löytyy Tollen kirjasta.
Elämän ykseys on pirstaloitunut ja me elävät
koemme erillisyyttä, joka tarvitsee tukea ja vahvistusta. Olemme
hukanneet ykseyden ja haemme tukea muodoista ja ajallisten
tarpeittemme tyydyttämisistä. Olemme tavallaan eksyksissä, pimeässä ja
etsimme apua jostain sellaisesta paikasta jonka näemme, mutta missä
apua ei ole.
Kuvitellessamme, että onni ja rauha löytyvät
tiedosta, voimasta, kuuluisuudesta ja vauraudesta, työskentelemme
sellaisten hyväksi ja kilpailemme niistä. Tunteaksemme itsemme
voimakkaiksi ja oikeassa oleviksi moitimme toisiamme ja aiheutamme
itsellemme ja toisillemme kärsimystä. Vallanpitäjät tekevät samoin ja
näin kärsimys ja tuska leviävät laajalle, kansoille ja koko
ihmiskuntaan. Eksyksissä oleva maailma on tullut hulluksi ja tuhoaa
itseään.
Tilanne näyttää epätoivoiselta, mutta Tolle näkee
pitemmälle. Vain riittävä hulluus herättää meidät ja niin onnea ja
rauhaa ryhdytään hakemaan uudesta suunnasta.
Onni ja rauha ovat jokaisen ihmisen omassa
itsessä, hänen sisäisessä minässään, tietoisuudessaan. Minän
vaarallisin harhakuva on ego, joka juuri rakentaa ulkoisen muodon ja
ne kuvitelmat, jotka ovat johtaneet meidät eksyksiin. Ego on etevä
vallan käyttäjä ja hankala vangittava. Ymmärtämättömyys, itsekkyys,
ahneus ja vallanhalu ovat tehneet pesän meidän mieleemme. Kun egon
keinojen hallinnan tajuaa, voi siitä vapautua.
Ihmisen todellinen minä on hänen tietoisuutensa,
jonka tulisi hallita mieltä. Tietoisuus on Tollen mukaan sama kuin
elämä ja sitä kutsumme myös Jumalaksi. Tietoisuuden, elämän, Jumalan
löytää havahtumalla – tulevalla näkeväksi – ”valaistumalla”.
Valaistunut elää arkista elämäänsä entiseen tapaansa, mutta ei enää
palvele egoaan, vaan palvelee elämää itsessään ja muissa.
Tolle pyrkii myös taluttamaan meidät
tietoisuuteemme, Jumalan yhteyteen. Dogmit ja uskonnot ovat
tienviitoja, mutta herääminen on tapahtuminen jokaisessa itsessään.
Keinot ja päämäärä ovat yhtä ja monet neuvonantajat tulevat itäisistä
tietoisuuksista.
Moite ja arvostelu eivät johda eteenpäin.
Tollen kirja on todella arvokas tienviitta. Voi
olla, ettei sen sanoma seestytä pörssimeklaria, mutta kun riittävän
moni rauhaton ihminen löytää sen, löytävät valoon myös synkimmässä
varjossa työskentelevät.
