|
Rohkeat sielut
Robert Schwartz
Suom. Riitta Alexandersson
Kustannus Oy Michael Kirjat 2009
299 s.
Kirjailijan tarkoituksena on haastaa lukijoita miettimään,
suunnittelemmeko elämämme haasteet ennen syntymäämme. Kirjaa lukiessa on
myös hyvä muistaa, että kukin lukija on omalla erityisellä sielutasollaan,
joista jokainen on aina sielun kannalta juuri se paras taso. On turha
kokea alemmuutta, jos ei kirjan teksti heti kolahda, voi nimittäin olla,
että kirjan anti kaipaa paikoin aikamoista sulattelemista. Kirjailija osaa
avartaa aihetta tehokkaasti, ja lukija saa vastauksia mielessä
virinneisiin kysymyksiin loppua kohden. Joka sana on syytä lukea
kiireettä, varsinkin kun lukijaa on jo pommitettu jatkuvilla täsmäiskuilla
koskien Ultran sivuilla tutuiksi tulleita enkelipalloja, arkkienkeleitä,
ylösnousseita mestareita, eri tasojen entiteettejä sekä parantamisen
ihmeitä.
Veikkaan, että moni utelias lukija tuumii, että
kirjan sisältöhän on oikeastaan jo varsin tuttua. Sisällysluettelo on
”tavallisen oloinen”. Ensimmäisessä luvussa lukija tutustutetaan ennen
syntymää tapahtuvaan elämän haasteiden suunnitteluun. Kirjailija otti
yhteyttä neljään erittäin lahjakkaaseen selvänäkijään ja kanavoijaan.
Yhdessä ryhmä hankki tietoa ja valikoi kymmenen tarinaa, mieluiten
sellaisia henkilöitä, jotka jo olivat joko tietoisia tai avoimia tiedolle.
Etsittiin muuttuvia ja tasapainottavia tekijöitä kokemuksista ja
taustoista. Yhteisenä kannustimena oli halu auttaa muita ihmisiä. Kukin
tarina alkaa haastattelulla, jossa keskitytään tietynlaiseen haasteeseen.
Suojelusenkelit ja henkioppaat välittävät sanomia kanavoijille ja
keskustelevat ”uhrien” ja selvänäkijöiden sekä kirjailijan kanssa.
Monelle Akaasiset arkistot ovat tuttu alue, myös
meedio Edgar Cayce käytti arkistojen tietoja istunnoissaan. Nämä arkistot
ovat kuvassa mukana ja jos opimme saamaan siltä tasolta tietoa joko unessa
tai muutoin, voisimme kehittyä entisestään.
Karmakin on tuttu nimi, mutta ihmiset eivät
kirjailijan mukaan ole tietoisia karman eri asteista, vaikka itse kunkin
mielessä varmaan aihe on pyörinyt. Kun kirjan on lukenut, mieli selkeytyy
ja luulisin, että kaikenlainen tuomitseminen ja ivallinen tuhahtelu on
joutunut tiensä päähän jokaisen sydämessä.
Luvussa kaksi kerrotaan, mitä fyysisiä sairauksia
tutkittavilla oli. Käytännössä jokainen ihmisolento kohtaa terveysongelmia
elämässään. Jon Elmore sairastui AIDSiin ja häpeä oli hänen elämänsä
johtoteema. Doris tuskaili alkoholismistaan. Kuvaukset ovat erittäin
yksityiskohtaisia sisältäen arvokkaita tietoja ja vihjeitä. Kolmas luku
keskittyy vammaisten lasten vanhempina toimimiseen. Joka tapauksessa
jokainen lapsi, vammainen tai ei, on vanhempiensa opettaja. Neljäs luku
kertoo kuurouden ja sokeuden valinnoista sekä Penelopen ja Bobin tarinat.
Viidennessä esitellään huumeriippuvuus ja alkoholismi, kokijoina Sharon ja
Pat, luvussa kuusi paneudutaan läheisen kuolemaan ja tämä onkin luku, joka
naulitsee paikoilleen ja on monelle jo valmiiksi tuttua aluetta, mutta
tätäkin tietoutta syvennetään. Luvussa seitsemän paneudutaan kammottaviin
tapaturmiin ja niistä toipumiseen. Jason ja Christina ovat selättäneet
tapahtumat. Luku kahdeksan on kirjaan yhteenvetoa, ja lopuksi on
kirjailijan viestejä lukijoille sekä viesti selvänäkijöille ja
kanavoijille.
Kirjassa puututaan myös rinnakkaiselämiin, jotka
jostain syystä olin aina halunnut ohittaa ennen. Liian paljon
kysymysmerkkejä nousi esiin, mutta tämä kirjahan on kolmesta kirjasta
vasta ensimmäinen, joten on maltettava mielensä. Mietin, olenko kaikissa
rinnakkaiselämissä saman näköinen – jos nämä elämät ovat totta. Ja mitä
elämiä jatkan muissa rinnakkaiselämissä ja onko tämä kaikki edes
tarpeellista. Unimatkat jo ovat kirjasta tuttuja ja niitä osaan aika hyvin
tulkita, mutta entäpä kirjailijan mielipide siitä, että sielut voivat
valikoida, syntyvätkö menneeseen aikaan , tähän nykyiseen tai reilusti
tulevaisuuteen. Asia on kiehtova, sillä jos syntyy vuoteen 3000, tuo
sieltä varmaankin ideoita tässä nykyisessä elämässä julkitulleista
keksinnöistä. Kirjailija kertoo, että sielut kehittyvät tuhtia tahtia,
joten miksei. Jännittävää oli myös muistella, miten lohdullista oli kuulla
José Stevensin kertomana, miten minulla on ollut kahdeksan henkisesti
rikasta elämää muinaisessa Egyptissä. En tahdo millään päästä
Egypti-teemasta. Se hallitsee minua yhä.
Kirjailija puhuu ylisielusta ja karmaveloista, ja
että karmavelat tasoitettaisiin 3-4 elämän aikana (mutta mistä lähtien, ja
mistä elämästä, menneestä vai tulevasta vaiko perättäisissä elämissä?).
Kaiken lisäksi voi valita millä planeetalla elää. Yleensä valitsemme
fyysisiin kehoihin syntyessämme läheiset ystävä- ja sukulaissuhteet, on
entistä aviovaimoa poika/tyttärenä jne. Elämien aikuiset ystävyydet ovat
myös arvossaan, ja yleensä heidät koetaan ensi kertaa tavatessa tässä
elämässä tutuiksi.
Emme varmaan myös aina muista ajatustemme voimaa ja
niillä luomista. Negatiiviset värähtelyt olisi syytä vaihtaa
positiiviseksi ja vaikka harjoitella kääntämällä negatiivinen edes
vähemmän negatiiviseksi. Näin tottuisimme ohjelmoimaan elämäämme
mielekkäästi ja sairastelisimme vähemmän, viha ja pelko tekevät kehossamme
tuhoisaa jälkeä. Nauru ja ilo ovat elintärkeitä ja puhdistavat kehoamme.
Tässäkin kirjassa ilmeni sielujen kyky hoitaa
yhteyttä puhelimitse, eläinten tai sähkön kautta.
Sieluniät, indigolapset ja arkkienkeli Mikael ovat jo
tuttuja meille, myös persoonallisuuden vaihdokset on mainittu jossain
kirjassa ennen tätä. Sielu voi halutessaan lähteä fyysisestä kehostamme
toisen astuessa kehiin tietäen silti kaiken meistä. Nämä kaikki seuraavat
helminauhana tässäkin kirjassa liittäen kaiken kaikkeen. Kirjailija sanoo
– kuten moni muukin – että sielut ovat heidän maailmansa ja meidän
maailmamme välillä, ulottuvuuksissa, jotka ovat yhtä lähellä kuin
hiuksemme ovat päässämme. Miten eri tavoin voisimme heittää jäähyväiset
rajan taa menneille läheisillemme, päästäisimme irti tietäen, että
kuulumme yhteen suureen sieluperheeseen, että kaikki on anteeksiantoa ja
vailla tuomitsevaisuutta. Ei ole väärään aikaan kuolleita, ei uhreja, on
vain sopimuksia.
Mieltäni utelutti myös se, ettei ainakaan tässä
kirjasarjan ensimmäisessä osassa muutoin puhuttu uskonnoista ja
profeetoista, jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, koska kaikki on yhtä.
Arkkienkeli Mikael mainittiin sekä suojeluenkelien lukuisuus ja enkelien
valtakunta ja tietenkin Henki, mutta muutoin nähtiin Valoa, ei kuitenkaan
varsinaisesti yksilöiden. Kaikki sulautuu toisiinsa Valossa. No
myönnettävä on, että tietenkin jäin pohtimaan, onko kaikki karmea mitä
eteen voi tulla, todella koettava, mutta koska jokainen olemme vuorollamme
pyhimyksiä, murhaajia ja roistoja, rikkaita ja rakkaita, niin kai tässä
jokin järki on takana. Näiden asioiden kanssa lukija joutuu painimaan.
Jään odottamaan kirjasarjan toista osaa.
Tuula Pelttari
KUSTANTAJAN ESITTELY:
Tämä kirja on eräs kaikkein yksityiskohtaisimmista
tutkimuksista sielun tarkoitusperistä ja auttaa ymmärtämään, miksi olemme
valinneet tietyt polut elämässämme ja kuinka voimme käyttää saamaamme
tietoa jatkaaksemme matkaamme sieluina 'tässä ja nyt.'
"ROHKEAT SIELUT" on hyvin syvälleluotaava opas siitä,
miksi elämämme kulkee kuten se kulkee ja kuinka voimme ohjata sitä
saadaksemme lisää ymmärrystä. Se on voimaa antava kirja ja suosittelen
sitä kaikille lukijoilleni" - Sonia Choquette ("Luota vaistoihisi")
Haluatko ymmärtää elämäsi suurimpien haasteiden
syvemmän merkityksen?
Hyvin usein, kun jotain "pahaa" tapahtuu, se saattaa
tuntua turhalta kärsimykseltä. Mutta entäpä jos sinun kaikkein vaikeimmat
kokemuksesi ovatkin todellisuudessa täynnä niihin kätkettyä tarkoitusta -
sellaista, jonka sinä itse suunnittelit ennen syntymääsi? Voisiko olla
niin, että valitsit elämäsi olosuhteet, ihmissuhteet ja tapahtumat?
Tässä kirjassa on kertomuksia ihmisistä, jotka -
sinun laillasi - suunnittelivat ennen syntymäänsä kokevansa suuria
haasteita. Yhdessä neljän lahjakkaan selvänäkijän ja kanavan kanssa
kirjailija Robert Schwartz saa selville, mitä nuo ihmiset olivat valinneet
- ja miksi. Hän esittelee kirjassaan ennen syntymää tapahtuneita
suunnitteluistuntoja, joissa sielut keskustelevat toiveistaan tulevan
elämänsä suhteen. Näin hän avaa ikkunan toiselle puolelle, jossa me
ikuisina olentoina suunnittelemme koettelemuksemme ja luomme pohjan
mahdollisille onnistumisillemme.
Sisällysluettelon aiheet: Fyysinen sairaus,
Vammaisten lasten vanhempina toimiminen, Kuurous ja Sokeus,
Huumeriippuvuus ja Alkoholismi, Läheisen kuolema, Tapaturmat.
Näiden uskomattoman vaikuttavien ennen syntymää
tapahtuneiden suunnitteluistuntojen avulla Sinä voit:
- Oppia tietämään, miksi jokainen meistä päättää
kokea sellaisia haasteita kuten sairaus, rakkaan ihmisen menettäminen ja
onnettomuudet.
- Ymmärtää, miksi sinä sieluna luot itse oman
elämäsi "pohjapiirustuksen".
- Ymmärtää, että sinulle läheiset ihmiset mukaan
lukien vanhempasi ja lapsesi, ovat luonasi sinun pyynnöstäsi. He esittävät
elämäsi näytelmässä niitä rooleja, jotka sinä olet heitä varten
kirjoittanut.
- Voit korvata vihan, syyllisyyden ja syyttämisen
anteeksiannolla, hyväksymisellä ja rauhalla.
- Syvennät kunnioitustasi ja kiitollisuuttasi elämää
kohtaan sieluasi laajentavana kokemuksena tässä evoluutiokehityksessä.
Ote luvusta "Miksi me synnymme tänne?"
Kun tulemme Maan päälle, me unohdamme hengellisen
alkuperämme. Me tiedämme ennen syntymäämme, että meillä tulee olemaan
sellainen itseaiheutettu muistinmenetys. Sanonta verhojen takana viittaa
tuohon unohtamisen tilaan. Jumalallisina sieluina me pyrimme unohtamaan
todellisen olemuksemme, sillä muistaminen antaa meille vakaampaa itsemme
tuntemista. Saadaksemme tämän syvemmän ymmärryksen jätämme ei-fyysisen
valtakunnan - paikan, joka on täynnä iloa, rauhaa ja rakkautta - koska
siellä me emme koe itsemme vastakohtaisuuksia. Ilman niitä emme voi
täydesti tuntea itseämme.
Halutessasi voit kuvitella maailmaa, jossa on vain
valoa. Jos et ole koskaan kokenut pimeyttä, kuinka hyvin voit silloin
ymmärtää valoa ja sen tärkeää merkitystä? Juuri valon ja pimeyden välinen
ero johtaa rikkaampaan ymmärrykseen ja lopulta muistamiseen. Fyysinen
taso tarjoaa meille tuon vastakohdan, sillä se on toinen kaksijakoisuuden
osapuoli niin kuin ovat myös yläpuoli ja alapuoli, kuuma ja kylmä sekä
hyvä ja paha. Kaksijakoisuuteen sisältyvä suru sallii meidän ymmärtää
paremmin iloa. Maapallolla vallitseva kaaos korostaa käsitystämme rauhasta
ja sen arvostamisesta. Kohtaamamme viha syventää ymmärrystämme
rakkaudesta. Jos me emme koskaan kokisi näitä ihmiskunnan vastakohtaisia
tiloja, kuinka me voisimme silloin ymmärtää jumalallisen alkuperämme?
Kuvittele olevasi kotoisin paikasta, jossa soitetaan
kaikkein ihanimmalta kuulostavaa kaunista musiikkia. Se saa sinut
haltioitumaan, koska se kuulostaa niin upealta. Niin kauan kuin olet
elänyt, olet aina kuullut sitä. Se ei ole koskaan puuttunut elämästäsi
eikä mitään muuta musiikkia ole milloinkaan ollut kuultavilla. Eräänä
päivänä havaitset, että koska olet aina kuunnellut tuota musiikkia, et
koskaan todella ole kuullut sitä. Tämä tarkoittaa, että et ole koskaan
tuntenut sitä, koska et ole milloinkaan tiennyt minkäänlaisesta muusta
musiikista. Siksipä päätät, että haluat todella tuntea tuon musiikin
olemuksen. Kuinka se olisi mahdollista?
Yksi keino olisi mennä paikkaan, jossa Kodin
musiikkia ei olisi olemassa. Kenties siellä soitetaan erilaista musiikkia,
sellaista jossa on vihlovia ääniä tai räikeän kimakka sävelkulku. Tuo
vastakohta saa sinut kunnioittamaan uudella tavalla sitä musiikkia, jota
aina kuulit Kotona.
Toinen keino voisi olla, että menet paikkaan, jossa
Kodin musiikkia ei ole ja luot sen itsellesi muistinvaraisesti. Noiden
mahtavien sointujen säveltäminen antaa sinulle vieläkin syvemmän
ymmärryksen niiden kauneudesta.
On myös olemassa kolmas ja paljon edellisiä
haastavampi mahdollisuus, mutta se pitää sisällään myös suurimman
lupauksen. Mieleesi saattaa juolahtaa, että todella syvä ymmärrys voidaan
saavuttaa menemällä paikkaan, jossa Kodin musiikkia ei kuulu ja säveltää
sitä sinne, mutta vasta sen jälkeen, kun olet unohtanut, millaiselta se
kuulosti.
Kokemus muistamisesta ja senjälkeisestä Kodin ihanien
sinfonioiden säveltämisestä luo rikkaimman, kaikkein täydellisimmän ja
laajimman ymmärryksen niiden mahtavuudesta.
Ja niinpä sinä sitten rohkeasti matkustat maailmaan,
joka tarjoaa tuon kolmannen mahdollisuuden. Siellä kuulet musiikkia, jonka
muistinmenetyksestäsi johtuen uskot olevan ainoaa musiikkia, jota koskaan
olet kuullut. Jotkut laulut ovat kauniita, mutta monet iskeytyvät korviisi
epäsointuisina. Nuo karkeat sävelet ruokkivat sinussa halua - ja lopulta
vakaata päätöstä - luoda aitoa ja alkuperäistä Kodin musiikkia.
Pian alat kirjoittaa omia sävellyksiäsi. Aluksi
sinua häiritsee uuden maailmasi äänekäs musiikki. Kuitenkin kun aikaa
kuluu, ja sinä käännät selkäsi ulkoisen maailman pauhulle ja kuuntelet
säveliä, jotka pulppuavat sydämestäsi, omat sointuluomuksesi kaunistuvat
kaunistumistaan. Lopulta sävellät mestariteoksen ja kun se on valmis, sinä
muistat jotain: luomuksesi on juuri samaa musiikkia, jota soitettiin
Kotona. Tuo muisto johtaa toiseen: Sinä olet itse tuota musiikkia. Et
kuullut sen kaikuvan itsesi ulkopuolelta; se olit sinä ja sinä olit sitä.
Luomalla itsesi uuteen paikkaan tunnet nyt itsesi - todella tunnet itsesi
- tavalla, joka ei olisi mahdollista ellet olisi jättänyt Kotiasi.
Tällaista kokemusta sielu kaipaa. Sielu on
Jumalallisuuden kipinä; persoonallisuus - ihmisolento - on osa sielun
energiaa fyysiseen kehoon asettuneena. Persoonallisuus koostuu
väliaikaisista ominaisuuksista, jotka ovat olemassa vain fyysisen elämän
ajan ja myös kuolemattomasta sisimmästä olemuksesta, joka yhdistyy sieluun
kuoleman jälkeen. Sielu on laaja ja ulottuu kauas minkä tahansa
persoonallisuuden taakse. Persoonallisuus on kuitenkin elintärkeä sielulle
ja se rakastaa sitä hyvin paljon.
Tärkeä asia on, että persoonallisuudella on vapaa
tahto. Elämän haasteet voidaan siitä syystä joko hyväksyä tai niitä
voidaan vastustaa. Maa-planeetalla oleminen on vaihe, jonka aikana
persoonallisuus joko toimii ennen syntymää tapahtuneen suunnitelman
pohjalta tai poikkeaa sen käsikirjoituksesta. Me valitsemme sen, kuinka
reagoimme - vihan ja katkeruuden kautta tai rakkauden ja myötätunnon
kautta. Kun meille selviää, että me olemme suunnitelleet omat haasteemme,
valinta selkeytyy ja se on paljon helpompi tehdä.
Ollessamme fyysisissä kehoissamme sielumme ovat
kanssamme vuorovaikutuksessa tunteiden kautta. Ilon, rauhan ja
kiihtymyksen tunteet kertovat meille, että me toimimme ja ajattelemme
todellisen luonteemme, rakastavan sielumme, värähtelyssä. Pelko ja epäily
kertovat, että niin ei tapahdu. Kehomme ovat erittäin herkkiä energian
vastaanottajia (ja lähettimiä), jotka viestittävät meille tunteittemme
kautta, sopivatko tekomme siihen, millaisia todellisuudessa olemme ja
keinoihin, joilla me kullakin hetkellä ilmennämme itseämme."
Kirjailija Robert Schwartz'in kotisivut
löydät tästä:
www.courageoussouls.com
|