Numerologia yhtenä perinteisenä esoteerisena
oppina ei ole Suomessa paljon juhlinut. Mutta hengissä se toki on, kuten
Airi Ojan uusi teos osoittaa. Numerologiaa väännetään rautalangasta?
Luulisi että ykkönen syntyy helposti, mutta miten käy kahdeksikon
vääntö?
Perusteeksi numerologialle kirjoittaja esittää
Pythagoraan värähtelyopin, joka varmasti onkin eräs päälähde, mistä
ammentaa. Numerologiaa voidaan käyttää ihmisen elämänsuunnitelman
avaajana ja luvut symboloivat ihmiseen kätkettyjä perusvoimia ja niiden
järjestystä. Toisaalta kirjoittaja haluaa kytkeä numerologisen sanoman
karmallisiin läksyihin. Sitä ei välttämättä tarvitse hyväksyä, se on
yksi tapa viitata valmiiseen elämänsuunnitelmaan ja voitettaviin
vaikeuksiin.
Kirjan pääanti on lukusymbolien tulkinnoissa. Oja
käy läpi luvut 0-100 ja jokaiseen kätkeytyy tiettyjä mahdollisuuksia,
jotka tosin kertautuvat koska luvut kertautuvat vaihtaen vain
järjestystä kuten 34 ja 43, joiden tiivistetty summa ja lukujen ”henki”
on seitsemän. Lisäksi erityistä merkitystä on perinteisillä
mestariluvuilla 11, 22, 33 jne.
Omasta nimestä voi irrottaa vokaalit, josta
saadaan ihmisen päämäärästä kertova luku. Konsonantit erikseen taas
kertovat ihmisen vaikutelmasta eli persoonasta, ja ihmisen sisäinen
minuus on vokaalien ja konsonanttien summa. Kiistanalaisia asioita voi
mainita: kyllä numerologinen laskentatapa on sidoksissa kunkin maan
kieleen, joten kirjoittajan mainitsemat yleisnimet kuten ”kissa” tai
”koira” eivät toimi kaikissa kielissä. Esim. ”lehmä” olisi suomalaisessa
numerologiassa kolmonen – mielestäni tyystin sopimaton numero näin
passiiviselle eläimelle. Ja lehmä on vaikkapa espanjaksi maskuliinina "buey"
ja espanjankielisessä numerologiassa siitä tulee 17 eli kahdeksikko.
Numerologian täytyy olla kielisidonnainen systeemi, mikäli ei siirrytä
käyttämään jotain keinotekoista universaalia laskentatapaa.
Numerologia haaroittuu moneen suuntaan. Siitä voi
tehdä erilaisia tulkintasysteemejä, joilla voi arvioida tiettyjen
numeroiden intensiteettiä, toistuvuutta nimessä. Jotkut numerot
esiintyvät vokaaleissa ja konsonanteissa tiuhaan, toiset puuttuvat
kokonaan tai ovat aliedustettuina. Tästä voi päätellä mikä on hyvin
hallussa, mitä taas kannattaisi painokkaasti opiskella hallitsemaan
paremmin. Samoin eri numeroiden yhteispeli ja toisiaan tukeva tai
kilpaileva vaikutus antaa mahdollisuuksia analysoida nimen sanomaa.
Ja kuten useat muutkin numerologiset oppikirjat,
Ojan teoksen toisen osan muodostaa syntymäpäivän numerologinen
arviointi. Siihen erityisesti hän liittää ajatuksen saaduista
elämäneväistä ja tarjolla olevista läksyistä. Päivä arkisen minän
maailma, kuukausi sisäisen minän luonne ja vuosiluku sosiaalisesta
asemasta. Syntymäluvut yhdessä muodostavat tärkeän elämänopetuksen
luvun, joita kirjassa esitellään melko laajasti. Ja nimen numeroita
käyttäen voi laskea ajallisesti missä mennään.
Jos kriittisyyttä lukijalla riittää, monia
kysymyksiä herää ja jää roikkumaan ilmaan, eikä Ojan kirja tietysti ole
tarkoitettu perusteelliseksi numerologian juuria ja ilmiömaailmaa
ruotivaksi teokseksi. Se on hieman uudenlainen, maltillisesti ketään
ärsyttämätön, melko pyöreitä tulkintoja viljelevä esitys numerologian
käyttötavoista.
Teoksen painoasu on huoliteltu, valokuvat
elävöittävät teoksen sanomaa. Kirjan ulkoasuun on selvästi panostettu
tavallista enemmän ja tuloksena on tyylikäs teos.
Raimo A Nikula
