Ultran kirja-arvostelu



 

Niina-Matilda Juhola:
Niina-Matilda – Näkijä. Elämänpolulla henkien kanssa

WSOY 2007. 255 s.
 

 
Vaude, mikä kirja! Näin luonnollinen asia on henkimaailman näkeminen ja kokeminen ilman mystiikkaa ja temppuilua. Kirjoittaja edustaa uuden polven selkeää elämänymmärrystä, joka on niin kepeää ja avointa, että lukija tuntee omien taakkojensakin noin vain häviävän jonnekin.

”Ympärilläni on aina ollut luonnonhenkiä, eläinhenkiä, ihmishenkiä”, kirjoittaa Niina-Matilda Juhola, mäntyharjulainen taideterapeutti ja perhekodin äiti. Hän kertoo iloisesti ja aidosti sydämen uskosta siihen, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Sama herkkä todellisuus ympäröi meitä kaikkia ja ohjaa elämän tiellä parhaaseen suuntaan jos niin haluamme. Elämän onni on sitä, että emme vastusta oikeita asioita.

”Kun teet mielessäsi jonkin päätöksen, joka tukee henkistä kasvuasi, oppaasi alkaa järjestää sinulle mahdollisimman paljon tienviittoja, jotta ymmärtäisit lähteä oikeaan suuntaan. - - Kun teet päätöksen, joka ei tue henkistä kasvuasi, oppaasi alkaa kaivaa mahdollisimman paljon kuoppia...”  Niina-Matilda antaa kirjan lyhyehköissä luvuissa selkeitä esimerkkejä mitä moninaisimmista asioista, jotka saattavat askarruttaa ihan tavallisen elämän ja henkisten asioiden yhteensovittamisessa. Hyvän ja pahan olemassaolo, mies- ja naisenergiat, sisarsielut, ammatin ja näkemisen yhteensovittaminen, irti muutoksen pelosta, koti kaikkialla... Siinä muutamia aiheita. Myös luonnon läheisyys ja eläimet ovat osa kokonaisuutta.

Kirjoittaja näkee henkiset asiat ilahduttavan uusin silmin ja käsittelee myös monia aiheita, joita ei perinteisesti ole yhdistetty henkisyyteen. Mutta kaikki on yhtä. ”Pyhä arki” ja ”taivaan keveys” ovat mukavia käsitteitä, joita tekijä selvittää omien elämänvaiheidensa kautta.

Jokainen luku alkaa jännittävän arkaaisen tuntuisella tekstikatkelmalla, kuin runolla, joka peilin tavoin heijastaa tulevaa tekstiä. Nuo alkusanat ovat ovia, jotka avaavat lukijan mielen vastaanottamaan tekstissä tulevan lahjan.

Henkinen tie on arjen pienissä asioissa. Eikä pienellä ja suurella ole eroa. ”Tiedostaminen on parhaimmillaan silloin, kun se on kevyttä kuin höyhenen lento tuulen sylissä”.  Kyllä, oleminen saa todella olla näin mutkatonta!
 

 Heikki Juutilainen

 

 


Aloitussivulle