Ultran kirja-arvostelu

MARJATTA

Hannu Ahonen

Valokuvakollasi-satukirja

64 s.

MARJATTA JOHDATTAA MIELEN JA LUONNON MYYTTISILLE TASOILLE

Valokuvaaja Hannu Ahonen on vuosikaudet kuvannut vanhoja metsiä, koskematonta luontoa siellä missä siitä vielä on rippeet jäljellä. Pitkään hän on ollut kiinnostunut myös Suomen kansan syvintä luontoa heijastavasta eepoksesta, Kalevalasta. Etenkin Marjatan tarina on jäänyt mieleen ja kuljettanut hänet luonnon uuteen ymmärtämiseen.

 – Mitä tehdään ympäristölle, se tehdään itselle, sillä luonto ja ihminen ovat yhtä. Pitäisi nähdä, että luonnon suojelu on myös ihmisen itsensä suojelua. Näin pohdiskelee keskisuomalainen valokuvaaja Hannu Ahonen kertoessaan uuden kirjansa syntyvaiheista.

Huikean kaunis kuvakertomus Marjatta johdattaa lukijansa luonnon ja ihmismielen myyttisiin kerrostumiin, maailmaan jossa ei ole unohdusta.

– Kalevalassa Marjatta on ihmisistä neitseellisin. Hän edustaa puhdasta luontoa, kuvailee Hannu Ahonen.

Kalevalan runo ”Marjatta korea kuopus, aina piikoina elävä” peilaa neitsyt-Maria -myyttiä. Marjatta tosin tulee raskaaksi paimenmetsässä syömästään puolukasta ja synnyttää pojan, kalevalaisen kansan tulevan valtiaan, jonka tieltä itse Väinämöinenkin väistyy. Ahosen kirjassa tämä tapahtuu unen kautta. Siinä susi, tuo kaikkein vihatuin, kohoaa Jumalan symboliksi, ja puolukat odottavat syöjäänsä vasta lopussa.

Marjatta kulkee ikimetsässä ja vastaanottaa opetusta ystäviltään karhulta, sudelta, perhoselta, peuralta, ilvekseltä ja hirveltä. Hän valmistautuu kohtaamaan Suuren Valkoisen. Kirjassa luonto tulee niin liki kuin vain voi; ihminen koskettaa ihollaan maan ihoa, kiven kylkeä, eläimen turkkia, veden kalvoa.

Ahonen on valokuvannut luontoa, vanhaa metsää ja eläimiä eri puolilla Suomea. Hän on Vuoden luontokuva -kilpailun voittaja 2002. Noin neljä vuotta sitten hän teki tietokoneen kuvankäsittelyohjelman avulla ensimmäisen useasta kuvasta koostuvan kollaasin ja ihastui tulokseen:

– Wau, teen näistä satukirjan! Siitä se lähti, ja aloin kerätä lisää materiaalia.

Tarinan juoni oli valmiina ja kuviakin oli jo aikamoinen määrä, mutta kaikki eivät käyneetkään tekstiin, joten piti kuvata uudelleen. Se oli kova urakka. Marjatta-kirjan kuvat koostuvat pääosin kolmesta tasosta: maisema, tyttö ja eläinkuvat.

Teoksessa puhtauden ja viattomuuden symbolina on Hannun oma tytär, Marjatta, joka kuvakollaaseissa sijoittuu keskelle koskematonta luontoa, villieläinten seuraan. Eläinkuvat on otettu pääasiassa Ähtärin eläinpuistossa. Kokonaisuuden työstäminen on vaatinut aikaa.

– Teen ensin kuvan raakaversion, annan sen hautua jonkin aikaa ja sitten parantelen sitä. Yhteen kuvaan menee pari-kolme iltaa.

Ahosen tavoitteena on opastaa ihmisiä luonnon syvempään ymmärtämiseen. Sen jälkeen pääsee syvemmälle myös itseensä. Ihmiset ovat tänä päivänä niin kaukana omasta sydänkeskuksestaan, että eivät ymmärrä mitä tekevät luontoa tuhotessaan. Kaikilla elämänmuodoilla on täällä samat oikeudet, niin puilla, eläimillä kuin ihmisilläkin.

Hannu Ahosen haaveissa on Kalevalan uusi kuvittaminen sekä Marjatta-kirjan tyylinen enkelikirja. Hänen visionsa nousevat suomalaisesta luonnosta ja mytologiasta.

– Tunnen ja vaistoan luonnon henget ja olen nähnyt omat näkyni susista. Tunnen myös että nyt on aika voimakkaiden kalevalaisten naisten nousta esiin. Marjatta näyttää heille tietä.

Heikki Juutilainen

Aloitussivulle