Ultran kirja-arvostelu

Ikuinen elämä

Deepak Chopra

Suom. Mika Tiirinen

270 sivua

Otava 2008

Uskallan veikata, että jos ei ole ennen tutustunut henkisiin rajatiedon kirjoihin, voi turhautua täysin, jos aloittaa tästä kuuluisan Deepak Chopran miltei täydellisen perinpohjaisesta uuden tiedon kirjasta. Lisäksi olisi avuksi, jos on tutustunut tiibetiläisten Kuoleman kirjaan tai Intian uskontoihin puhumattakaan muista idän kulttuureiden uskonnoista. Takanani on miltei kolmekymmentä vuotta henkistä kirjallisuusarvostelua, mutta nyt jouduin painiskelemaan ymmärtääkseni kaikkea uutta asian tiimoilta pelkästään jo siksi, että luettu avasi niin monia todellisuudentasoja ja uusia tutkimuksia. Innostuin ja lannistuin vuorotellen, ja jotakin asiaa oli tankattava monta kertaa ja sittenkin oli unohtaa, mitä juuri oli luettu. Kirja yhtenee muihin henkisiin kirjoihin, mutta mielenkiintoista tietoa on äärettömän paljon lisää.

Voisi väittää, että kirja olisi ehdottomasti jopa pakkotutustumisen arvoinen eri uskontokuntien, koulu- tai sosiaalisten laitosten, armeijan sekä hallitusten keskuudessa. Sanalliset tai aseelliset töppäykset saattaisivat vähetä paljonkin, ja mieleen tulla erilaisia ratkaisuja kiistatilanteissa tai yleensä ihmisten ymmärtämisessä. Kun luetun jälkeen koettaa harjoittaa suosiota saanutta ”itsensä etsimistä”, voi olla hukassa kauan.. Ei pidä lannistua. Aikaa on ikuisuuksien verran. On vain nöyrryttävä sen edessä, että nyt aivoja nujuutetaan oikein kunnolla. Kiire on unohdettava. Kirjan sanat jäävät piinaamaan juuri niin paljon, että kenties tv-ohjelma tai muu ”maallinen” meno ei enää kiinnostakaan. Tällainen valinta tapahtuu itsestään, jos teksti puree tarpeeksi. Sanonta ”jokainen tulee uskollaan autuaaksi”saa pontta Chopran kirjassa. Ja oikeastaan ei ole olemassa oikeata tai väärää, vaan henkistä kasvua ilon tai tuskan kautta. Karma pistää ihmisiä aisoihin ajan myötä.

Kirjan teksti tuntuu paikoin helposti omaksuttavalta ja osa tekstistä on tuttua, mutta pian huomaa olevansa ansassa. Tein muistiinpanoja tärkeistä sivuista vain huomatakseni, että huomautuksia riitti jokaiselle 270 sivulle. Jokainen lause oli merkityksellinen, ja jokainen muu ”tavallinen” romaani tuntui merkityksettömältä. Maailmani oli lopullisesti muuttunut.

Romaani alkaa kirjailijan muistoilla, ja hän kertoo tuonpuoleisesta elämästä. Länsimaissa tuonpuoleista on pidetty paikkana, joka muistuttaa aineellista maailmaa. Taivas, helvetti ja kiirastuli sijaitsevat jossakin kaukana taivaankannen tai maan alla. Chopran lapsuuden Intiassa tuonpuoleinen ei ole paikka lainkaan, vaan tietoisuuden tila. Chopra kertoo, että tällä hetkellä kokemamme kosmos puineen, kasveineen, ihmisineen, taloineen, autoineen, tähtineen ja galakseineen on vain tietoisuus, joka tulee esiin tietyllä taajuudella, mutta samaan aikaan muualla aika-avaruudessa on olemassa muita tasoja.

Lukijat varmaan ovat tutustuneet taajuusteorioihin, joten tämä ei ole uutta, se on kiehtova asia, jonka tahtoo joskus unohtaa. Kirjailija painottaa myös, ettei lapsena tiennyt, miten näkymättömässä maailmassa hänen ympärillään oli ahtaampaa kuin delhiläisellä torilla. Hengittämämme ilma sisältää ihmisääniä, autojen pörinää, linnunlaulua, radioaaltoja ja röntgensäteitä, kosmista säteilyä ja lähes äärettömän määrän alkeishiukkasia. Ympärillämme on lukemattomia todellisuuksia. Kaikki taajuudet ovat olemassa luonnossa samanaikaisesti, mutta koemme silti vain sen, mitä näemme. Kuuluisa hokema ”Uskon vasta kun näen” pistää mielen herkuttelemaan. Se mitä emme näe, oudoksuttaa, kuten kuolema. Se vie ihmisen näkyvistä jonnekin. No, kuolleet ovat täällä ja kaikkialla.

Chopra kertoo, miten fyysikkojen mukaan maailmankaikkeudessa on taustakohinaa, mutta värähtelee miljoonia kertoja ihmiskuulon erottelukyvyn alapuolella. Katsoin juuri TV1:stä norsujen ääntelystä kertovan ohjelman. On onnistuttu erottamaan matalia keskusteluääniä, joita ihmiskorva ei kuule. Samoin on ylä-äänien kanssa.

On myös olemassa erilaisia henkisiä tasoja samoin kuin aineellisissa objekteissa on eri tasoja – järkyttävä ajatus hurskaille katolisille munkkiveljille, enimmäkseen irlantilaiselle, jotka opettivat Chopraa koulussa. Olemassa on ns. loka-maailmoja, länsimaiselle ne ovat astraalitasoja, joista alimmatkin värähtelevät korkeammalla taajuudella kuin materiaalinen maailma. Intiassa uskotaan, että tarkasti viritetyn tietoisuuden omaava saattoi kuulla erilaisten korkeampien tasojen värähtelyt. Ihminen voi nähdä astraalitasolla oman kehonsa, ja kuitenkin sen ikä voi vaihdella hetkestä toiseen.

Alemmilta tasoilta löytyy selvänäköisyyttä, telepatiaa ja muita viiden aistin kehittyneempiä muotoja samoin kuin aaveita, aineettomia sieluja ja henkiä, jotka jostakin syystä ovat ”juutuksissa”. Olen nähnyt omien koirieni näkevän sellaista, mitä en itse nähnyt, sen sijaan olen tuntenut ”vierailut” selkeästi myös tuoksujen suhteen.

Eräs sairaalapsykiatri kertoi, että kun tietty hämärän hetki koittaa, hän pystyy näkemään sairaalahuoneessa sielun poistuvan kuolevasta. Intialainen lapsi tutustuu loka-maailmoihin sikäläisistä sarjakuvakirjoista, joissa sankarit kohtaavat ajatusmuotoja ja ajatuspilviä, unessa matkustavia astraalikehoja, astraalivärejä ja auroja.

Mieleen sukeltavat erilaiset avaruusohjelmasarjat ja nykyiset tutkimukset, joita mm. Tieteen kuvalehti julkaisee ja joskus satunnaisesti muutkin lehdet. Tyhjä tila askarruttaa parhaillaan tutkijoita, Pluton takana ounaillaan olevan uusi valtava planeetta jne. Joka tapauksessa intialaisen perinteen mukaan jokaisen fyysisen kehon rinnalla on astraalikeho, fyysisen kehon täydellinen peilikuva. Kehon alkaessa hajota sielu siirtyy sen aineellista tasoa vastaavalle astraalitasolle taajuudelle, mikä vastaa parhaiten sen edellistä elämää.

Kun Chopra alkoi tutkia karmaa hän totesi, että motivoimme itseämme kuoltuamme, sielu siirtyy halunsa mukaan astraalitasolta toiselle ja projisoi kuin unessa niitä näkyjä ja ihmisiä, oppaita ja astraalisia objekteja, joita se tarvitsee edistymiseensä. Chopran mukaan yksi tietoisuus luo kaiken ja jatkaa luomistyötä äärettömiin ulottuvuuksiin äärettömän nopeasti. Henki esittää eri astraalitasoille eri rooleja, lopulta kaikki on illuusiota, sillä jokainen astraalitaso tarjoaa kokemuksen Hengestä.

Kosmosta ei voi kartoittaa paikaksi, kuoleman jälkeen paikallisuutemme katoaa vähitellen. Chopra kertoo kiehtovasti, miten karkeat aistit kuoltuamme tylsistyvät, hienovaraiset terävöityvät. Näemme ja kuulemme edelleen kuoltuamme, mutta aistien kohteet eivät ole fyysisiä. Ne ovat kaikkea sitä, mitä haluamme nähdä astraalitasolla: taivaallisia näkymiä ja ääniä. Rajakokemuksissa nähdään kasvoja tai koetaan jonkun läsnäolo. Veda-kirjojen mukaan erkaantunut sielu nukkuu jonkin aikaa astraalialueella, mutta jos ihminen kuolee yllättäen tai ns. ennenaikaisesti tai hänellä on ollut paljon täyttymättömiä haluja, hän saattaa nukkua rauhattomasti. Väkivaltainen kuolema vaikuttaa, samaten täyttymätön rakkaus tai suru. Itsemurhan tehneet kokevat saman tuskan, joka johti riistämään hengen. Nautinnon kaipuu edustaa kyvyttömyydestä luopua. Yllättävästi kuolevilla (onko lopulta sellaista?) tai luonnottomasti menehtyneillä ei ole ollut aikaa täyttää omaa karmaansa ja he joutuvat palaamaan tiheämmälle tasolle niin kauan, että ovat suorittaneet sitoumuksensa ja velvollisuutensa.

Entä sielusopimukset äkillisistä kuolemista, parun minä. Kysyttävää olisi. Ylenpalttinen omaisten suru ja kaipaus estää sieluja nukkumasta täysin.

Elämän vilahtaminen silmien ohitse on tietty karmaan kuuluva prosessi. Karma on kiertynyt sielun ympärille kuin lanka kehrän ympärille ja aina kun ihminen on mahdollisesti kuolemassa äkillisesti, lanka purkautuu, mutta kuvasarjassa näkyvät vain karman kannalta merkitykselliset hetket. Kun sielu nukkuu syntymien välillä, kaikki fyysisen kehon muistot painuvat sieluun ja muodostavat karman ohjelmiston, josta syntyy sielun tuleva elämä.

Chopralla itsellään on kiehtova tapa: hän muistelee päivänsä tapahtumia päinvastaisessa järjestyksessä samasta syystä kuin karma purkautuu vain ymmärtääkseen ja saadakseen rauhan kokemiensa tapahtumien suhteen, ja hänen mielestään kuolevalla pitäisi olla sama mahdollisuus.

Tuonpuoleisen elämän katsauksen jälkeen tulee vasta kirjan ensimmäinen osa, kuoleman jälkeinen elämä, jossa käsitellään kuolemaa ovella, lääke kuolemaan, kuolema sallii kolme toivomusta, pako silmukasta, tie helvettiin, aaveet, näkymätön lanka, sielun näkeminen, kaksi maagista maailmaa, selviäminen myrskystä, oppaita ja sanansaattajia ja uni jatkuu.

Toinen osa käsittelee todistamisen taakkaa ja sitä, onko akasha todellinen, mitä on ajattelu aivojen ulkopuolella ja luomisen mekaniikka. Sitten on epilogin paikka sekä hakemisto.

Ajattelu aivojen ulkopuolella on niin mielenkiintoinen asia, että jos ei siitä havahdu, ei havahdu mistään. Kun aivot kuolevat, materialistin mielestä ihminenkin kuolee. Mutta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana jotkut nerokkaat kokeet ovat antaneet toivoa, että mieli ulottuu aivojen ulkopuolelle, ja että sellaiset asiat kuin rakkaus ja totuus saattavat olla kentässä pysyvästi.

Mitä paremmin pystytään osoittamaan, että kenttä on älyllinen, sitä uskottavampaa on, että oma älymme säilyy kuolemamme jälkeen. Kun sitten lukee tutkimuksia eläinten telepatiasta, innostuu. Lemmikkieläinten omistajat ovat oma rotunsa ja valmiita vannomaan, että kissa tai koira tietää omistajansa mietteet. Hupaista olikin lukea vaikkapa kissojen eläinlääkäripäivistä. Tuolloin eläinlääkärille menevät kissat suorittavat katoamistempun, ja omistajien on peruttava niiden lääkärin vastaanottoaika.

On suoritettu valvottuja kokeita asioista, joita minäkin olen saanut eläinteni taholta kokea. Mutta mitä sanoa newyorkilaisen naisen afrikkalaisesta harmaapapukaijasta, joka ei vain lukenut omistajansa ajatuksia, vaan vastasi niihin puhumalla. Papukaija käytti sanoja kuin ihminen ja silloin, kun sanat olivat paikallaan. Miten suhtautua, kun eri huoneessa oleva papukaija huomautti televisiossa Jackie Chanille, että älä putoa, kun mies elokuvassaan roikkui vaarallisesti jonkin palkin päällä. Näköyhteyttä ei ollut, vain elokuvaa katsova emäntä.

Chopra väittää, ettei ole väliä, mihin uskontoon kuuluu ja uskooko lainkaan. Uskovaiset saattavat päästä taivaaseen (tai joutua helvettiin), joka vastaa heidän uskonnollista taustaansa. He näkevät Jumalan, Kristuksen, Allahin tai Mohamedin jne. (loppuisivatko sodat, jos tämä kirja todella luetettaisiin kaikkialla?) Skeptikko saattaa todeta, että löytyy vain tyhjyyttä, agnostikolle tuonpuoleinen on ongelma, jonkinlainen välitilassa oleminen voi tarjota samoja murheita ja epäselvyyksiä, jotka kuuluvat heidän maailmankuvaansa. Entä päättämättömät ja ongelmalliset ihmiset? Heitä saattaa odottaa suurin yllätys, koska avomielinen kuolee ilman odotuksia. Jos hän asennoituu maailmaan päivän kerrallaan, viimeinen päivä ei ole yhtään erilainen kuin muut. Tietoisuuden kyky muokata elämää on pysyvin asia meissä. Se on se mielen osa, jonka voimme odottaa jatkavan.

Kun lukija tutustuu Chopran tekstiin, lukematon määrä asioita tunkeutuu tajuntaan. Mitä uutta voi kertoa aboriginaali, aika, aine, ainutlaatuisuus, aistit ja aivot, elektromagneettiset kentät, Alzheimerin tauti, eloton objekti, hermoimpulssit, tietoisuus ja valaistuminen, huumeiden vaikutus, rajojen tuolla puolen, sawantien aivot, sisäinen kello, solut, tiedon suodattaminen, ajattelu, ajatukset, tietoisuus ja valinta, kysymyksiä tuonpuoleisesta, luovuuden lähteistä, maailmankaikkeuden selityksestä, eri kulttuurien tulkinnat, alkuräjähdykset, anteeksianto, arkkityypit, astrologia, atman, atomit, autonominen hermosto, autuus, David (Raamattu), Dalai Lama, delogit, dementia, devat (enkelit) Eedenin puutarha, eetteri, ego, Einstein, ekosysteemi, elektroni, elinvoima, ennustamattomuus, eutanasia, evoluutio, fantasia, frekvenssit, fundamentalismi, hajoaminen, halvaantuminen, hukkuminen, hurmio, henkimaailma, hermosto, herääminen, hyönteiset, hyvyys, inspiraatio, intiaanit, intuitio – lista on aika loputon, joten omaksuttavaa riittää.

Kiehtovaa kirjassa ovat tiedemiesten viimeaikaiset tutkimukset. Kun kerran on kirjan lukenut, on paras pitää paastoa ja aloittaa alusta. Kirjassa on asiaa, joka pysäyttää ns. kiireiset nuoretkin. Ainakin omat tuttavani juuttuivat kuuntelemaan ääneen lukemiani mielenkiintoisimpia, helposti tajuttavia asioita. Jälleensyntymä on aina kiinnostanut, ja näistä on lukemattomia tutkimuksia. Tosin Chopra väittää kirjassa, ettei Raamattu mainitse jälleensyntymää. Ehkä hän ei ole saanut sitä tietoa, että Konstantinopolin kirkolliskokouksessa v.1522 paavit, piispat ja muut papisto päättivät kieltää jälleensyntymästä mainitsemisen, koska pelon avulla oli helppoa manipuloida tavallista kansaa. Mitä kaikkea lieneekään pyhistä kirjoista aikoinaan poistettu vallan takia!

On suuri asia, jos isot kustantajat kuten Otava, innostuvat tarjoamaan ihmisille kunnon vastusta. Ihminen on utelias, ja kerä on alkanut purkautua. Tietoisuutemme on heräämässä, ja kustantajilla on vastuunsa ja varmasti oma uteliaisuutensa asioihin. Skeptikotkin vaativat tutkimuksia ja vastauksia.

Deepak Chopra tarjoaa niitä.

Jos ei usko, voi silti lukea. Tutustuminen asioihin, joille on ennen hymähdellyt, voi yllättää. Elämään voikin tulla mielenkiintoa, ja entinen tyhjä olo on poissa. Uudelleensyntyminen voi alkaa.

Tuula Pelttari

Aloitussivulle