|
Atlantiksen perintö
Marjut Moisala
194 s.
Marjut Moisalan uusin kirja "Atlantiksen perintö" oli mielenkiintoinen
lukuelämys. Kirja kutoo onnistuneesti yhteen Atlantiksen ja Egyptin
kulttuurit ja myös herättää kysymyksiä tämän hetken kulttuurimme tilasta
ja
kohtaloista. Kirja kertoo Atlantiksen viime hetkistä Solar-el nimisen
papittaren näkökulmasta sekä saman sielun seuraavan jälleensyntymän
vaiheista Egyptissä. Egyptissä tarinan henkilö kantaa nimeä Triya.
Tarinaan
kietoutuu rakkaustarina, joka kulkee läpi eri aikakausien ja peilaa hyvin
niitä emotionaalisia epävarmuustekijöitä, mitä vielä tässäkin ajassa moni
henkisen tien kulkija joutuu käymään läpi. Kirjan sisältö on täyttä
asiaa,
jokaisessa lauseessa on ripaus viisautta, joka on kerrottu helposti
ymmärrettävällä tavalla, ikään kuin itsestään selvyyksin, mitä ne
toisaalta
ovatkin niille, jotka tämän ovat oivaltaneet. Teksti antaa uskottavan
kuvan
siitä elämästä ja niistä rituaaleista mitä Atlantiksella mahdollisesti
noudatettiin. Moisalan teksti on minä-muotoon kirjoitettu tarina, jonka
vuoksi sen tapahtumiin on helppo uppoutua ja samaistua. Jokaisesta
henkilöhahmosta voi löytää osan itseään. Tavallaan henkilöt ovat meissä
kaikissa olevia arkkityyppejä tai piirteitä, mutta voi olla myös että olen
edellisissä elämissä pyörinyt samoissa ympyröissä kuin mihin kirjan
tapahtumat sijoittuvat ja tästä syystä pääsin hyvin sisälle tarinaan.
Kirjaa lukiessa minulle syntyi vaikutelma siitä, että kaikki asiat
tapahtuvat tässä ja nyt. Esimerkiksi tapahtumat Atlantiksella, Egyptissä
tai
Suomessa. Loppujen lopuksi ulkoisella ilmennyksellä ei ole merkitystä, ei
ole merkitystä sillä millaiset kulissit tai näyttämöt meitä ympäröivät,
koska samat oppimisen teemat pyörivät spiraalina jokaisen sielun
ympärillä.
Ei ole siis syytä haikailla toisen aikakauden perään, koska tämä aikakausi
ja tämä hetki on yhtä rikas ja antoisa kuin mikä muu hetki tahansa. Tässä
ajassa voidaan saavuttaa samat asiat kuin menneissä aikakausissa, jos vain
elämme tässä hetkessä. Luulen sen olevan myös Moisalan yksi viesti kirjan
rivien välistä, että mikään muu ei ole todellista kuin tämä hetki. Ja
tämäkin hetki on katoavainen harha. Mikä on siis todellista. Atlantis,
Egypti, Muhos, jokainen ja ei mikään. Kirjan suurin anti minulle oli juuri
tämä oivallus, että "ei ole mitään uutta auringon alla", "olen elänyt
tämän
kaiken lukemattomat kerrat ennenkin", "miksi en siis keskittyisi elämään
tätä hetkeä".
Tarina on myös kiehtova pelkkänä fiktiivisenä tarinana ilman syväluotaavia
analyyseja. Se on rakkaustarina, tarina oikeasta ja väärästä, ja tarina
oman
tien kulkemisesta. Kritiikkiä antaisin kuitenkin sille, että tarina oli
ehkä
liian tiiviiksi pakattu, eli kyseisestä aiheesta olisi saanut moniosaisen
tarinan. Alussa minua myös hieman häiritsi kerronnan minä-muoto,
mielestäni
tarina olisi ollut vielä uskottavampi kertojan-muodossa kirjoitettuna.
Mutta
tämä asia kuitenkin hälveni tarinan temmattua mukaansa. Suosittelen
kaikille
Marjut Moisalan uusinta kirjaa sekä myös aikaisempaa tuotantoa.
Veli-Matti Mathlin
Kirjailijan esittely
Romaani perustuu aiemman elämän(unen) kokemuksiin
teemana kivet,parantaminen hengen voimilla, selvänäköisyys ja Atlantiksen
yllä leijuva rappeutumisen ja tuhon tunnelma, jossa on paljon samaa kuin
nykyajassamme. Ennen uppoamistaan Atlantis siirsi tietotaitoaan toisiin
maaäidin keskuksiin avaruudesta tulleiden ystävien avulla, mm. egyptiin ja
tämän romaanin loppuosa käsitteleekin tuota Egyptiläistä kulttuuria,
nimenään Egypti -Jumalten maa. Myös Sekhem-energia, Jumaluudet eli egyptin
neterit ja vihkimysjärjestelmä ja sen uudistaminen ovat tämä teoksen
teemoja. Muisto Atlantiksesta on henkivakuutuksemme tässä ajassa. Jospa
tällä kertaa osaisimme valita oikein ja rakastaa äitiämme maata ja
jokaista toista olentoa osana laajempaa itseämme.
Toivotan Sinulle tämän kirjan myötä antoisaa matkaa
kohden laajempaa käsitystä elämästä ja Itsestäsi!
|