Ultran kirja-arvostelu



 

Anne Pöyhönen

Yläkuu ja alakuu
Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä
 

Yläkuu kustannus 2005, 121 s.

  

Kuun vaikutus maapalloon on kiistaton. Se näkyy meren liikkeenä vuorovesi-ilmiössä. Koska meri on altis kuun vaiheille, miksei siis kaikki muukin veteen sidottu elämä.

Kuu on luonut joukon uskomuksia ja sen on tiedetty tai koettu vaikuttavan moneen asiaan. Esi-isämme rytmittivät töitään paitsi vuodenaikojen myös kuun kierron mukaan. Kulttuureissa, joista perimätietoa on säilynyt, on noudatettu hyvin samanlaisia rytmejä.

Anne Pöyhönen on koonnut kirjan kuun vaiheiden vaikutuksesta työn ajoitukseen suomalaisen kansanperinteen valossa. Kirjassa selvitetään ensin kuun vaiheet, niihin liittyvät käsitteet ja sanat sekä muutamia kuun kierron tarkkailuun liittyviä mielenkiintoisia seikkoja. Kirjan loppuosaan koottu ohjeet, milloin mihinkin toimeen tulisi tarttua. Työalat liittyvät vanhaan maanviljelyskulttuuriin ja metsästä elämiseen.

Kuu on ollut mukana hämmästyttävän monessa, mm. hiukset ja kynnet tuli leikata kuun tietyssä vaiheessa. Nykyihminen tuntuu olevan mahdollisimman kaukana kuusta. Vai onko?

Kirjan arvo on ainakin kaksitahoinen. Se kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen suomenkielistä perimätietoa kuun vaikutuksesta töitten onnistumiseen. Toiseksi se saattaa lukijansa miettimään omaa paikkaansa ja taitoaan ohjailla asioiden kulkua. Se antaa ajallista ja avaruudellista mittakaavaa, jota ilman ihmisen elämä tässä ja nyt jää kovin ohueksi.

Kirjasta voi myös poimia käytännön elämään vinkkejä, jos lukijassa herää kokeilumieltä. Jos ei löydä mitään omaan työhön tai harrastukseen liittyvää, voi soveltaa yleisellä tasolla nousevan ja laskevan kuun vaikutuksia. Silti kannattaa käyttää autossa ajovaloja myös kuutamolla, vaikka sitä ennen hyödynnettiinkin valona talven matkoilla.

Suosittelen kirjaa ja kuun tarkkailua kaikille. Kuun tenho kalpenee kaupunkien valoissa ja toivoisinkin kaikille myös mahdollisuutta kuutamoihin valottomassa paikassa.

Anne Jokinen