|
Ted Andrews Väriterapiaopas
Suom. Sari Norkola Moni lukija pohtii alkutekijöikseen
varmasti sitä, että olenhan minä nyt tutustunut noihin väreihin joka käänteessä, on
pukeutumisneuvojaa, on feng shui ja monta muuta juttua, ja miten kallista onkaan käydä
muodikkaalla ”väripsykologilla”, koskee se sitten kotia tai omaa pukeutumista.
Sillä mielellä minäkin kirjan käteeni otin, jotta muka tietäisin jo jostakin –
väärä luulo. Vaikka kirja on suhteellisen ohut,
sen sisältämä tietomäärä on suuri. Kirjailija itse on tutkinut esoteerisiä
tieteitä 30 vuotta ja perehtynyt mm. menneisiin elämiin, auroihin, numerologiaan,
yrteillä parantamiseen, henkiparantamiseen, tarotiin, Kabbalaan, hypnoterapiaan ja
akupainantaan – ei mikään turha mies. Kun tähän lisää vielä villieläinten
parissa vietetty aika, nykyiset luennot ja seminaarit metafyysisistä aiheista ja 20
kirjan kirjoittaminen – tähän mennessä on suomeksi ilmestynyt Aurat – miten auroja tunnetaan, nähdään ja tulkitaan, kunnioitus herää totaalisesti. Kirjailija tarjoaa meille
vaihtoehtoja teemalla jokaisella on oma energiarakenteensa. Yksilölliset tarpeet ovat
kaiken pohjana, sitten voidaan siirtyä toisten ihmisten kanssa tehtävään
yhteistyöhön. Kirjailija painottaa myös, ettei kirjaa pidä pitää kaiken kattava
terveydenhoitokirjana vaan yhtenä hyvänä muiden joukossa. Lääketiedettä ei siis
harjoiteta, vaan väriterapia on yksinkertaisesti ennalta ehkäisevää hoitoa, ja
sairauksien puhjettua värien määrätynlainen käyttö auttaa hoitamaan. Sisimpänsä
kuunteleminen on tärkeintä, pakolla ei saa tehdä mitään tai hyväksyä kaikkea. Meillä kullakin on kuitenkin
lempivärinsä ja värit vaikuttavat enemmän kuin kuvittelisi – ne ovat jopa osa
kielenkäyttöämme:nähdä asiat ruusunpunaisten lasien läpi / hän oli suuttumuksesta
punainen / olla sinisilmäinen / arjen harmaus / sininen hetki / kultainen muisto/
keltanokka olkoot esimerkkeinä. Valon ja värin maailma, Värit ja niiden vaikutus, Väriherkkyyden
kehittäminen, Väriterapia chakrojen voimistamiseksi, Tarvittavien värien löytäminen,
Väriterapia ilman ja veden avulla, Värien kanavointi, Kynttilöiden avulla parantaminen,
Värien puu, Neljän maailman värit, Parantavat värimandalat ja Kokonaisvaltainen
terveys ovat
kirjan mielenkiintoiset luvut, jotka sisältävät ikiaikaisia kokemuksia ja neuvoja eri
kulttuureista –yksi tehokkaimmista vaihtoehdoista väriterapiajärjestelmistä on
peräisin mystisestä Kabbalasta, jonka Elämänpuu-teema liittyy jokaiseen kulttuuriin,
ja syventymällä perinteisiin astrologisiin värikarttoihin ravistelee lukijaa ja
innoittaa tätä tarkastelemaan asuinsijaansa ja omaa itseään eri näkökulmasta –
maailma ei olekaan niin” mustavalkoinen” kuin miltä näyttää. Kynttilät ovat aina olleet
tärkeässä asemassa (muistakaamme myös Hopi-korvakynttilöiden taika) ja kun niihin
lisää oman värikarttansa ja käyttämällä kirjan asetelmaoppeja voi kukin kokeilla,
miltä maailma näyttää hoitoterapioiden jälkeen. Eri väreillä on eri kohteensa
ruumiissamme, ja niiden parantava vaikutus on tullut monelle tutuksi – myös
kaukoparantaminen väreillä on mahdollista. Hiukan voodoomaista parantamista tulee
mieleen s.88, jossa välikappaleena käytetään joko valokuvaa, kynsien kappaleita,
nimikirjoitusta, verinäytettä – nämä kuitenkin auttavat luomaan ajatusmuodon ja suuntaamaan sen suoraan
kohti. Parannettavaa henkilöä (ajatus = teko, luominen), mutta kun malttaa lukea todella
tarkasti, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Väritilkkuparantaminen kiehtoi
minua, ja yleensä eri värien vaikutus eri kehon osiin. Mieleeni nousi äkillisiä
ahaa-elämyksiä tutustuessani värien salaisuuksiin. (myös tilkkupeitteet ponnahtivat
tietoisuutteeni)Tietämättäni olen helpottanut selkääni ja kipujani, nojatuolini on
tumma indigo, sohva kullankeltainen, niiden alla matto vaalean vedensininen, vitriini
musta, muutamia takorautaisia ja mustia pikkupöytiä lasipinnoilla, kirsikkapuinen sermi,
tummanpunainen afganistanilainen matto lattialla, taulujen kultakehykset, jopa taulujen
aiheet, valikoidut koriste-esineet loivat täydellisen ympyrän – vihreää oli vain
vähän, keittiön vihreänsiniset voilee-verhot muuttuvat talveksi syväksi indigoksi,
makuu- ja työhuoneessa on auringonkeltaista ja kuninkaansinistä, paljon vaaleaa, mutta
työtasoni musta. Seinät vaaleanvalkoisen ja vedensinisen sekoitusta – ei tauluja.
Ikkunassa tamperelaisen taiteilija Annukka
Ritalahden lyijylasisarja (3 kpl)Toivon tähti, tähti indigonsininen, ympärillään
samaa väriä ja näitä kaikkia ympäröi kullankeltainen lasi – esineet olivat
pieniä, 10x10 cm, mutta ne vaikuttivat jokaiseen, joka astui huoneeseen – myös
työvireeseeni ja rauhoittumiseen. Tietämättäni olin valikoinut oikeanlaisen tyynyn
helpottamaan selkääni ja vähitellen kipu vaimeni. Kiinnitin huomioni kotiasuihin jne.
Astioihini – erivärisistä kannuista tai laseista juotu vesi, ovat vaikuttaneet
tietämättäni – näistä on ohjeet, jotka innostavat lukijaa kokeilemaan. Myös ne huomiot, miltä
vierailijasta tuntuu astuessaan toisen kotiin, jota ei aiemmin ole nähnyt – ja jota
kotia kenties karttaa myöhemmin, eikä osaa itselleen selvittää syytä, saivat
selityksensä ja epämukava, riitasointuinen olo vaikutti pitkään kotiin tultuakin.
Hyvät lukijat, te jotka rakastatte paljon eri värejä, raitoja ja ruutuja, älkää
loukkaantuko – jokainen viihtyy omissa kangas- ja sisustusvalinnoissan, kaikilla ei
myöskään ole mahdollisuutta valita jne. Panin vain merkille, että väriterapiassa on
myös kyse siitä, että käyttäisi taiten värejä, jos suinkin mahdollista: kirjava
matto ei välttämättä kokoa yhteen, jos lähellä on kirjava matto, pöytäliina,
verhot, tyynyt ja sängynpeite tai huopa ynnä lukuisia erilaisia ja värisiä
koriste-esineitä liian tiuhassa tmv. Joskus kirjavan kodin omistaja on huokaissut, että
on niin ristiriitainen olo, tai hän riemuitsee uusista verhoistaan tai pöytäliinasta,
joka onkin yksivärinen ja sanoo: katso, on paljon rauhallisempi olo. Kun keskittää
värejä, tulee rauhallisempi olo. Naureskelin myös omille
verhotouhotuksilleni – ”Taasko sulla on uudet verhot”, mutta niin vain on,
että nyt olen löytänyt ne oikeat. Vanhat annoin haluaville, joitakin olen säästänyt,
jos joskus tulee tarvis. Nyt oloni on rauhallinen. Kaikkinainen huonekalujen vaihto ja
mattojen vaihto tai uuden astian ostaminen ei välttämättä johdukaan muodista vaan
siitä, että henkilö on kokenut tietämättään väriherätyksen. Älkää käsittäkö
väärin, rakkaat lukijat, kun kerron, että äskettäin sain kylään ihmisen, jonka koti
oli varsin värikäs kaikin mahdollisin tavoin, ja hän soitti minulle seuraavana aamuna
sanoen: ”Kun en mie saanut untakaan kun vaan silmissä loisti siun kotis ja kun
vertasin omaani, niin kyl mie kuule ens töikseni vaihatan mattoja, en mie vaan tajua,
mutta jottain kolahti.” Isäni sanoi
minulle jo nuorena: ”Sinulla vissiin pitää olla seinätkin timantteja, kun olet
noin tarkka”. Koin häpeää ja olin ymmälläni, sillä en tehnyt koskaan kalliita
hankintoja – tai säästin saadakseni haluamani. Nyt ymmärrän, että kirjoittavana
ja maalaavana persoonana värit ovat olleet erityisen tärkeät minulle, eikä tässä ole
ollut mitään väärää vaan vain oikeata. Viihtymisvärini ovat muuttuneet vain hiukan
vuosien saatossa, kahden viimeisen vuoden
kuluessa keltaisen tullessa kuvioon tietoisesti. Näin paljon huomioita tein jo
pelkästään omista oloistani ja ympäristöstäni – tutustukaa itseenne tämän
kirjan avulla. Olon muuttaminen voi olla pienellä korjattu. Mutta kukin viihtyköön
siinä missä viihtyy. Siihen ei muilla ole nokan koputtamista, mutta eroja on mukava
vertailla. Tuula Pelttari |
|