Eckhart Tolle

Uusi maa
- Elämän tarkoituksen oivaltaminen

Basam Books, 2007
263 s.

Jos Eckhart Tollen edelliset kirjat, Läsnäolon voima ja Tyyneys puhuu, ovat syvällisyydessään ja selkeydessään avaratavia kokemuksia, niin tämä uusin loistaa suurenmoista valoa ja kohottaa tietoisuuden kirkkaisiin, puhtaisiin ulottuvuuksiin. Se havahduttaa jos olet valmis havahtumaan. Tolle on päässyt irti vanhoista mieli- ja kielikuvista, hän johtaa lukijan aikansa eläneiden egokiinnitteisten mielenmallien sokkeloista selkeään uuteen tietoisuuteen. Sen keskuksessa ”sijaitsee uusi ajattelun ylittämisen kyky, ymmärrys ajatuksia rajattomasti suuremmasta sisimmän ulottuvuudesta”.

Kirjoittaja lähtee liikkeelle ihmisten kollektiivisesta mielen toimintahäiriöstä, hulluuden historiasta, joka ei vain ota laantuakseen. Ennennäkemätön väkivalta muita elämänmuotoja ja maapalloa kohtaan jatkuu. Tolle luo monipuolisen analyysin egon rakenteesta ja toiminnoista, siitä kuinka valtaosa ihmisistä on pakkomielteisesti kiinnittynyt esineisiin, asioihin ja tekemiseen. – Tuntuuko, että tuossa ei ole mitään uutta? Kyllä on. Tolle ei kumartele vaan pureutuu tyhjentävästi häiriön ytimiin. Myös itsekeskeinen henkisyys saa kyytiä. ”Yritys tulla hyväksi tai paremmaksi ihmiseksi vaikuttaa jalolta pyrkimykseltä mutta se ei voi onnistua tietoisuutta muuttamatta, koska se on osa samaa toimintahäiriötä.” Uskontoihin, oppeihin ja henkisiin ilmiöihin kiinnittyneet ihmiset ovat helposti egonsa vankeja.

Tolle opastaa lukijansa ulkoiseen kehoon samastumisesta ”sisäisen kehon” tuntemiseen. Kun samastumisen kohteena olleet, minä-tunnon antaneet muodot haihtuvat, ego saattaa romahtaa, mutta henki vapautuu materiavankeudestaan ja havaitsemme todellisen identiteettimme kaikkiallisena läsnäolona, kaiken ylittävänä rauhana.

Onnellisuus ei ole rooli, murheen suurin syy ei ole suinkaan tapahtumassa tai tilanteessa vaan siihen liittyvissä ajatuksissa. Tolle kannustaa vapautumaan huomaamattomistakin rooleista, irti murheesta ja kärsimyksestä. Hän paljastaa onnellisuuden salaisuuden, olemisen riemun, tiedostamisen ilon. Kaiken runsaan opetuksensa ohessa hän neuvoo myös hyvään vanhemmuuteen.

Yksi kirjan parhaiten silmiä avaavista teemoista on kärsimyskeho-käsitteen selvittely. ”Melkein jokainen kantaa energiakentässään kärsimyskehoksi kutsumaani vanhan tunnetuskan kasaumaa.” Vuosikausien psykoterapiat käyvät tarpeettomiksi kun havaitsemme kohtaamatta jääneiden tunteiden tuskaiset jäännökset itsessämme ja pääsemme irti virheellisestä minä-tunteesta. Jokin sanottu tai tehty, jokin tilanne herättää kärsimyskehon, ja ajatuksemme vahvistavat sitä. Tarkkanäköisesti kirjoittaja selvittää myös kansallisten ja rodullisten kärsimyskehojen olemusta sekä naisten ja lasten energiakenttien myrkytystä. Koska suuri osa tiedotusvälineistä on vielä täysin egonsa vallassa olevien ihmisten valvonnassa, on hyödyllistä tajuta kuinka nekin osaltaan pitävät hulluuden ja kielteiset tunteet esillä.

Havahtumisen kautta tie johtaa vapautumiseen ja todellisen minuuden löytämiseen. Eckhart Tolle on kiistatta aikamme merkittävimpiä henkisiä opettajia. Hänen vapahtavat sanansa auttavat sisäisen päämäärämme näkemiseen. Avautunein silmin näemme myös kanssaihmisten elämäntilanteet: jotkut ovat edelleen muotojen kahleissa, joidenkin toimissa on mukana pyhä läsnäolo. Tätä kirjaa lukiessa avautuu uudenlainen tietoisuus ja yhtäkkiä tunnen, että Uusi Maa ei olekaan utopiaa.

Heikki Juutilainen

Eckhart Tolle on aikamme henkinen opettaja, joka ei ole sitoutunut
mihinkään tiettyyn uskontoon tai henkiseen perinteeseen.
Kirjoituksissaan ja seminaareissaan hän esittelee yksinkertaista
mutta syvällistä sanomaansa vanhoille mestareille ominaisella
ajattomalla selkeydellä: on olemassa tie kärsimyksestä rauhaan.
Saksalaissyntyinen Tolle asuu nykyään Vancouverissa, Kanadassa
ja tekee opetusmatkoja ympäri maailmaa.