Ultran kirja-arviointi

UFORAPORTTI 15–16

Suomen Ufotutkijat ry 2009

Toimittajat: Björn Borg ja Tapani Koivula

Taitto ja ulkoasu: Tuulamaria Kangaslampi

Valokuvat: Hannu Anttila

Piirrokset: Anja Setälä ja Jaakko

Avustajat: Anja Setälä, Vesa Rantanen, Reijo Hamari, Ossi Vertainen

Uforaportti 15-16 on ilmestynyt muutamien mutkien jälkeen. SUT:n hallitus päätti osittain taloudellisista syistä 24.1.2009, että  jäljessä laahaavat  vuosiraportit julkaistaan yhtenä kirjana. Näin päästiin ”kalenteriongelmasta”.

Puheenjohtaja Björn Borg käsittelee omassa katsauksessaan aika reippain sanankääntein

”valtataistelua”, joka hänen mukaansa on käynnissä SUT:ssa ”tieteellisten” ja ”kontaktihakuisten” ufotutkijoiden välillä. Mielestäni tällainen sanankäyttö on turhaa- Onneksi on olemassa tieteellisyyteen pyrkivää tutkimusta, mutta on täysin mahdollista, että on myös aitoja kontakteja (kunnes toisin osoitetaan). Miksi siis riidellä asiasta, josta kukaan ei voi olla absoluuttisen varma. Björn arvostelee myös oikeutetusti niitä ufotutkijoita, jotka eivät osallistu varsinaiseen kenttätyöhön, mutta tietävät ”miten asiat pitäisi hoitaa” ja makaavat sohvalla sekä eri tilanteissa arvostelevat aktiivisia ufotutkijoita. Björn mainitsee myös positiiviseen sävyyn Exopolitics (Eksopolitiikka)-liikkeen ja PRG:n (Paradigma Research Group) johtajan Steven Bassettin vierailun ja ansiokkaan esitelmän SUT ry:n kesäseminaarissa Orivedellä.

SUT:n varapuheenjohtaja Tapani Koivula (osallistunut yli 40 vuoden ajan ufotutkimukseen) kertoo artikkelissaan tietynlaisesta ufotutkimuksen ”60 –vuotisjuhlavuodesta. Ufoja on nähty kautta historian, mutta ”moderni ufoaikakausi” alkoi Kenneth Arnoldin havainnosta ja Roswellin ufotapauksesta vuonna 1947. Tapani kuvaa ufotutkimusta vaivalloiseksi, mutta antoisaksi. Sitähän se varmasti onkin kun ajatellaan vuosikymmeniä jatkuneita tutkijoiden naurunalaiseksi tekemisyrityksiä. Onneksi on olemassa Tapanin kaltaisia asiallisia ja rauhallisia asian tärkeyden korostajia. Nykyinen linja suomalaisessa ufotutkimuksessa näyttää menevän positiiviseen suuntaan, koska informaatio universumin laajuudesta ja mahdollisesta ”ufoliikenteestä” lisääntyy väestön tietoisuudessa koko ajan.

Sisällöstä lyhyesti:

Osa 1: UFOT

Ufohavaintojen luokittelu

Luokittelua on tarkennettu ansiokkaasti ja otettu tärkeitä havaintohetkeen ja olosuhteisiin liittyviä yksityiskohtia. Ilmiön kulmakorkeus ja absoluuttinen koko ovat esimerkiksi erittäin vaikeita arvioida tarkoin, joten ne ovat useimmiten viitteellisiä tukien kuitenkin raporttia, jos

arviot sopivat yleiseen kuvaukseen. Luokitus perustuu tähtitieteen professori J. Allen Hynekin alkuperäiseen luokitukseen. Jenny Randlesin  ja Peter Warringtonin suositus raporttien painoarvosta tutkimusasteen mukaan on myös tärkeä.

Ufotapauskuvaukset (2007) on jaettu perinteiseen tapaan siten, että ensin kuvataan tietoon tulleet tapaukset ennen vuotta 2007 (38 kpl.) ja seuraavaksi vuoden aikana tehdyt havainnot (44 kpl.). Osion ovat toimittaneet Tapani Koivula ja Reijo Hamari. Ensimmäinen tapaus on peräti vuodelta 1944 (esimerkkinä siitä, että vanhoja havaintoja tulee jatkuvasti lisää päivänvaloon). Kirjan loppuosa esittelee vuoden -2008 havaintoja ja yleistä filosofiaa

aiheesta.

Kansainvälinen ufovuosi -2008

Björn Borg esittää ansiokkaan katsauksen kansainväliseen ufovuoteen -2008. Ranskan avaruushallitus on esimerkiksi tutkinut 1600 ufotapausta, joista selvittämättä on jäänyt jopa 38% (näistä 28%:ssa oli hyvät tiedot tutkimuksen kannalta). Tämä tarkoittaisi siis noin 200 mielenkiintoista ja lisätutkimuksia kaipaavaa tapausta. Englannissa tohtori David Clarke on vastaavasti luokitellut ja tutkinut tuhansia havaintoja, minkä seurauksena viranomaiset  alkoivat julkistaa aikaisemmin salaiseksi luokiteltuja tapauksia. Aivan viime aikoina tähän on kuitenkin tullut muutos huonompaan suuntaan ja ainakin ilmapuolustuksen kannalta kriittisiä tapauksia on alettu salata jälleen. Englannin puolustusministeriön arkistoissa on tiettävästi noin 10000 tutkittua ufohavaintoraporttia. Noin kymmenen maata on julkistanut viimeaikoina hyvinkin mielenkiintoisia, ennen tuntemattomia havaintoja (viimeisimpiä näistä ovat Etelä-Amerikan valtiot Chile ja Ecuador). Björnin mukaan Facebookilla on ollut merkittävä tehtävä ufotutkimuksen kansainvälisen yhteistyön kehityksessä. 

Poimintoja kotimaasta vuodelta 2008

Ufotutkija Ossi Vertainen kuvaa mielenkiintoista kontaktitapausta, jossa 27 –vuotias muusikko näki yöllä parin metrin päässä seisovan pienehkön, isopäisen  humanoidin. Kokija pitää tapausta täysin fyysisenä, mutta kertoo lisäksi nähneensä samannäköisen humanoidin myös unessa ja kokeneensa pienenä lapsena astraalitasolla tapahtuneita abduktioita. Onko kokemus viite siihen, että avaruusvierailijat käyttävät ”sujuvasti” erilaisia energiatasoja toiminnassaan.

Björn Borg on kehitellyt uutta havaintotietokantaa, joka vastaanottaa automaattisesti lähetettyjä raportteja. Tämä on selvästi edistysaskel suomalaisessa ufotutkimuksessa ja mahdollistaa esimerkiksi havaintojen tilastollisen käsittelyn (ja graafiset esitykset).

Björn kertoo mielenkiintoisella tavalla oman ajattelunsa kehittymisestä ufotutkimuksesta. Tietynlainen alueen laajentuminen UAP –ilmiöiden (”tunnistamattomien ilmailmiöiden”) selitysmahdollisuuksissa on havaittavissa. Yhdellä lauseella määritelmä kuuluisi (arvostelijan tulkinta) seuraavasti: Kaikki viittaa siihen, että UAP:t ovat sellaisen teknologian tuotteita, jossa vaikuttavat sekä fyysiset, että psyykkiset tekijät. Kulttuurivaikutukset perustunevat havaitsijoiden fysiologisten ja psykologisten ominaisuuksien manipuloimiseen. Negatiivisenoloinen määritelmä lievenee kun lukee selityksiä Fatiman ilmestyksestä ja muutamista muista ilmiöistä, joissa on ollut jopa   

kymmeniätuhansia todistajia. Pohdinta johtaa laajempiin selitysyrityksiin uskonnollisten, filosofisten, kosmologisten ja suhteellisuusteoreetisten ajatusten tullessa mukaan kuvaan.

Näitä tieteen valtavirran ”reunailmiöitä” karttavat eniten ns. vakavat ufotutkijat, jotka tukeutuvat ehkä liikaakin tieteen tiedossa oleviin faktoihin. Fyysikko Michio Kakun

mukaan voidaan aivan hyvin puhua jo yhden universumin sijasta multiversumista selitysten pohjaksi (tai jopa aikamatkailusta).

Kansainvälistä ufotutkimusta

Tapani Koivula ja Björn Borg ovat toivottaneet tervetulleeksi nykyajan tunnetuimpiin tutkijoihin kuuluvaa tohtori Jacques Valleen eurooppalaisten ufotutkijoiden järjestöön, EuroUfoNetiin, jossa hänen mukaansa käydään älykästä keskustelua aiheesta. Tällaisen alueen ”jättiläisen” saaminen mukaan on varmasti asiaa edistävä ja keskustelua laajentava vaikutus.

Veikko Syrjänen: Puoli Vuosisataa UFOja

Veikko kiinnostui aiheesta jo1960 –luvun alussa, jolloin ensimmäiset ufokirjat ilmestyivät suomeksi (esim. Adamskyn ja Leslien teokset). Häntä tuntuvat kiinnostavan erityisesti eri maiden ufoaallot (ja niiden yhteydet): Yhdysvaltain ja Ranskan aalto 1950 –luvulla, sekä Belgian ja Etelä-Korean aallot 1990 –luvulla. Yksittäisistä luotettavista tapauksista Veikko mainitsee Phoenixin valot USA:ssa ja Rendelshamin (Englannissa) sotilastukikohdan kuuluisan tapauksen, josta tukikohdan yhdysvaltalainen NATO -upseeri on antanut virallisen raportin. Kontakti- ja abduktiotapauksista Veikko mainitsee Villas Boasin (Brasilia), Hillien (USA) ja Travis Waltonin (USA) kuuluisat tapaukset, joissa kaikissa kokijat olivat kertomansa mukaan humanoidien seurassa vähintään tunteja (Walton jopa viisi vuorokautta).

Veikko esittää artikkelinsa lopuksi joukon mielenkiintoisia kysymyksiä:
-Miksi ”vierailijat” eivät ota näkyvämmin yhteyttä ihmiskuntaan )onko ihmiskunta valmis)

-Onko maapallo ja ihmiskunta jätetty kehittymään rauhassa, erillään muista sivilisaatioista tarkoituksellisesti

-Ovatko humanoidit mahdollisesti demoneita tai (langenneita tai hyviä) enkeleitä tai kansanperinteen olentoja (haltioita, tonttuja, keijuja ms.)

-Laajenevatko avaruusajan alussa olevan ihmiskunnan näkemykset lähiaikoina

Rääkkylän Ufot

Leena Matilainen kertoo vuoden 1993 Rääkkylän ufoaallosta useita mielenkiintoisia tapauksia. Siellähän nähtiin mm. erimuotoisia valoja, kolmioita, jälkiä, valospiraaleja, valokiiloja, nopeasti kiitäviä esineitä (joissa erottui jopa ikkunoita), hahmoja ja valopisteitä.

Lisäksi saatiin telepaattisia viestejä, nähtiin enneunia ja tapahtui kehosta irtaantumisia.

Moninaisia selityksiä Rääkkylän ilmiöille on kehitelty vuosien mittaan. Tapani Koivulan mukaan jotkin alueen havainnot olivat samantapaisia kuin Hessdalenin tai Syötteen tapauksissa. Yksi esitetty selitys ovat vähäntunnetut sähköiset ilmiöt. Mene ja tiedä – varmasti on olemassa luonnollisia ilmiöitä joidenkin ufotapausten takana – Eikö kuitenkin avaruusnaapureiden vierailukin olisi yhtälailla ”luonnollinen selitys”.

Osa 2 UFOKONTAKTIT

Tohtori Harry Uosukainen kirjoittaa nettikolumnissaan: ”Eksopolitiikka käsittelee planeettamme ulkopuolisia asioita, ennen kaikkea mahdollisia muita sivilisaatioita. Useimmat meistä ihmisistä tulevat joskus ajatelleeksi, olisiko Maa sittenkään ainoa elollinen planeetta universumissa. Kun käännämme katseemme taivaalle, sen äärettömyydestä emme voi käsittää kuin murto-osan. Paljain silmin näemme vain muutamia tuhansia tähtiä emmekä niitäkään reaaliajassa, sillä jos tähti on miljoonien valovuosien päässä, näemme sen sellaisena kuin se oli miljoonia vuosia sitten. Universumin salaisuudet ovat meiltä verhotut. Tiedemiehet ovat kuitenkin parhaansa mukaan pyrkineet materiaalisen maailmankaikkeuden ominaisuuksia selvittämään. Koko avaruuden laajuus on havaintojen mukaan noin 13,7 miljardia valovuotta, mikä tarkoittaa universumin ikänä 13,7 miljardia vuotta. Kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole ainutkertainen universumi, vaan universumitkin saattavat syntyä ja kuolla sykkivässä tahdissa”. Hän jatkaa: ”Kaikki tämä, ns. tavallinen aine ja energia muodostavat kuitenkin vain 4 % universumin koostumuksesta. 73 % on meille tuntematonta pimeää energiaa ja 23 % pimeää ainetta. Pimeä energia saattaisi mahdollistaa sen, että aikaa oli jo ennen alkuräjähdystä. Myös multiuniversumi on mahdollinen, olisi siis monia laajenevia maailmankaikkeuksia samanaikaisesti. Niillä voi vallita täysin erilaiset fysiikan lait. Mehän tunnemme vain neljä energiavuorovaikutusta, gravitaation, sähkömagnetismin sekä vahvan ja heikon ydinvoiman”.

 ”Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 100 miljardia galaksia. Meidän galaksimme, Linnunrata, on keskisuuri ja käsittää noin 100 miljardia tähteä. Sen keskustassa on todennäköisesti suuri musta aukko, jota galaksi kiertää.  Koska tähtiä koko universumissa on siis arviolta 10 potenssiin 22 eli 10000 miljardia miljardia, niin planeettoja on todennäköisesti ainakin saman verran.”

Edellä mainitut seikat johtavat ajattelemaan, että ei olisi lainkaan kummallista, että ”avaruusnaapureita” vierailee planeetallamme. Abduktiot voisivat olla osa tätä kosmista näytelmää. Uforaportin loppuosa käsitteleekin abduktioita, mm. Usko Ahosen dramaattisia kokemuksia, joista hän kertoi Lautsialla v. 2008. Hän koki sieppauksensa liittyvän Yhdysvaltain armeija salaisiin operaatioihin, mutta samalla hän kertoi havainneensa jonkinlaisen suojelevan, ”kehittyneemmän” valvojaryhmän läsnäolon.

Loppusanat

Uforaportin lopussa on vielä Rakel Elijahin kuvaus omista positiivisista humanoidi- kontakteistaan. Hän on sitä mieltä, että humanoideja liikkuu keskuudessamme hyvinkin paljon. Mielestäni ufotutkimus ja -kontaktit ovat kiinnostava aihe, mutta erittäin vaativa tutkimuskohde, joka vaatii todellista avointa ja nöyrää suhtautumista erilaisiin havaintoihin ja ilmiöihin. ”Heino Takalan” ja Usko Ahosen tapaukset ovat hyvä esimerkki tästä.

Jaakko Närvän väitöskirja (josta uforaportin viimeisessä osiossa) ensimmäisenä lajissaan on erittäin tärkeä läpimurto siinä mielessä, että yleensä aiheesta voidaan tehdä akateemisesti hyväksyttävä tutkimus. Toivottavasti ufologia tai vastaava alue on tulevaisuudessa vakavasti otettavaa tiedettä. Uforaportti kirja antaa monipuolisuudessaan runsain mitoin aiheeseen liittyvää materiaalia ja pohdittavaa ihmisen olemassaolon peruskysymyksiä myöten.  
 

Olli Pajula

Aloitussivulle