|
Ufotutkimuksen
vuosikirja 2001
- Millenniumin ufot
(Uforaportti 8)
Suomen Ufotutkijat ry.
2001 190 s.
Suomen
Ufotutkijoiden uutteroinnin tuloksena meillä on tuore ja tiivis vuosikirja 2001. Ufotapahtumiltaan
hiljaiseksi mainittu vuosi 2000 ei kuitenkaan ole estänyt koostamasta monipuolista
aineistoa muustakin kuin pelkistä havainnoista, joiden selkeä luokittelu auttaa
jäsentämään vaikka omia kokemuksia. Alkuosa tarjoaa esimerkkejä esittelystä,
arvioinnista ja luokittelusta. Varsinaisesti hohdokkaita havaintoja ei oikein lukijalle
ole – kokijoilleen paremminkin. Raportin
tuoreudesta ja toimitusvalmiudesta kertoo ufotapahtumista viimeisimmän, Pohjoisen valon
kesäkuisen Pudasjärven konferenssin ehtiminen raporttiin. Itse raportti ilmestyi
tarkalleen 3 kk myöhemmin Lautsian Ufopäiville. Puuhahenkilöt ovat ajoituksen
mestareita. Hengen ja tiedon messutkin lokakuussa saavat takuutuoreen tuotteen. Ufokokemus
sinänsä ei näytä olevan niin iso ongelma kuin sitä seuraava jälkipuinti. Jollet ole
täysin varustettuna, optikon ja psykologin lausunnoin kohtaamaasi vastassa, voit yhtä
hyvin olla uskomatta näkemääsi. Toisen käden tietäjät kertovat, mitä kaikkea näit.
Ja luonnontiede ottaa tutkittavakseen vain fyysisiä havaintoja… Onneksi
monitieteellisyys on sentään vakavien tutkijoiden voitettu kanta. Internet tarjoaa
maailmanlaajuisia yhteyksiä; vaikeutena vain veijareiden ja huijareiden seulonta. Ihailtavaa
on se stoalainen tyyneys, jolla tosi tutkijat lähestyvät aihettaan, selvittävät
ongelmia ja vastaavat arvostelijoilleen. Julkisuutta kiinnostaa sensaatio, ufouskovien
itseriittoinen toiminta kalvaa uskottavuutta. Kenties raportin kansikuvaan liittyy
salainen toive: ufon laskeutuminen Senaatintorille ja näyttö pitäväksi. Hypoteesien
teko on yhä tieteenteon aspekti. Ufotutkimus ei kuulune valikoiduimpiin. Raportti
vierailee naapurissakin: UFO-Sverigen kenttätutkimuskurssiin; edustus meiltäkin.
Suomalaisia rinnakkaistapahtumia ovat UFO-Finland ja Lautsian Ufopäivät, joista omat
lukunsa. Tapani
Kuninkaan ufohistoriikki, osa 3 valottaa vuosia 1990-94. Työllä on ulottuvuutta ja
kirjoittajalla merkittävä osuus Suomen ufotutkimuksessa ja julkaisutoiminnassa. Tyyni
osaaminen on ufotutkimukselle kiihkotonta mainosta. Tavan mukaan
raporttiin on otettu painokkaimmat kansainväliset puheenvuorot: Sturrockin raportti
(luku: ”Joko tiede vihdoinkin kiinnostuu ufoista?”) ja Condonin raportin
tiivistelmä. – Sturrockin koolle kutsuma tutustui kymmenkuntaan klassiseen
ufotapaukseen. Ryhmä päätyi suosittelemaan vastaisten tapausten tutkimiseen
automaattisesti toimivia valvontalaitteita. Malliesimerkkinä pidettiin Ranskan valtion
ufotutkimusviraston organisaatiota: tiedeyhteisö, puolustusvoimat ja harrastajat. Malli
soveltunee muihinkin sivistysmaihin. Kouliintuneimpia
havainnoijia ovat juuri astronomit/tiedeyhteisö ja lentäjät/armeija. Raportin
raskainta sarjaa edustaa ”Tieteellinen tutkimus tunnistamattomista lentävistä
kohteista”. USA:n liittovaltion ilmavoimien tutkimushanke Coloradon yliopistossa:
Condonin raportti. Pelkkä tutkimustiivistelmä osoittaa hankkeen vakavuuden ja
kattavuuden. Ei olisi haitaksi EU – Suomessakaan ennen kuin ufoistakin laaditaan
direktiivit. Toivottavasti niihin jää taivaallinen porsaanreikä seuraavaa onnistunutta
uforaporttia varten. |
